USS Oklahoma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Oklahoma (BB-37)
USS Oklahoma
USS Oklahoma
Aluksen vaiheet
Kölinlasku 26. lokakuuta 1912
Laskettu vesille 23. maaliskuuta 1914
Palveluskäyttöön 2. toukokuuta 1916[1]
Poistui palveluskäytöstä 1. syyskuuta 1944
Loppuvaihe upposi Pearl Harborin pommituksessa, nostettiin ja upposi uudestaan ollessaan hinauksessa matkalla San Franciscoon
Tekniset tiedot
Uppouma 27 500 t
28 400 t (kuormattuna)[1]
Pituus 177,7 m[1]
Leveys 29,1 m[1]
Syväys 8,7 m[1]
Miehistöä 864[1]

USS Oklahoma (runkonumero BB-37) oli Yhdysvaltain laivaston Nevada-luokan taistelulaiva. Alus on ollut laivaston ainoa Oklahoman osavaltion mukaan nimetty laiva. Nevada-luokan laivat olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät polttoaineenaan öljyä hiilen sijaan.[2]

Aluksen astuttua palvelukseen 1916 se kuului ensimmäisessä maailmansodassa 6. taistelulaivaviirikköön suojaten ympärysvaltojen Atlantin saattueita. Vietettyään vuosia Tyynellämerellä ja tiedusteluosastossa alus modernisoitiin 1927–1929. Alus evakuoi Yhdysvaltain kansalaisia ja muita pakolaisia Espanjan sisällissodassa vuonna 1936, minkä jälkeen se palasi elokuussa Yhdysvaltain länsirannikolle ollen palvelusuransa lopun Tyynellämerellä.

Japanilaisten hyökkäyksessä Pearl Harboriin Oklahomaan osui viisi torpedoa ja pommi, jolloin se kallistui rajusti ja kääntyi ylösalaisin. Hylky nostettiin 1943 ja sitä purettiin osia paikan päällä. Se päätettiin hinata San Franciscoon lopullista romutusta varten, mutta se upposi matkalla 17. toukokuuta 1947.[1]

Pääartikkeli: Nevada-luokka

Alus tilattiin sisaraluksensa USS Nevadan kanssa osana vuoden 1911 laivasto-ohjelmaa Camdenista New Jerseystä New York Shipbuilding Corporationilta, missä köli laskettiin 26. lokakuuta 1911. Alus laskettiin vesille 23. maaliskuuta 1914 kumminaan Oklahoman kuvernöörin Lee Crucen tytär Lorena J. Cruce. Aluksen tarjoukseen perustunut hinta oli 5 926 000 dollaria.

Alus siirrettiin viimeisteltäväksi ja varustettavaksi Argentiinan laivaston taistelulaivan ARA Morenon ja Kiinan laivaston risteilijän Fei Hungin (myöhemmin Kreikan kuninkaallisen laivaston Elli) viereen. Aluksella syttyi tulipalo 19. heinäkuuta 1915, mikä oli kolmas tulipalo Yhdysvaltain laivaston taistelulaivalla kuukauden kuluessa. Laivaston tutkimusten mukaan tulipalon syyksi epäiltiin telakan työntekijää. Tulipalo viivästytti valmistumista niin, että sisaralus aloitti koeajot ja otettiin palvelukseen ennen Oklahomaa. Alus otettiin palvelukseen 2. toukokuuta 1916 Philadelphiassa Pennsylvaniassa ollessaan 98,1 prosenttisesti valmis. Ensimmäinen päällikkö oli Roger Welles.

Oklahoma kaatuneena Pearl Harborissa joulukuussa 1941. Takana näkyy taistelulaiva Marylandin kansirakenteita.

Palvelukseen otettaessa Oklahoma liitettiin Yhdysvaltain Atlantin laivastoon kotisatamanaan Norfolk Virginiassa. Alus oli koulutettavana 13. elokuuta 1918 saakka, jolloin se aloitti sisaraluksensa kanssa Atlantin saattueita suojaavana osastona Euroopan vesillä. Joulukuussa alus oli suojaamassa presidentti Woodrow Wilsonia kuljettanutta alusta Ranskaan. Alus lähti 14. joulukuuta New Yorkista Kuuban vesille harjoittelemaan ennen lähtöään Brestiin, jonne se saapui 15. kesäkuuta 1919 saattaakseen presidenttiä toisella vierailullaan kuljettaneen George Washingtonin kotimaahan. Alukset saapuivat 8. heinäkuuta New Yorkiin.

