Ukkokukkajäärä
| Ukkokukkajäärä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Cucujiformia |
| Yläheimo: | Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea |
| Heimo: | Sarvijäärät Cerambycidae |
| Alaheimo: | Lepturinae |
| Tribus: | Lepturini |
| Suku: | Macroleptura |
| Laji: | thoracica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Macroleptura thoracica |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ukkokukkajäärä (Macroleptura thoracica) on harvinainen sarvijääriin kuuluva kovakuoriaislaji. Suomen lajiston kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR)[2].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ukkokukkajäärä on rotevarakenteinen ja 18–27 mm:n pituudellaan kookas sarvijäärälaji. Sukupuolet eroavat ulkonäöltään toisistaan. Pää ja tuntosarvet ovat molemmilla sukupuolilla mustat ja etuselkä rusehtavan punainen. Etuselän etu- ja takareunassa on ohut, musta reunus ja sen takanurkat ovat terävät. Koiraalla peitinsiivet ovat rusehtavan punaiset, mutta naaraalla täysin mustat.[3][4]
Lajin koiras muistuttaa paljon rusokukkajäärän (Anoplodera rubra) naarasta. Naarasta ei voi sekoittaa muihin suomalaisiin lajeihin.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eurooppalaisittain ukkokukkajäärä on varsin itäinen laji. Levinneisyysalueen länsireuna ulottuu Etelä-Suomesta Baltian kautta Puolan Białowiezan metsään ja paikoin Balkanille. Suomessa ukkokukkajäärästä on useita 1800-luvulla tehtyjä havaintoja Etelä-Suomesta, mutta viimeisin havainto on Mäntsälästä vuodelta 1986.[3] Itäisimmillään lajia tavataan Koreasta ja Japanista.[4] Nykyisin Suomea lähimmät vakituiset esiintymisalueet löytyvät Virosta sekä Venäjän Karjalassa Kivatsun luonnonpuistosta.[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin elintavat tunnetaan varsin heikosti, eikä suomalaisten yksilöiden löytöpaikoista ole erityisemmin tietoa. Esiintymispaikan tulee olla vanha metsä, jossa on paljon vanhoja, kuolleita tai kuolevia haapoja. Ulkomailla kuoriaiset elävät luultavasti toukkien elinpaikkoina toimivien tukevien, pystyynkuolleiden puiden rungoilla käyden satunnaisesti kukilla. Pohjois-Euroopassa toukkien ravintopuu on haapa, mutta etelämpänä pääravintokasvi on pyökki ja lajia on tavattu myös muilta lehtipuilta.[3]
Toukkakehitys kestää kolmesta neljään vuotta.[4] Todennäköisesti toukan syömäjälki on vain muutaman senttimetrin syvyydessä puun pituussuuntaan koverrettu käytävä. Jopa senttimetrin läpimittainen ulostuloaukko on samantapainen kuin haavantuhoojalla (Lamellocossus terebra), mutta jääräntoukkien käytävät ovat puupurun täyttämiä, toisin kuin haavantuhoojan puhtaat käytävät.[3]
Suomessa ukkokukkajäärä on kahdessa viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa vuosilta 2000 ja 2010 luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, mutta todellisuudessa se saattaa olla jo hävinnyt.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Ukkokukkajäärä – Macroleptura thoracica Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Esko Hyvärinen, Ilpo Mannerkoski, Tom Clayhills, Eero Helve, Seppo Karjalainen, Erkki Laurinharju, Petri Martikainen, Jaakko Mattila, Jyrki Muona, Mikko Pentinsaari, Pertti Rassi, Ilpo Rutanen, Juha Salokannel, Juha Siitonen & Hans Silfverberg 2010. Kovakuoriaiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 572
- ↑ a b c d e f Heliövaara K., Mannerkoski I. & Siitonen J.: Suomen sarvijäärät. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9 s. 162–163
- ↑ a b c Longhorn Beetles (Cerambycidae) of the West Palearctic Region (englanniksi)