Raimund IV (Toulouse)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Toulousen kreivi Raymond IV)
7 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. huhtikuuta 2023.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raimund IV Toulousen kreivi, 1800-luvun maalaus Merry-Joseph Blondel.

Raimund IV (ransk. Raymond IV de Toulouse, Raymond de Saint-Gilles); (1041/1042, Toulouse, Ranskan kuningaskunta — 28. helmikuuta 1105, Mons Peregrinuksen (Mont-Pèlerin) linna lähellä Tripolia, nyk. Libanon) oli Toulousen kreivi vuosina 1093–1105 ja Provencen markiisi, rajakreivi vuosina 1066–1105. Hän oli yksi ensimmäisen ristiretken johtajista.[1]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat Toulousen kreivi Pons Guillaume II (1019–1060) ja tämän toinen puoliso Almodis de La Marche (n. 1020–1071).[2] Barcelonan kreivi Ramón de Berenguer I kaappasi hänen äitinsä laivaan Narbonnessa Tortosan emiirin avustuksella huhtikuussa 1053, kun tämä oli vielä naimisissa ja edellinenkin aviomies Hugues V de Lusignan oli vielä elossa.[2] Pariskunta avioitui heti, heille syntyi kaksoset ja paavi Victor II julisti heidät kaksinkertaisesta (Ramón oli myös naimisissa) kaksinnaimisesta ekskommunikaatioon aina vuoteen 1056 asti.[2][3][4][5]

Hänellä oli kolme sisarusta: Guillaume IV, jota hän seurasi Toulousen kreivinä vuonna 1094; Hugues, Saint-Gilles'n luostarin apotti ja Almodis, joka avioitui Melgueilin kreivi Pierren kanssa.[3] Hänellä oli myös yhteensä kahdeksan sisaruspuolta sekä isänsä edellisestä avioliitosta[6] että äitinsä edellisestä avioliitosta ja seuraavasta avioliitosta.[3]

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raymond IV oli naimisissa kolme kertaa. Paavi Gregorius VII asetti hänet erotti hänet kirkon yhteydestä kaksi kertaa perusteena liian läheinen sukulaisuus aviopuolison kanssa sekä vuonna 1076 että vuonna 1078. Ekskommunikaatio peruutettiin vuonna 1080, kun ensimmäinen puoliso kuoli.[7]

Hän avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1066 nimeltä tuntemattoman naisen (k. 1080) kanssa, joka oli Arles'n jaarli Godefroy I:n ja tämän nimeltä tuntemattoman puolison tytär. Avioliitto mitätöitiin paavin vaatimuksesta liian läheiseen sukulaisuussuhteen perusteella vuonna 1076.

Heille syntyi yksi lapsi:

  • Bertrand, Toulousen kreivi (k. 1112)[8]

Raimund avioitui toisen kerran vuonna 1080 Matilda (Mafalda) (n. 1062 – ennen 1094), Sisilian kreivi Roger I:n ja normanniaatelisen Judith d'Évreux'n toiseksi vanhimman tyttären kanssa.[9]

Raimund avioitui kolmannen kerran vuonna 1094 Elvira Afonso de Castillon (n. 1079–1151 jälkeen) kanssa, joka oli Leónin kuningas Alfonso VI:n ja aatelisnainen Jimena Muñozin tai Muñizin (k. 1128) avioton tytär,[10] joka oli Bierzon kreivi Munio Moniz de Bierzon tytär. Elviran nuorempi sisar oli Portugalin kreivitär Teresa de León.[11][12] Elvira seurasi puolisoaan ensimmäiselle ristiretkelle vuonna 1096 ja synnytti toisen lapsensa Tripolin piirityksen aikana vuonna 1103. Hän näyttää eronneen Raimundista ennen tämän kuolemaa vuonna 1105, koska häntä ei enää silloin mainita. Elvira de Castillo avioitui uudelleen ennen vuotta 1117 Kastiliassa.[tähän ei löydy lähdettä]