Alusta modernisoitaessa 1918 sen viidentuuman apuaseet supistettiin kahdestakymmenestä kahteentoista. Vuoden 1921 alussa se oli harjoituksissa Tyynenmeren laivaston kanssa Etelä-Amerikan länsirannikolla ja paluumatkalla alus osallistui Perun satavuotisjuhlallisuuksiin. Alus liittyi palattuaan Tyynenmeren laivastoon, jonka mukana se vieraili 1925 Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Alus liitettiin vuoden 1927 alussa tiedusteluosastoon ollen osan aikaa koululaivana.

Alus oli modernisoitavana syyskuusta 1927 heinäkuuhun 1929 Philadelphiassa, minkä jälkeen se palasi tiedusteluosastoon. Alus osallistui harjoituksiin Karibianmerellä, mistä se palasi kesäkuussa 1930 länsirannikolle. Alus vieraili 1936 Euroopassa, mutta vierailu keskeytettiin Espanjan sisällissodan puhjettua. Alus oli 24. heinäkuuta Bilbaossa, josta se evakuoi siviilejä kuljettaen heidät Gibraltarille sekä Ranskan satamiin. Alus palasi 11. syyskuuta Norfolkiin ja edelleen länsirannikolle 24. lokakuuta.

Alus siirrettiin 6. joulukuuta 1940 Pearl Harboriin, jossa sen tehtävänä oli suojata Yhdysvaltain etuja alueella. Alus oli helmikuussa 1941 telakalla Puget Soundissa, jossa sen ilmatorjuntaa ja panssarointia vahvistettiin. Toisen kerran alus oli elokuussa telakalla San Pedrossa, jossa panssarointia lisättiin edelleen. Paluumatkalla alus joutui 22. elokuuta kovaan myrskyyn, jolloin yksi mies huuhtoutui mereen ja kolme loukkaantui. Vaurioiden vuoksi alus joutui vierailemaan San Franciscossa korjattavana, missä se viipyi lähes kaksi kuukautta.

Alus oli 7. joulukuuta 1941 ankkurissa taistelulaivojen muodostamassa rivistössä Pearl Harborissa. Japanin laivaston ilmavoimien koneiden hyökättyä alukseen osui kolme torpedoa. Aluksen alkaessa kaatua siihen osui vielä kaksi torpedoa. Kaksitoista minuuttia hyökkäyksen alkamisesta alus oli kaatunut niin, että sen mastot ottivat pohjaan. Useat miehistönjäsenet siirtyivät viereiseen USS Marylandiin avustamaan ilmatorjuntatykkejä. Aluksen tuhoutuessa sai surmansa tai katosi 429 miehistönjäsentä. Lisäksi 32 haavoittui ja kaatuneen hylyn sisälle jäi loukkuun runsaasti sotilaita.

Pearl Harborin laivastontelakka aloitti 15. heinäkuuta 1942 aluksen nostoyritykset F. H. Whitakerin johdolla. Rungon kääntäminen vei lähes kahdeksan kuukautta ja oikean tasapainon saavuttaminen vielä reilut kolme kuukautta. Alus hinattiin 28. joulukuuta kuivatelakalle. Se poistettiin palveluksesta 1. syyskuuta 1944, minkä jälkeen se riisuttiin aseista ja sen kansirakenteet purettiin. Hylky myytiin 5. joulukuuta 1946 Moore Drydock Companylle Oaklandiin Kaliforniaan. Se upposi 17. toukokuuta 1947 hinattaessa jouduttuaan myrskyyn 869 kilometriä Pearl Harborista matkalla San Franciscoon.

  • Sturton, Ian (toim): Conway's battleships : the definitive visual reference to the world's all-big-gun ships. Conway Maritime Press, 2008. ISBN 9781844860685 (englanniksi)
  • Crawford, Steve: Taistelulaivat ja lentotukialukset - 300 maailman mahtavinta sota-alusta, Karisto, 2010 (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5234-0 (s. 244)
  • Naval Historical Center - USS Oklahoma (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  1. a b c d e f g Sturton, 2008, s.202
  2. Crawford: s. 244

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]