Serbia ja Montenegro

Serbia ja Montenegro Србија и Црна Гора Srbija i Crna Gora
1992–2006
lippu vaakuna
Serbia ja Montenegro Euroopan kartalla. Vaaleanvihreällä Kosovo.
Valtiomuoto	liittotasavalta, valtioliitto
Valtionpäämies	Presidentti
Pääkaupunki	Belgrad (lainsäädännöllinen ja hallinnollinen) Podgorica (oikeudellinen)
Muita kaupunkeja	Novi Sad (194 374 as.) Niš (175 477 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	102 350 km²
– josta sisävesiä	0,25 %
Väkiluku (2000)	10 662 087
– väestötiheys	104 as. / km²
Viralliset kielet	serbia2
Kielet	unkari ja albania2
Valuutta	Serbian dinaari, Montenegrossa ja Kosovossa euro (RSD ja €)
BKT (1995)	11,6 miljardia USD
BKT per asukas	2 650 USD
HDI (1996)	0,725
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	15,5 %
– teollisuus	27,6 %
– palvelut	56,8 %
Aikavyöhyke	UTC+1
– kesäaika	UTC+2
Lyhenne	CS
– ajoneuvot:	SCG
Kansainvälinen suuntanumero	+381
Tunnuslause	Само слога Србина спасава (Samo sloga Srbina spasava, ”Vain yhtenäisyys pelastaa serbit”)
Kansallislaulu	Hej, sloveni
Edeltäjä	Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta
Seuraajat	Serbia  Montenegro
1. Korkein oikeus sijaitsi Podgoricassa. 2. Vojvodinassa virallisia kieliä olivat myös romania, ruteeni, unkari, slovakki ja kroaatti, Kosovossa albania ja Montenegrossa montenegro.
Infobox OK

Serbia ja Montenegro (serb. Србија и Црна Гора, Srbija i Crna Gora) oli valtio Balkanilla 1992–2006. Vuosina 1992–2003 se oli vielä liittotasavalta nimeltään Jugoslavian liittotasavalta (serb. Савезна Република Југославија, Savezna Republika Jugoslavija), joka muodostui Jugoslavian hajotessa ja jota nimitettiin ”Tynkä-Jugoslaviaksi”. Se muutettiin Serbian ja Montenegron valtioliitoksi vuonna 2003. Valtioliitto hajosi kesäkuussa 2006 Montenegron julistauduttua itsenäiseksi, ja Serbiasta tuli sen juridinen seuraaja.

Historia

Pääartikkelit: Serbian historia ja Montenegron historia

Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan hajotessa sen osaksi jääneet Montenegro ja Serbia muodostivat uuden, järjestyksessään kolmannen Jugoslavian eli Jugoslavian liittotasavallan huhtikuussa 1992. Se oli Yhdistyneiden kansakuntien (YK) mukaan vain yksi Jugoslavian viidestä seuraajasta eikä näin ollen voinut periä Jugoslavian paikkaa YK:ssa.

Entisen Jugoslavian omaisuuden ja velkojen jaon estivät Jugoslavian hajoamissodat, joiden vuoksi Jugoslavian liittotasavalta oli kauppa- ja merisaarrossa vuoteen 1995. Tällöin neuvoteltiin Kroatian sekä Bosnia ja Hertsegovinan sisällissodat päättänyt Daytonin rauhansopimus Jugoslavian, Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan kesken.

Paljolti Serbian johtamassa Jugoslaviassa hallitsi Serbian presidentti Slobodan Milošević vuoteen 1997, jonka jälkeen hän toimi valtaoikeuksiltaan vahvistettuna koko Jugoslavian presidenttinä. Milošević syrjäytettiin opposition mielenosoituksissa syksyllä 2000. Hänet pidätettiin ja luovutettiin Jugoslavia-tuomioistuimelle vuonna 2001.

Jugoslavia hyväksyttiin YK:n jäseneksi vuonna 2000. Vuonna 2003 Jugoslavian parlamentti hyväksyi valtioliiton nimeltään Serbia ja Montenegro. Liitosta tehtiin löyhä koskien vain joitain aloja, kuten puolustus. Jäseninä olleilla kahdella tasavallalla oli oma talouspolitiikkansa ja valuuttansa, eikä niillä ollut yhteistä pääkaupunkia, vaan valtion instituutioista korkein oikeus toimi Montenegron Podgoricassa. Tasavaltojen tuli pysytellä liitossa vähintään kolme vuotta. Sen jälkeen toinen voisi halutessaan erota, mutta menettäisi tällöin oikeuden Serbia-Montenegron kansainväliseen asemaan, joka periytyisi kokonaisuudessaan toiselle osapuolelle.

Vuonna 2006 Montenegrossa järjestettiin kansanäänestys, jossa 55,4 % äänestäneistä (äänestysprosentti 86,3) kannatti Montenegron itsenäistymistä. Itsenäistymiseen vaadittu osuus äänistä oli 55 %, ja täten Montenegro itsenäistyi. Serbia ja Montenegro lakkasi olemasta Serbian julistauduttua valtioliiton juridiseksi seuraajaksi ja itsenäiseksi toimijaksi kesäkuussa 2006.

Kuvia

• 
• 

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Serbia ja Montenegro Wikimedia Commonsissa