Ramón Berenguer I

Wikipediasta
4 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 13. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ramón Berenguer I ja kolmas puoliso Almodis de la Marche maksavat Carcassonen omistuksesta 2 000 unssin painosta kultarahoja Cerdagnen kreivi Ramón I:lle ja kreivitär Adelaidelle vuonna 1067. [Jos unssin yksikkönä käytetään vanhaa roomalaista 27,75 g uncia painoa, kokonaismäärä olisi noin 555 kg kultaa eli vuoden 2024 kullan hinnassa noin 4,4 miljoonaa euroa.]
Barcelonan kreivi Ramón Berenguer I:n allekirjoitus
Iberian niemimaan kuningaskunnat 1030-luvulla

Ramón Berenguer I, myös Ramón I Berengar 'Vanha' (katal.: el Vell, ransk: le Vieux); (1023 – 26. toukokuuta 1076 Barcelona, Barcelonan kreivikunta) oli Barcelonan kreivi vuosina 1035–1076.[1][2]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat Berenguer Ramón I 'Koukkuselkä' (1005–1035)[2] ja tämän ensimmäinen puoliso Sancha Sanchez de Castilla (1006–1027), joka oli Kastilian kreivi Sancho Garcésin[3] ja Urraca Gómezin tytär sekä Pamplonan kuningas Sancho III:n käly.

Hänellä oli yksi nuorempi veli Sanç Berenguer (k. 6. maaliskuuta 1058 jälkeen),[2][4] joka sai perinnönjaossa Penedèsin kreivikunnan. Velipuoli Guillem Berenguer[2][4] (s. 1028) sai Osonan läänin (comitatum Ausonensem) äitinsä Guisla de Lluçàn kanssa sekä Manresan kreivikunnan; nuorimman velipuolen Bernat Berenguerin (s. 1029) perintöosa ei ole tiedossa.[tähän ei löydy lähdettä]

Kreivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramón Berenguer peri isänsä Berenguer Ramón I:n kuoltua vuonna 1035 vain osan kreivikuntaa, äidinperintönsä Gironan kreivikunnan ja Barcelonan kreivikunnan Llobregat-jokeen asti. Kun hänen veljensä luopuivat omista perinnöistään ja vannoivat alamaisuuttaan vanhimmalle veljelleen kesäkuussa 1050 ja joulukuussa 1054,[2][4] Ramón yhdisti nämä alueet omiinsa. Hän myös laajensi vaikutusvaltansa Empúriesiin ja Pallarsiin.[1][2]

Hän soti maureja vastaan ​​laajentaen valtakuntansa länteen Barbastroon asti ja määrätäen raskaita kunnianosoituksia eli mittavia rahalahjoja (parioita) muille maurilaiskaupungeille. Historioitsijat väittävät, että nämä rahasuoritteet auttoivat luomaan Kataloniaan sen historian ensimmäisen vaurauden kauden. Hänen hallituskautensa aikana Katalonian merivoima alkoi tuntua Välimeren läntisellä alueella. Ramón Berenguer 'Vanha' oli myös ensimmäinen Katalonian kreivi, joka hankki omistukseensa maita ostamalla 2 000 unssilla kultaa Carcassonnen ja Razésin kreivikunnat sekä vaikutti Pyreneiden pohjoispuolella.[5]

Hänen merkittävin saavutuksensa oli kutsua koolle paikallinen cortes (säätykokous) ja saada se harkitsemaan Katalonian roomalaisten ja keskiaikaisten lakien valintaa. Kestävimmäksi Ramónin saavutukseksi jäi Usatges de Barcelona lakikokoelman kokoaminen vuosina 1064–1068, josta tuli Länsi-Euroopan ensimmäinen täydellinen feodaalioikeuden kokoelma.[6][2]

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramónin ensimmäinen puoliso vuosina 1039-1050 oli mahdollisesti Isabel, joka oli Gascognen kreivi Sanchon tytär.[7] Toisten tietojen mukaan hän oli Isabela Trencavel, Rangearde de la Marchen tytär tai Isabel de Nîmes, todennäköisesti varakreivi Ramon Bernat I de Nîmesin tytär.[tähän ei löydy lähdettä]

Heille syntyi kolme lasta:

  • Berenguer (k. 1045), kuoli lapsena
  • Arnau (k. 1045), kuoli lapsena
  • Pedro Ramón (n. 1050–1073?), isänsä perijä vuoteen 1063 saakka, murhasi lokakuussa 1071 isänsä kolmannen puolison Almodisin; häneltä kiellettiin vuonna 1073 aseiden kantaminen 24 vuodeksi, paavi Gregorius VII julisti hänet ekskommunikaatioon ja hän joutui lähtemään maanpakoon.[8]

