Tuomarinohjeet

Tuomarinohjeet (ruots. Domarregler, Muutamia yleisiä ohjeita, joita tuomarin on aina noudatettava) on kokoelma Olaus Petrin 1500-luvulla kokoamia tuomarien noudatettavaksi tarkoitettuja eettisiä ohjeita. Niitä ei ole vahvistettu viralliseksi laiksi, mutta Ruotsissa ja Suomessa ne on vanhan tavan mukaan painettu laki­kirjojen alkusivuille. Nykyäänkin ne ovat painettuina Suomen Laki -teoksessa.

Olaus Petrin tuomarin­ohjeet kuuluvat pitkään tuomareille annettavien ohjeiden perinteeseen, jonka edustajia löytyy jo Vanhasta testamentista ja muinaisen Egyptin teksteistä. Ohjeet ovat Raamattuun, antiikin roomalaiseen ja kanoniseen oikeus­traditioon sekä germaanis-pohjois­maisiin perinnäistapoihin liittyviä, ja suurelta osin ne ovat yhtä­pitäviä nykyisenkin lain­säädännön kanssa.

Erityisesti mukana olevat, jo kirjoittamis­hetkellä vanhat sananlaskut ovat muodostuneet suomalaisen kansan­perinteen osaksi: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan." Osa valojen vannottamiseen liittyvistä käytännön ohjeista on menettänyt uudemman lain­säädännön myötä merkityksensä, mutta osa ohjeista on edelleen ajankohtaisia hyvän oikeudenkäytön perusteita: "Tuntemattoman miehen todistus ei kelpaa", tuo esille syytetyn oikeuden kuulustella todistajaa, mikä on herättänyt keskustelua terrorismi­oikeudenkäyntien yhteydessä.

Tuomarin­ohjeisiin sisältyy ajatus siitä, että rikollista rangaistaan tämän ojentamiseksi parempaan. Tämä ei ole oikeus­historiallisesti katsottuna mitenkään itsestään selvä ajatus, sillä Olaus Petrin aikana rangaistus­käytäntö pääasiassa muuttui ankarammaksi, kun Ruotsi kehittyi keskitetysti hallituksi valtioksi. Ajan oikeus­käytännössä rangaistusten päätarkoituksena pidettiin usein kansan pelottamista ja jumalallisen koston toteuttamista jo maan päällä. Olaus Petrin näkemys sai laajempaa kannatusta oikeus­filosofien keskuudessa vasta valistus­ajalla.

Olaus Petrin myötätunto on tavallisen ihmisen puolella, mikä sopii Olaus Petrin edustaman varhaisen reformaation teologiseen linjaan. Tuomarin vastuuta toiminnastaan Jumalalle korostetaan, ja häntä varoitetaan useaan otteeseen välttämään aiheettomien tai liiallisten sakkojen määräämistä oman voiton toivossa. Ohjeiden loppuyhteenvedossakin sanotaan: "Ei väärä sakko yhtäkään tee herraa rikkahaksi, Mut laki sekä oikeus on Herran kunniaksi." Ohjeissa painotetaan myös kansalaisten oikeusturvaa sekä yhteiskunnallista ja oikeudellista tasa-arvoa.

Otteita tuomarinohjeista

Koska tuomarilla on Jumalan käsky tuomita oikein, niin on hänen kaikin voimin pyrkiminen tietämään mikä oikeus on. Sillä niin kuin se ei kelpaa saarnaajaksi, joka ei tiedä, mitä Raamatussa on kirjoitettuna ja mikä sen perustus ja tarkoitus on, samoin se ei kelpaa tuomariksi, joka ei tiedä mitä laissa on ja mikä sen perustus ja tarkoitus on ja miten niitä on käytettävä.

Samoin hänen myös tulee muistaa tuomarinviran olevan asetetun yhteisen kansan hyödyksi eikä tuomarin omaksi hyödyksi.

Jumala ei salli väkivallan jäädä rankaisematta, varsinkin kun sitä harjoittavat ne, joiden virkansa puolesta pitäisi sitä estää.

Tuomarin pitää tarkasti tuntea laki, jonka mukaan hänen tulee tuomita, sillä laki pitää hänellä olla ohjeena.

Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä.

Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan.

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.

Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana.

Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella.

Maantapa, kun se ei ole kohtuuton, pidettäköön lakina, jonka mukaan on tuomittava.

Älköön kukaan olko tuomarina omassa asiassansa.

Se tekee lakia vastaan, joka tekee lain tarkoitusta vastaan, vaikka hän näyttäisikin tekevän lain sanain mukaan.

Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo ennemmin olla rikkomatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi.

Lähteet

• Artikkeli tuomarinohjeista Oikeusministeriön sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)