Haavantuhooja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haavantuhooja
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Puuntuhoojamaiset Cossoidea
Heimo: Puuntuhoojat Cossidae
Alaheimo: Cossinae
Suku: Acossus
Laji: terebra
Kaksiosainen nimi

Acossus terebra
(Schiffermüller & Denis, 1776)

Synonyymit
  • Lamellocossus terebra
Katso myös

  Haavantuhooja Wikispeciesissä
  Haavantuhooja Commonsissa

Haavantuhooja (Acossus terebra) on jokseenkin harvinainen, puuntuhoojiin kuuluva yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavantuhooja on melko kookas, selvästi harmaa perhonen, jonka pohjaväriltään harmaissa, melko pitkänomaisissa etusiivissä on selvä tumma, verkkomainen kuvio. Siipien ulkoreuna on selvästi viisto. Takasiivet ovat ruskeat, etusiipiä vaaleammat, ja kuvio erottuu niissä hieman heikommin. Keskiruumiin takaosa on tummanharmaa ja takaruumis tasaisen harmaa ilman vaaleita poikkijuovia. Naaraat ovat selvästi koiraita kookkaampia. Siipiväli on koiraalla 55–64 mm ja naaraalla 68–85 mm.[2][3][4]

Lajin voi helposti sekoittaa paljon yleisempään puuntuhoojaan (Cossus cossus). Lajien keskeinen erottava tuntomerkki liittyy haavantuhoojan pienemmän koon ja pitkulaisempien siipien lisäksi tuntosarviin, joiden jaokkeet ovat haavantuhoojalla syvään kaksihaaraiset.[2]

Toukka on kookas ja mustaa päätä lukuun ottamatta valkoinen, vain hivenen punertavansävyinen.[5] Toukka ei tuoksu puuntuhoojan tapaan etikkaiselta.[4]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavantuhoojaa esiintyy Pohjois-Espanjasta Keski- ja Etelä-Euroopan kautta Skandinaviaan, Baltiaan, Lähi-itään ja aina Itä-Siperiaan saakka.[4] Suomessa lajia tavataan paikoittain Etelä- ja Keski-Suomessa. Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun lopulta elokuun alkuun.[6][7]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavantuhooja elää runsaasti haapaa kasvavilla paikoilla. Laji suosii hyvin vahvasti suorassa auringonpaisteessa kasvavia, kookkaita puuyksilöitä. Hyvällä paikalla kasvavaan puuhun naaraat munivat usein, ja puun rungolle voi rungon sisällä elävien toukkien toiminnan seurauksena muodostua tummia kasvannaisia. Aikuiset perhoset ovat yöaktiivisia ja tulevat valolle yön pimeimpään aikaan, mutta lentävät ilmeisesti ainoastaan riittävän lämpiminä öinä. Lisäksi koiras lentää luultavasti vain haistaessaan paritteluvalmiin naaraan tuottaman feromonin, kun naaraan arvellaan lentävän vasta alkaessaan munimaan. Ennen hyönteisten valopyynnin yleistymistä, elintavoiltaan piilottelevaa lajia pidettiin yleisesti suurena harvinaisuutena.[2][4]

Naaras munii haavan kuoren koloihin ja vahingoittuneisiin kohtiin. Nuoret toukat elävät usein pareittain heti kuoren alla. Toukan kehitys kestää ainakin tavallisesti neljä vuotta, ja laji talvehtii toukkana. Ennen viimeistä talvea toukka tekee koteloitumista varten noin 20 cm pitkän käytävän, joka ulottuu miltei kuoreen saakka. Toisin kuin lähisukulaisensa puuntuhooja, haavantuhoojan toukat eivät poistu puusta etsimään koteloitumispaikkaa vaan koteloituvat pitkulaisen kotelokopan sisään toukkakäytävään. Toukka koteloituu varhain keväällä. Se on kotelovaiheessakin hyvin liikkumiskykyinen ja valmiina pakenemaan häiriöstä syvemmälle puuhun. Aikuiset perhoset kuoriutuvat luultavasti iltapäivän lopulla, jolloin kotelo työntyy osittain ulos toukan kovertamasta tunnelista. Kuoriutunut perhonen pakenee nopeasti kotelon luota ja naamioituu suojavärinsä turvin ylemmäs puun rungolle. Vastakuoriutunut perhonen on arka ja lähtee häirittynä helposti lentoon jopa valoisaan aikaan. Kotelokoppia voi löytyä maasta kuoriutumisaukon luota, mutta terveessä puussa kuoriutumisaukko umpeutuu myöhemmin kesän aikana.[4]

Suomen lajien uhanalaiskartoituksen 2010 perusteella haavantuhooja on luokiteltu vaarantuneeksi (VU).[8]

Toukka on ainoastaan metsähaavalla (Populus tremula) elävä monofagi.[4]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]