USS Theodore Roosevelt (CVN-71)
| USS Theodore Roosevelt (CVN-71) | |
|---|---|
 USS Theodore Roosevelt |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Newport News Shipbuilding and Drydock Company, Newport News, Virginia |
| Kölinlasku | 31. lokakuuta 1981 |
| Laskettu vesille | 27. lokakuuta 1984 |
| Palveluskäyttöön | 25. lokakuuta 1986 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 101 000-104 000 t |
| Pituus | 332,85 m |
| Leveys | 76,8 m |
| Syväys | 11,3 m |
| Koneteho | 260 000 shp (194 MW) |
| Nopeus | yli 30 solmua |
| Miehistöä |
laivan miehistö 3 200 lennosto 2 480 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × Mk 29 SeaSparrow -ohjuksen laukaisualustaa 2 × Sea RAM -ohjuksen laukaisualustaa 3 × 20 mm Phalanx CIWS |
USS Theodore Roosevelt (runkonumero CVN-71) on Yhdysvaltain laivaston Nimitz-luokan lentotukialus. Aluksen lempinimi on the Big Stick ja sen kutsunimi on Rough Rider, joka oli myös presidentti Theodore Rooseveltin vapaaehtoisen ratsuväkiyksikön nimi Espanjan ja Yhdysvaltojen sodassa. Alus oli ensimmäinen Yhdysvaltain laivaston lentotukialus, joka rakennettiin suurmoduleina. Menetelmä vähensi kulkuaukkojen tekoa ja uudelleen sulkemista sekä mahdollistaa pidemmälle viedyt esiasennukset moduleihin. Menetelmän teki mahdolliseksi 900 tonnin nosturin käyttöönotto kokoonpanohallissa. Se lyhensi 16 kuukautta rungon tekoaikaa.[1]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Nimitz-luokka
Alus tilattiin 30. syyskuuta 1980 Newport News Shipbuilding and Drydock Companyltä Newport Newsistä Virginiasta, missä köli laskettiin 31. lokakuuta 1981 puolustusministeri Caspar Weinbergerin hitsatessa ensimmäisen sauman. Laivastoministeri John F. Lehman ilmoitti 3. marraskuuta 1981 aluksen nimeksi tulevan USS Theodore Roosevelt. Alus laskettiin vesille 27. lokakuuta 1984 kumminaan Barbara Lehman ja liitettiin laivastoon 25. lokakuuta 1986 ensimmäisenä päällikkönään Paul W. Parcells.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 3. marraskuuta 1986 Newport Newsistä lentotoiminnan sertifiointiin Virginian rannikolle. Kello 13 VRC-40:n C-1A teki aluksen kannella ensimmäisen laskun jarruvaijereihin. Seuraavana päivänä aluksen kannelta nousi ensimmäisenä lentokoneena A-7E Corsair II. Alus saapui 17. marraskuuta tulevaan kotisatamaansa Naval Station Norfolkiin Norfolkissa Virginiassa, mistä se teki koulutuspurjehduksen 7. – 19. joulukuuta Jacksonvillen alueelle asejärjestelmien käyttöönottamiseksi.[1]
Alus lähti 4. tammikuuta 1987 Guantanamon lahdelle kuuden viikon koulutuspurjehdukselle. Aluksen SH-3H putosi 12. tammikuuta mekaanisen vian vuoksi mereen, mutta miehistö saatiin pelastettua. Alus ankkuroitui 28. tammikuuta New Providencen rannikolle viisipäiväiselle laivastovierailulle Nassauhun.[1]
Alus oli 2. – 12. maaliskuuta Jacksonvillen alueella koulutustarkastuksessa, mistä palattuaan se teki ensimmäisen omaistenpäivän risteilyn 14. maaliskuuta. Alus siirrettiin 30. maaliskuuta Newport News Shipbuildingin telakalle koeajojen jälkeiseen huoltoon neljäksi kuukaudeksi.[1]
_transits_the_Pacific_Ocean_Jan._25,_2020.jpg){kind=spacer}