Hänen toinen puolisonsa vuonna 1051 oli Blanca de Narbonne,[9] Llop Ato Zuberoan ja Ermengarda de Narbonnen tytär. Kun Ramón hylkäsi Blancan seuraavana vuonna, koska heille ollut syntynyt lasta, hän pyysi suojelua anopiltaan, Carcassonnen kreivitär Ermesendalta ja vetosi paavi Viktor II:een, joka asetti kreivi Ramónin ekskommunikaatioon.[tähän ei löydy lähdettä]

Hänen kolmas puolisonsa oli ranskalainen Almodis de La Marche (n. 1020–1071), joka oli Marchen kreivi Bernard I:n ja Amélie de Montignacin tytär. Hän kaappasi Almodiksen laivaan Narbonnessa Tortosan emiirin avustuksella huhtikuussa 1053, kun oli itse vielä naimisissa kreivitär Blancan kanssa[9] ja Almodis oli vielä naimisissa Toulousen kreivi Pons Guillaume II:n kanssa ja edellinenkin aviomies Hugues V de Lusignan oli vielä elossa. Almodiksella oli näistä avioliitoista seitsemän lasta. Pariskunta avioitui heti, ja paavi Victor II julisti heidät kaksinkertaisesta kaksinnaimisesta ekskommunikaatioon aina vuoteen 1056 asti,[10][11][9][5] kunnes nähtävästi Blanca de Narbonne kuoli.

Heille syntyi neljä lasta:[tähän ei löydy lähdettä]

  • kaksoset Berenguer Ramón II (1053–1082) ja Ramón Berenguer II (1053–1097), jotka nimettiin isänsä perijöiksi vanhemman velipuolensa sijasta ja hallitsivat maata isänsä jälkeen jakamalla sen keskenään kahtia.
  • Agnes de Barcelona (1056–1071), avioitui 1070 Albonin kreivi Guigues II:n kanssa
  • Sancha de Barcelona, avioitui 1069 Cerdagnen kreivi Guillermo Ramón I:n kanssa
Ramón de Berenguer I:n ja kreivitär Almodiksen haudat Barcelonan Basílica Metropolitana de la Santa Cruz y Santa Eulalia katedraalissa

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramón Berenguer I kuoli toukokuussa 1076 Barcelonassa 53-vuotiaana. Hänen seuraajansa olivat kaksospojat Berenguer Ramón II ja Ramón Berenguer II.

Ramón Berenguer I perusti yhdessä kolmannen puolisonsa Almodisin kanssa Barcelonan romaanisen katedraalin (Catedral Basílica Metropolitana de la Santa Cruz y Santa Eulalia, katal.: Catedral de la Santa Creu i Santa Eulàlia) korvaamaan kalifi Almanzorin oletettavasti tuhoaman vanhemman basilikan. Heidän sametilla päällystetty ja messinkiniiteillä koristeltu puuarkkunsa ovat edelleen esillä goottilaisessa katedraalissa, joka aikanaan korvasi heidän perustamansa katedraalin.[tähän ei löydy lähdettä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6 (englanniksi)
  • The New Encyclopaedia Britannica. (Volume 9, Micropaedia) Chicago: Encycopaedia Britannica Inc., 1986. ISBN 0-85229-434-4 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b O´Callaghan, s.195
  2. ↑ a b c d e f g Ramon Berenguer I | Count of Barcelona, Catalonia, Reconquista | Britannica www.britannica.com. Viitattu 20.11.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Catlos, Brian A.: The Victors and the Vanquished: Christians and Muslims of Catalonia and Aragon, 1050-1300. Cambridge University Press, 2004. S. 74
  4. ↑ a b c Cingolani, Stefano Maria (toim.): Gestes dels comtes de Barcelona i reis d'Aragó. Universitat de València, 2008. Ss. 94–95.
  5. ↑ a b Reilly, Bernard F.: The Contest of Christian and Muslim Spain, 1031-1157. Blackwell Publishing, 1995. Ss. 48-49, 67
  6. ↑ The New Encyclopaedia Britannica, s.925
  7. ↑ Reilly, Bernard F.: The Contest of Christian and Muslim Spain, 1031-1157. Blackwell Publishing, 1995. S. 71
  8. ↑ Biografia de Pedro Ramón de Barcelona www.biografiasyvidas.com. Viitattu 20.11.2024.
  9. ↑ a b c Humphrey, Patricia: "Ermessenda of Barcelona: The Status of her Authority". Teoksessa: Vann, Theresa M. (toim.). Queens, Regents and Potentates. Academia Press, 1993. S. 34
  10. ↑ Cheyette, Fredric L.: "The "Sale" of Carcassonne to the Counts of Barcelona (1067-1070) and the Rise of the Trencavels". Speculum. 63 (4 Oct). The University of Chicago Press, 1988: 826–864. doi: 10.2307/2853537. JSTOR 2853537. S2CID 161546283. Ss. 838, 839
  11. ↑ Aurell, Martin: Les noces du comte: mariage et pouvoir en Catalogne (785-1213). Publications de la Sorbonne, 1995. Ss. 231, 258
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ramón_Berenguer_I&oldid=22840126”