U. A. Käkönen

Uljas Antero Käkönen (29. kesäkuuta 1906 Kaukola – 25. toukokuuta 1975) oli suomalainen yleisesikuntaeversti

Käkösen vanhemmat olivat Antti Käkönen ja Maria Niemi. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1926. Hän kävi kadettikoulun 1929–1930 ja sotakorkeakoulun yleisen osaston 1937–1939.

Käkönen palveli Karjalan rykmentissä nuorempana upseerina 1927–1929 ja 1930–1936 sekä adjutanttina ja komppanianpäällikkönä 1936–1937.

Käkönen toimi Suomen sotilasasiamiehen apulaisena Moskovassa 1939 ja uudelleen välirauhan aikana 1940–1941.

Jatkosodan aikana Käkönen toimi muun muassa VI Armeijakunnan tiedustelu-upseerina ja Päämajan tiedusteluosaston tiedustelutoimiston (Tied.1) päällikkönä. Jatkosodan jälkeen everstiluutnantti Käkönen oli järjestämässä Neuvostoliittoon kohdistunutta salaista radiotiedustelua ja puhelinkuuntelua yhdessä Reino Hallamaan ja Hannes Vehniäisen kanssa.

Käkönen pidätettiin 1945 asekätkentäjutun yhteydessä ja hän sai 12 kuukauden vankeustuomion. Käkönen joutui olemaan tutkintavankeudessa 2 vuotta 7 kuukautta. Vapauduttuaan Käkönen oli muun muassa Porin sotilaspiirin päällikkönä 1955–1960 ja viimeksi Hämeen sotilasläänin komentajana 1960–1963. Erottuaan vakinaisesta palveluksesta Käkönen asui Helsingissä ja kirjoitti useita muistelmateoksia.

Teoksia

• Sotilasasiamiehenä Moskovassa 1939. Otava 1966
• Tiedustelumatkalla Murmanskiin talvella 1941. Otava 1968
• Moskovassa ja Arkangelissa talvella 1941. Otava 1969
• Miehityksen varalta: päämajan tiedustelua 1943-45. Otava 1970

Lähteet

• Karjala 23/1970 : Pitäjä pitäjältä : Kaukola, Käkösen elämäkerta s. 6
• Find A Grave Memorial : Uljas Antero Käkonen
• Lauri Lehtonen 29.11.2007 : Stella Polariksen jälkeen, Maavoimien ELSO perinnekilta ry (Arkistoitu – Internet Archive)