Heille syntyi ainakin kaksi lasta:

  • nimeltä tuntematon poika, syntyi ennen 1096, kuoli noin vuonna 1096 matkalla Pyhään maahan[13]
  • Alfonso Jordan (1103 Mont Pèlerinin linna Tripolin lähellä –1148 Caesarea Philippi), Tripolin kreivi 1105–1148, Rouerguen kreivi 1109–1148 ja Toulousen kreivi, Provencen rajakreivi ja Narbonnen herttua 1112–1148. Avioitui kaksi kertaa: Faydiva d'Uzesin kanssa 1125 ja heille syntyi viisi lasta, Faydiva joko kuoli tai avioliitto mitätöitiin vuonna 1142; Alfonso Jordan avioitui toisen kerran 1142 Narbonnen noin 14-vuotiaan varakreivitär Ermengarden (1127/1129–1197) kanssa, jonka perintömaiden hallinnan hän oli ottanut itselleen jo vuonna 1134. Avioliitto määrättiin peruutettavaksi valtapoliittista syistä ja Ermengarde avioitui toisen miehen kanssa, jotta hänen maaomaisuuttaan ei saisi kukaan muu.[14]

Ristiretkeläinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raimund oli eräs ensimmäisistä henkilöistä, joka ilmoitti paavi Urbanus II:lle lähtevänsä ristiretkelle. Hän oli myös rikkain ja vanhin, yli 50-vuotias, kaikista niistä, jotka ottivat osaa ensimmäiseen ristiretkeen. Raimund lähti Toulousesta lokakuussa 1096 kolmannen puolisonsa kreivitär Elvira de Castillon ja heidän pienen poikansa[13] kanssa, joka kuoli matkalla. Raimondin hurskautta kuvaa se, että hän oli päättänyt kuolevansa Pyhällä maalla. Raimond marssi joukkoineen aluksi Dyrrakioniin ja sieltä Konstantinopoliin. Raimond oli ainut ristiretken johtajista, joka ei vannonut uskollisuutta Bysantin keisari Aleksios I Komnenokselle. Hän vannoi kuitenkin ystävyysvalan keisaria kohtaan ja lupasi tälle apua heidän kummankin yhteistä vihamiestä Bohemond I:stä vastaan.[1]

Raimund oli paikalla Nikaian piirityksen, Dorylaeumin taistelun ja Antiokian piirityksen aikana. Antiokian valtauksen 3. kesäkuuta 1098 jälkeen Raimund vastusti sitä että Bohemond saisi kaupungin itselleen. Raimund olisi halunnut palauttaa Antiokian keisarille kuten tälle oli luvattu. Raimund jäi tässä kamppailussa tappiolle ja Bohemondista tuli lopulta Antiokian ruhtinas. Vuoden 1098 syksyllä Raimund johti loput ristiretkeläisistä Jerusalemia kohti.[1]

Matakalla etelään Raimund yritti vallata Tripolin lähellä olevan Arqan kaupungin. Piiritys kesti kuitenkin pidempään kun oli luultu ja Raimundin suosio laski ristiretkeläisten keskuudessa. Raimund luopui lopulta yrityksestä 13. toukokuuta 1099 ja jatkoi matkaa Jerusalemia kohti, joka valtaukseen 15. heinäkuuta 1099 piirityksen jälkeen hän osallistui. Raimundille tarjottiin Jerusalemin kuninkuutta, josta hän nähtävästi kieltäytyi. Lopulta Godefroy de Boulloin valittiin hallitsijaksi.[1]

