Bulgarian kommunistinen puolue
| Bulgarian kommunistinen puolue | |
|---|---|
| Българска комунистическа партия | |
|
|
|
| Perustettu | 28. toukokuuta 1919 |
| Lopetti | 3. huhtikuuta 1990 |
| Ideologia |
kommunismi marxismi-leninismi stalinismi |
| Poliittinen kirjo | äärivasemmisto |
| Toimisto | Puoluetalo Largo |
| Osoite | Sofia, Bulgaria |
| Äänenkannattaja | Rabotnichesko delo |
| Värit | punainen |
| Kansainväliset jäsenyydet |
Komintern (1919–1943) Kominform (1947–1956) |
| Nuorisojärjestö | Dimitrovin nuoret kommunistit |
| Varhaisnuorisojärjestö | Dimitrovin pioneerijärjesto "Septembristit" |
| Tunnuslaulu | ”Kansainvälinen” |
|
|
|
Bulgarian kommunistinen puolue (BKP; bulg. Българска комунистическа партия, Bălgarska komunistitšeska partija) oli vuosina 1919–1990 toiminut puolue Bulgariassa. BKP oli Bulgarian kansantasavallan hallitseva puolue, ja sen toiminta perustui marxismi-leninismin ja demokraattisen sentralismin periaatteille.[1][2]
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]BKP perustettiin Bulgarian sosialidemokraattisen työväenpuolueen marxilaisten Sofiassa pidetyssä 22. puoluekokouksessa toukokuussa vuonna 1919 sen jälkeen, kun Bulgarian sosialidemokraattisesta työväenpuolueesta vuonna 1903 omaksi puolueekseen eronneet marxilaiset olivat liittyneet Kominterniin. Puoluekokous hyväksyi ohjelmajulistuksen, joka perustui Leninin ajatuksille.[1]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heti perustamisensa jälkeen BKP toimi aktiivisesti Kominternissa sekä järjesti Bulgariassa yli sata lakkoa.[3] Vuoden loppuun mennessä sillä oli jo 35 500 jäsentä. Ensimmäiset edustajansa kansalliskokoukseen BKP sai vuoden 1920 vaaleissa, ja vuoden 1923 vaalien jälkeen se oli maan toiseksi suurin puolue. Syyskuussa vuonna 1923 BKP osallistui epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen, minkä seurauksena puolueen toiminta kiellettiin seuraavana vuonna.[1] Vaikka vallankaappaus epäonnistui, sillä oli suuri merkitys BKP:n vallankumouksellisen toiminnan kannalta. Vuonna 1925 Moskovassa pidetyssä keskuskomiteoiden konferenssissa määriteltiin BKP:n tulevan toiminnan suuntaviivat.[1]
BKP jatkoi toimintaansa laillisissa järjestöissä samaan aikaan, kun osa sen jäsenistä osallistui salaa hallituksen vastaiseen terroristiseen toimintaan. Vuonna 1925 murhattiin ensin kenraali ja sitten yli 200 kenraalin hautajaisiin osallistunutta vierasta Pyhän Nedelyan kirkkoon tehdyssä attentaatissa, jolla yritettiin murhata tsaari Boris III. Tsaarin osalta murhayritys kuitenkin epäonnistui.[3]
Vuonna 1927 BKP perusti lailliseksi vaaliorganisaatiokseen työväenpuolueen, joka sai vuoden 1931 kansalliskokousedustajien vaaleissa 31 edustajan paikkaa. Seuraavana vuonna hallitus kuitenkin poisti työväenpuolueen edustajat kansalliskokouksesta, ja vuonna 1934 työväenpuoluekin kiellettiin.[3] Vuosina 1938-39 BKP ja työväenpuolue yhdistyivät Bulgarian työväenpuolueeksi.[1]
Toisen maailmansodan sytyttyä Bulgarian kommunistit vastustivat aluksi Bulgarian liittymistä sotaan. Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 he alkoivat taistella aseellisesti natseja ja heidän bulgarialaisia kannattajiaan vastaan. Vuonna 1942 Isänmaarintama perustettiin Moskovan käskystä ja Bulgarian työväenpuolueen aloitteesta, ja seuraavana vuonna erilliset partisaaniryhmät koottiin kapinallisarmeijaksi. Vuoden 1944 syyskuussa, jolloin Neuvostoliitto julisti Bulgarialle sodan ja aloitti puna-armeijan hyökkäyksen, Bulgarian työväenpuolueeseen kuului noin 25 000 koulutettua vallankumoustaistelijaa. Bulgarian työväenpuolue innosti bulgarialaisia aseelliseen kapinaan saksalaismielistä hallitusta vastaan. Perusteluina olivat maan demokratisointi ja irtautuminen akselivalloista. Yritys onnistui: Bulgarian hallitus syrjäytettiin partisaanien ja puna-armeijan tuella vallankaappauksessa 9. syyskuuta 1944, minkä jälkeen Isänmaarintama muodosti uuden hallituksen. Muutamien kuukausien kuluessa kommunisteista tuli Bulgarian vahvin poliittinen voima, ja maassa toteutettiin radikaaleja uudistuksia heidän johdollaan. Marraskuussa vuonna 1945 pidetyissä kansalliskokousedustajien vaaleissa kommunistit ja heidän liittolaisensa saivat vaalivoiton. Isänmaarintama, jossa oli useita puolueita, muutettiin kommunistien johtamaksi yksimieliseksi hallitukseksi, joka toteutti Bulgarian muuttamisen kansandemokratiaksi Neuvostoliiton mallin mukaisesti. Monarkia kumottiin, maatalousuudistus toteutettiin, teollisuusyritykset ja pankit kansallistettiin sekä säädettiin uusi perustuslaki. Vuonna 1948 hyväksyttiin sekä marxismi-leninismi toiminnan perustaksi että yhdistyminen Bulgarian työväenpuolueen kanssa. Taloutta ryhdyttiin kehittämään viisivuotissuunnitelmien mukaan. Puolueen viralliseksi nimeksi otettiin taas Bulgarian kommunistinen puolue (BKP).[1][3][4]
Vuonna 1956 pidetyssä puoluekokouksessa BKP tuomitsi NKP:n mallin mukaisesti Stalinin henkilökultin. Puolueen johdossa Vălko Tšervenkovin tilalle nimitettiin Todor Živkov, joka johti puoluetta aina vuoteen 1989 asti seuraten päätöksissään lojaalisti Neuvostoliiton linjauksia. Marraskuussa vuonna 1989 Živkov joutui kuitenkin eroamaan BKP:n johdosta muutospaineen noustua puolueessa liian suureksi. Kansa vaati joukkomielenosoituksissa Bulgariaan monipuoluejärjestelmää. Živkovin tilalle nimitettiin Petăr Mladenov.[1][2][3]
Oppositio järjestäytyi puolueeksi, ja keväällä 1990 käydyissä kommunistien ja opposition välisissä neuvotteluissa päätettiin, että seuraavana kesänä Bulgariassa järjestetään vapaat monipuoluevaalit. Huhtikuussa 1990 Bulgarian kommunistisen puolueen nimeksi vaihdettiin Bulgarian sosialistipuolue (BSP). Marxismi-leninismin ja demokraattisen sentralismin aika Bulgariassa päättyi virallisesti, kun uusi kansalliskokous hyväksyi 12.7.1991 Bulgarian uuden perustuslain, jolla Bulgaria muutettiin parlamentaariseksi tasavallaksi.[2][3]
