Ukkoetana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukkoetana
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Alaluokka: Keuhkokotilot Pulmonata
Lahko: Maakeuhkokotilot Stylommatophora
Heimo: Harjaetanat Limacidae
Suku: Limax
Laji: cinereoniger
Kaksiosainen nimi

Limax cinereoniger
Wolf, 1803

Katso myös

  Ukkoetana Commonsissa

Ukkoetana (Limax cinereoniger) on harjaetanoihin kuuluva Euroopan suurin maaetana. Se on nimestään huolimatta suurempi kuin lähisukulaisensa jättietana (Limax maximus).[3] Ukkoetanan voi joskus sekoittaa myös jopa 14 cm pitkäksi kasvavaan espanjansiruetanaan (Arion vulgaris).

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukkoetana on hyvin kookas ja voi kasvaa jopa 20 cm pituuteen. Ruumiin väri vaihtelee harmaan tai ruskean eri sävyissä, mutta myös täysin mustia tai hyvin vaaleita yksilöitä tunnetaan. Tavanomaisessa värityksessä selän keskellä on vaalea ja kyljillä mustat pitkittäisjuovat. Kilpi on aina yksivärinen, takaosastaan teräväkärkinen ja sen pinnassa on sormenjälkeä muistuttava uurrekuvio. Hengitysaukko on kilven takaosassa eläimen oikealla kyljellä. Selässä on peräpään kärjestä selän puoleenväliin ulottuva harjanne. Tärkeänä tuntomerkkinä täysikasvuisen yksilön antura on keskeltä jyrkästi vaalea ja reunoilta tumma, mutta nuorilla yksilöillä yksivärinen. Lima on sitkeää ja kirkasta.[4][5]

Ukkoetanalla hengitysaukko on kilven takaosassa.

Suomessa ukkoetana on yleinen, ja sitä tavataan TornioSuomussalmi-linjan eteläpuolella.[4] Ukkoetanaa tavataan myös laajasti muualla Euroopassa, mutta se puuttuu Islannista, Skandinavian pohjoisosista, Espanjan eteläosista ja Euroopan eteläisimmistä osista.[1][3]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut lajin elinvoimaiseksi.[1] Myös Suomessa laji on elinvoimainen.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukkoetanat elävät enimmäkseen luonnonmetsissä, ja laji suosii erityisesti mustikkatyypin sekametsiä. Se ei ole kulttuuriympäristöissä viihtyvä laji, kuten vaikkapa jättietana, eikä siihen siksi törmää kovin herkästi. Laji on myös liikkeellä lähinnä öisin. Etenkin sateisina ja sumuisina aikoina etanat saattavat kuitenkin liikkua myös epätavallisissa paikoissa. Ukkoetanoita löytää varmimmin sammalikosta sekä maahan kaatuneiden puunrunkojen tai irtonaisen kaarnan alta. Joskus ne voivat myös kiipeillä puissa. Ravinnokseen ukkoetana käyttää lahoavaa kasvimateriaalia, pinnoilla kasvavia leviä, sieniä sekä tilaisuuden tullen myös eläinten raatoja.[4][5][6]

Ukkoetana kuuluu niihin etanalajeihin, jotka kykenevät tarvittaessa hedelmöittämään itse itsensä. Normaalisti parittelu tapahtuu alkukesällä usein puussa. Kukin yksilö tuottaa kesän aikana 400–800 munaa, jotka se laskee 40–250 munan ryhminä muutaman viikon välein heinä-lokakuussa. Munat asetetaan sammalten alle, ei maaperään. Poikaset alkavat kuoriutua muutaman viikon kuluttua munimisesta ja saavat tyypillisen värityksensä muutaman kuukauden ikäisinä, viimeistään vuoden vanhoina. Etana saavuttaa sukukypsyyden 1,5–2 vuoden iässä ja voi elää kolmivuotiaaksi.[6]

Ukkoetanat syövät lähinnä lahonneita lehtiä, sieniä ja raatoja, joten ne eivät juurikaan aiheuta tuhoa ihmisten viljelyksille,[4] kuten eräät muut etanalajit.

  1. a b c Rowson, B.: Limax cinereoniger IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)
  2. a b Ukkoetana – Limax cinereoniger Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  3. a b Nordsieck R: The Black Keel Back Slug Weichtiere.at. Arkistoitu 4.4.2010. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)
  4. a b c d A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan, s. 247–249. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8
  5. a b Limax cinereoniger Terrestrial Mollusc Tool. Viitattu 6.6.2020. (englanniksi)
  6. a b Schultes, F. Welter: Species summary for Limax cinereoniger AnimalBase SUB Göttingen. 2.2.2019. Viitattu 6.6.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]