Askalonin taistelun jälkeen Raimund riitaantui Godefroyn kanssa ja lähti pohjoista kohti, missä hän valtasi Latakian Bohemondilta, joka oli juuri vallannut sen keisari Aleksiokselta. Raimund lähti Konstantinopoliin, jossa hän liittoutui Aleksioksen kanssa Bohemondia vastaan. Raimund otti osaa myös epäonnistuneeseen vuoden 1101 ristiretkeen. Ristiretken tuhon jälkeen vuonna 1102 Raimund pakeni Konstantinopoliin. Matkattuaan sieltä Antiokiaan Raimund joutui Bohemondin serkun Tankredin vangiksi. Hänet päästettiin vapaaksi vasta sen jälkeen, kun oli luvannut olla hyökkäämättä Antiokian ruhtinaskuntaa vastaan. Hän petti kuitenkin pian lupauksensa ja valtasi Tortosan.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän alkoi myös piirittää Tripolia, mutta kuoli noin 65-vuotiaana 28. helmikuuta 1105. Kaupunki vallattiin vasta vuonna 1109 Raimundin veljenpojan Vilhelm-Jordanin johdolla. Hän rakennutti lähelle Tripolia Mons Peregrinuksen (Mont-Pèlerin) linnan, jossa hän kuoli.[1]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Raymond IV | Crusader, Occitan & Poitiers | Britannica www.britannica.com. Viitattu 20.11.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Cheyette, Fredric L.: "The "Sale" of Carcassonne to the Counts of Barcelona (1067-1070) and the Rise of the Trencavels". Speculum. 63 (4 Oct). The University of Chicago Press, 1988: 826–864. doi: 10.2307/2853537. JSTOR 2853537. S2CID 161546283. Ss. 838, 839
  3. ↑ a b c Aurell, Martin: Les noces du comte: mariage et pouvoir en Catalogne (785-1213). Publications de la Sorbonne, 1995. Ss. 231, 258
  4. ↑ Humphrey, Patricia: "Ermessenda of Barcelona: The Status of her Authority". Teoksessa: Vann, Theresa M. (toim.). Queens, Regents and Potentates. Academia Press, 1993. S. 34
  5. ↑ Reilly, Bernard F.: The Contest of Christian and Muslim Spain, 1031-1157. Blackwell Publishing, 1995. S. 67
  6. ↑ Graham-Leigh, Elaine: The Southern French Nobility and the Albigensian Crusade. The Boydell Press, 2005. Taulukko 2.
  7. ↑ Déjean, Jean-Luc: The Counts of Toulouse (1050–1250), Fayard, 1979 (uusintapainos 1988) ISBN 2-213-02188-0. Ss. 31–32
  8. ↑ William of Puylaurens: The Chronicle of William of Puylaurens: The Albigensian Crusade and its Aftermath. Translated by Sibley, W.A.; Sibley, M.D. The Boydell Press, 2003. S. 17
  9. ↑ Jansen, Katherine L. & Drell, Joanna & Andrews, Frances (toim.): Medieval Italy: Texts in Translation. Translated by Loud, G.A. University of Pennsylvania Press, 2009. S. 428
  10. ↑ O´Callaghan, s. 679
  11. ↑ Canal Sánchez-Pagín, José M.: «El conde Osorio y los marqueses de Astorga». Astorica: revista de estudios, documentación, creación y divulgación de temas astorganos (7): 11-32, 1988. ISSN 0212-6141. S. 25
  12. ↑ Salazar y Acha, Jaime de: «Contribución al reinado de Alfonso VI de Castilla: algunas aclaraciones sobre su política matrimonial» (PDF). Madrid: Real Academia Matritense de Heráldica y Genealogía. Anales de la Real Academia Matritense de Heráldica y Genealogía, 1992-1993. II. ISSN 1133-1240, s. 33
  13. ↑ a b 1911 Encyclopædia Britannica/Raymund of Toulouse - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 20.11.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Cheyette, Fredric L.: Ermengard of Narbonne and the World of the Troubadours. Cornell University Press, 2001. ISBN 978-0-8014-3952-0. S. 16
Edeltäjä:
Vilhelm IV 		Toulousen kreivi Seuraaja:
Bertrand
Edeltäjä:
  		Tripolin kreivi Seuraaja:
Alfonso
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raimund_IV_(Toulouse)&oldid=22838680”