USS Arleigh Burke (DDG-51)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Arleigh Burke
Aluksen vaiheet
Rakentaja Bath Iron Works, Bath, Maine
Kölinlasku 6. joulukuuta 1988
Laskettu vesille 16. syyskuuta 1989
Palveluskäyttöön 4. heinäkuuta 1991
Tekniset tiedot
Uppouma 6 900 t (standardi)
9 000 t
Pituus 154 m
Leveys 20 m
Syväys 9,3 m
Koneteho 4 x General Electric LM2500 -kaasuturbiinia, 100 000 hv
Nopeus 30+ solmua
Miehistöä 23 upseeria ja 24 aliupseeria ja 291 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus 2 x Mk 41 VLS, joihin 90 RIM-156 SM2-, BGM-109 Tomahawk- tai RUM-139 VL-Asroc
1 x Mk 45 5"/54
2 x 25 mm Mk 38 Mod 2 MGS
2 x 20 mm Mk 15 Phalanx CIWS
2 x Mk 32 SVTT
1 x Sikorsky SH-60 Seahawk

USS Arleigh Burke (runkonumero DDG-51) on Yhdysvaltain laivaston Arleigh Burke -luokan ohjushävittäjä.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Arleigh Burke -luokka

Alus tilattiin Bath Iron Worksiltä Bathista Mainesta, missä köli laskettiin 6. joulukuuta 1988. Alus kastettiin 16. syyskuuta 1989 kumminaan amiraali Burken puoliso rouva Roberta Burke ja laskettiin vesille vielä samana päivänä. Alus otettiin 4. heinäkuuta 1991 palvelukseen Nauticus pierillä Norfolkissa Virginiassa ensimmäisenä päällikkönään John G. Morgan Jr..[1]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morgan luovutti 18. joulukuuta 1992 aluksen päällikkyyden Lyal B. Davidsonille. Alus lähti 11. maaliskuuta 1993 Norfolkista ensimmäiselle partiomatkalleen lentotukialus USS Theodore Rooseveltin taisteluosastossa. Alus palasi osaston mukana Norfolkiin 8. syyskuuta osallistuttuaan Adrianmerellä operaatioihin Deny Flight ja Provide Promise sekä Persianlahdella operaatio Southern Watchiin.[1]

Alus lähti 9. tammikuuta 2018 kotisatamastaan Naval Weapons Station Yorktowniin, jonne se saapui vielä samana päivänä. Alus oli 12. tammikuuta Yorktownissa, jossa sen ampumatarvikkeet siirrettiin maihin. Alus kiinnittyi 13. tammikuuta laituriin 4 huollon ajaksi. Alus kiinnittyi 1. maaliskuuta Norfolkin laivastoaseman laituriin 12 paikalle 6 oltuaan 28-vuorokautta COMPTUEX- ja JTFEX-harjoituksissa. Alus siirtyi 5. maaliskuuta laiturin 5 paikalle 5. Jason T. Stepp vastaanotti 9. maaliskuuta aluksen päällikkyyden Errol A. Robinsonilta aluksella järjestetyssä tilaisuudessa.[1]

Alus lähti 11. huhtikuuta Norfolkista partiomatkalle ja se saapui 21. huhtikuuta Välimerelle läpäistyään Gibraltarinsalmen. Alus laski ankkurinsa 23. huhtikuuta La Gouletten sataman edustalla Tunisiassa, missä se oli pari päivää. Alus kiinnittyi 26. huhtikuuta laituriin Vallettassa Maltalla kahden vuorokauden vierailulle.[1]

Toukokuussa alus läpäisi Suezinkanavan matkallaan etelään. Aluksen tehtävänä oli saattaa USS Iwo Jimaa Punaisenmeren pohjoisosissa. Alus osallistui 6. toukokuuta PASSEX-harjoitukseen Egyptin laivaston ENS Najm al Zaferin (F951) kanssa. Kesäkuussa alus läpäisi Hormuzinsalmen matkallaan pohjoiseen.[1]

Arabianlahdella USNS Alan Shepard (T-AKE 3) toimitti alukselle täydennyksiä 7. kesäkuuta Alus palasi Hormuzinsalmesta etelään ja läpäisi 1. heinäkuuta Bab el-Mandebin matkallaan pohjoiseen suojaten Iwo Jimaa. Alus läpäisi 5. heinäkuuta Suezin kanavan matkallaan pohjoiseen. Alus läpäisi varhain maanantaina 9. heinäkuuta Gibraltarinsalmen matkallaan länteen ja kiinnittyi 9. heinäkuuta Rotan laivastoaseman laiturin 1 paikkaan 3, mistä se jatkoi matkaansa 11. heinäkuuta.[1]

Alus kiinnittyi 21. heinäkuuta Norfolkin laivastoaseman laiturin 1 paikkaan 1 oltuaan merellä kolme kuukautta Yhdysvaltain 5. ja 6. laivaston toiminta-alueilla.[1]

Alus lähti 28. elokuuta partiomatkalle osana lentotukialus USS Harry S. Trumanin laivasto-osastossa. Alus kiinnittyi 7. syyskuuta Kanadan laivaston Halifaxin laivastoaseman telakan laituriin kolmen vuorokauden laivastovierailua varten. Alus osallistui 11. syyskuuta PHOTOEX-harjoitukseen.[1]

Alus kiinnittyi 20. syyskuuta Rotan laivastoaseman laituriin 1 paikalle 3, mistä se palasi merelle jo seuraavana päivänä. Alus läpäisi 21. syyskuuta Gibraltarinsalmen matkallaan Välimerelle. Alus kiinnittyi 11. lokakuuta Kreetalla Sudan lahden Naton polttoainevaraston läntiseen laituriin paikalle K14 viiden vuorokauden vierailua varten.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=USS_Arleigh_Burke_(DDG-51)&oldid=21716181”