Traitšo Kostov
Traitšo Kostov Džunev (bulg. Трайчо Костов Джунев; 17. kesäkuuta 1897 Sofia, Bulgarian ruhtinaskunta – 16. joulukuuta 1949 Sofia, Bulgarian kansantasavalta) oli bulgarialainen kommunistipoliitikko, joka tuomittiin vuonna 1949 näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin.
Kostov työskenteli nuoruudessaan muun muassa Bulgarian kansalliskokouksen pikakirjoittajana ja oli mukana kommunistien toiminnassa 1920-luvulta alkaen. Hän oleskeli Neuvostoliitossa vuosina 1929–1931, 1932–1935 ja 1936–1938, ja työskenteli Kommunistisessa internationaalissa. Hänet valittiin Bulgarian kommunistisen puolueen politbyroohon vuonna 1936.[1] Toisen maailmansodan aikana hän toimi maan alla, kunnes jäi kiinni vuonna 1942. Hän vältti täpärästi kuolemantuomion, minkä myöhemmin väitettiin johtuneen hänen maan salaisen poliisin kanssa tekemästään sopimuksesta.[1][2] Kommunistien noustua Bulgariassa valtaan sodan jälkeen Kostovin on sanottu olleen korkeimmillaan kolmanneksi vaikutusvaltaisin henkilö puolueen hierarkiassa.[3] Hän toimi helmikuusta 1945 joulukuuhun 1948 puolueen keskuskomitean sihteerinä ja oli Bulgarian varapääministerinä maaliskuusta 1946 maaliskuuhun 1949.[1]
Kannattaessaan Bulgarian itsenäistä talouspolitiikkaa Kostovin katsottiin olleen mielipiteissään liian lähellä Jugoslavian johtaja Josip Broz Titoa, jonka Neuvostoliitto tuomitsi vuonna 1948. Kostov syrjäytettiin ”titolaisiin” kohdistuneen puhdistuksen alkaessa tammikuussa 1949.[3] Näytösoikeudenkäynti häntä vastaan käynnistyi 7. joulukuuta 1949.[1] Kostovia syytettiin osallisuudesta Jugoslaviasta käsin johdettuun ”operaatio Kostoviin”, johon sisältyi vakoilua länsivaltojen hyväksi ja jonka tavoitteena oli kansandemokratian kumoaminen. Hankkeen väitettiin kytkeytyneen ministeri László Rajkin Unkarissa johtamaan vastaavaan operaatioon. Kostov oli taipunut itsekritiikkiin puoluekokouksessa, mutta julistautui oikeudenkäynnissään syyttömäksi. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä joulukuussa 1949. Oikeudenkäynnin kymmenen muuta syytettyä tuomittiin pelkästään vankeuteen.[3]
Kostov rehabilitoitiin osittain vuonna 1956 ja kokonaan joulukuussa 1989.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Трайчо Костов (bulgariaksi) Архивите говорят (Archives.bg). Viitattu 1.12.2015.
- ↑ Wilfred G. Burchett: Peoples' Democracies (1951), luku ”Traicho Kostov and Tito's Plans for Eastern Europe” (englanniksi) Revolutionary Democracy. Viitattu 1.12.2015.
- ↑ a b c 1949: Traycho Kostov, Bulgarian purgee (englanniksi) Executed today 16.12.2011. Viitattu 1.12.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Traitšo Kostov Wikimedia Commonsissa