Alus oli 27. – 29. heinäkuuta 1987 vastaanottotarkastuksissa, joiden jälkeen se suoritti vielä kestokokeita syyskuun lopulle. Aluksen päällikkö Parcells luovutti 3. lokakuuta aluksen päällikkyyden Dayton W. Rittille.[1]
Kommodori Charles S. Abbot vastaanotti 9. kesäkuuta 1990 aluksen päällikkyyden Dayton W. Rittiltä. Alus oli ensimmäisen kerran taistelutoimissa operaatio Aavikkomyrskyssä. Se saapui 14. tammikuuta Punaisellemerelle läpäistyään Suezin kanavan. Aluksen lennosto CVW-8 teki ensimmäisen taistelulentonsa 19. tammikuuta 1991. Se menetti 24. tammikuuta ensimmäisen koneensa, kun hävittäjäpommittajalaivueen VFA-15 F/A-18 Hornet putosi konerikon seurauksena mereen. Lennosto kärsi ensimmäisen taistelutappionsa rynnäkkölaivue VA-36:n A-6 koneen tuhouduttua hyökkäyksessä Faylaka-saarelle. Alukselta tehtiin yli 4 200 lentotehtävää, mikä on enemmän kuin miltään toiselta sotatoimiin osallistuneelta lentotukialukselta.[1]
Ufohavainnot 2014–2015
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusi Theodore Rooseveltilla vuosina 2014–2015 palvellutta sotilaslentäjää kertoi myöhemmin havainnoineensa tunnistamattomia lentäviä esineitä Yhdysvaltain kaakkoisella rannikolla lähes päivittäin. Lentävät esineet olivat liikkuneet ääntä nopeammin vastatuuleen ilman näkyvää moottoria tai siipiä, minkä lisäksi ne näyttivät pysyvän taivaalla jopa 12 tuntia kerrallaan. Luutnantti Danny Accoinin mukaan esineet tuntuivat myös olevan tietoisia lentäjien läsnäolosta, sillä ne liikkuivat usein näiden lentokoneiden ympärillä. Lentävät esineet esiintyivät ensin ainoastaan tutkajärjestelmissä, mutta sittemmin niitä havaittiin myös paljaalla silmällä. Loppuvuonna 2014 kahteen ilmassa olleeseen lentokoneeseen lähes törmäsi tunnistamaton esine. Toisen koneen lentäjä kuvaili laskeuduttuaan tunnistamatonta esinettä ”pallon ympäröimäksi kuutioksi”.[2][3] Joistakin kohteista saatiin myös videomateriaalia.[4][5]
Theodore Rooseveltin lentäjät uskoivat ainakin aluksi lentävien esineiden olevan asevoimien testivaiheessa olevia miehittämättömiä ilma-aluksia. Aluksen miehistö kuitenkin luopui uskomuksesta törmäysvaaratilanteen jälkeen, koska ei ollut uskottavaa, että asevoimat asettaisi omat sotilaansa vaaraan testejä varten. Havainnoille ei ole toistaiseksi löytynyt varmaa syytä, ja ne loppuivat, kun Theodore Roosevelt lähti komennukselle Persianlahdelle keväällä 2015.[2][3][5]
Koronavirusepidemia ja päällikön erottaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksella puhkesi koronaviruksen aiheuttaman COVID-19-taudin epidemia maaliskuussa 2020. Tauti puhkesi kaksi viikkoa sen jälkeen kun alus oli vieraillut Vietnamin Đà Nẵngissa.
Aluksen päällikkö Brett Crozier lähetti kirjeen lukuisille laivaston upseereille vaatien aluksen evakuointia ja karanteenia. Kirje vuodettiin San Francisco Chroniclelle, joka julkaisi sen. Laivasto määräsi aluksen Guamille ja evakuoitavaksi 1. huhtikuuta. Evakuoinnin aikana sille jäi vain noin 800 hengen miehistö huolehtimaan ydinreaktorista ja paloturvallisuudesta.[6]
Laivastoministeri Thomas Modly erotti Crozierin tehtävästään 2. huhtikuuta. Alus ankkuroitui Guamille 6. huhtikuuta ja se evakuoitiin. Tuolloin noin 160 oli saanut tartunnan, mukaan lukien kapteeni Crozier.
Modly arvosteli Crozieria paniikin lietsonnasta ja komentoketjun rikkomisesta. Hän myös antoi vaikutelman, etteivät laivasto tai hallitus hoida asiaa. Lisäksi Crozier oli lähettänyt kirjeen salaamattomia kanavia pitkin, rikkonut komentoketjun ja ulkopuolisille, josta se levisi mediaan. Puolustusvaliokunnan demokraattijäsenet mukaan lukien puheenjohtaja Adam Smith arvostelivat myös Crozieria sanoen, että vaikka hän oli huolissaan miehistön terveydestä, hän ei kestänyt painetta. Lausunnossa tosin moitittiin erottamista ylireagoinniksi.
Modly vieraili aluksella 6. huhtikuuta ja piti kaiutinjärjestelmän kautta puheen, jossa haukkui Crozieria ja sanoi tämän olleen ”liian naiivi tai tyhmä aluksen komentajaksi”. Puheesta tehtiin salaa äänitys, joka vuodettiin julkiseksi. Modly ilmoitti eroavansa seuraavana päivänä ministerintehtävästä.
Tapauksia oli 7. huhtikuuta 173.[7] Seuraavana päivänä yksi mies löytyi tajuttomana, ja joutui tehohoitoon.[8]
Aluksella olleista 585:llä oli koronavirus 12. huhtikuuta. 43-vuotias pursimies kuoli 13. huhtikuuta.[9] 16. huhtikuuta noin 60 % noin 600:sta miehistön koronaviruksen saaneista oli oireettomia.[10][10] 17. huhtikuuta 7 miehistöstä sairaalassa, joista yksi tehohoidossa.[11]
5. toukokuuta 1 156 miehistön jäsentä oli saanut koronaviruksen.[12]
Theodore Roosevelt lähti jälleen merelle 21. toukokuuta, lähes kaksi kuukautta taudin puhkeamisen jälkeen. Aluksen päällikkönä on aiemminkin kapteenina toiminut Carlos Sardiello. Aluksella on vajaa 3 000 hengen miehistö, ja miehistöstä 1 800 merimiestä oli edelleen maissa karanteenissa.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g US Carriers Net - USS Theodore Roosevelt
- ↑ a b Weinberger, Mindy: 'Fleet of UFOs' Followed US Aircraft, Navy Pilot Says Space. 29.5.2019. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b USA:n ilmavoimien lentäjät kertovat lehdessä hämmentävistä ufo-havainnoista – Ääntä nopeammin liikkuva ”pallon ympäröimä kuutio” Tekniikan Maailma. Viitattu 1.10.2020.
- ↑ Mizokami, Kyle: Congress Wants More Info on Military UFO Sightings Popular Mechanics. 24.6.2020. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Cooper, Helene; Blumenthal, Ralph; Kean, Leslie: ‘Wow, What Is That?’ Navy Pilots Report Unexplained Flying Objects The New York Times. 26.5.2019. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b https://www.foxnews.com/world/uss-theodore-roosevelt-back-sea-coronavirus-outbreak
- ↑ US navy official apologises for calling captain behind coronavirus memo 'naive or stupid' the Guardian. 7.4.2020. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Ryan Pickrell: A USS Theodore Roosevelt sailor with coronavirus was taken to the ICU as the number of cases on the aircraft carrier rises Business Insider. Viitattu 17.5.2020.
- ↑ Lara Seligman: Sailor from USS Theodore Roosevelt dies of coronavirus POLITICO. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Coronavirus clue? Most cases aboard U.S. aircraft carrier are symptom-free Reuters. 16.4.2020. Viitattu 17.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Navy, CDC to launch Theodore Roosevelt coronavirus outbreak study San Diego Union-Tribune. 18.4.2020. Viitattu 17.5.2020. (englanti)
- ↑ USS Theodore Roosevelt skipper says carrier won’t wait for all sailors to clear quarantine before going back to sea Stars and Stripes. Viitattu 17.5.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Theodore Roosevelt (CVN-71) Wikimedia Commonsissa
