Toivo Mänttäri
| Toivo Mänttäri | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. helmikuuta 1904 Sippola |
| Kuollut | 19. toukokuuta 1992 (88 vuotta) Jyväskylä |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Uran tiedot | |
| Laji | ammunta |
| Seura | Keski-Suomen Ampujat |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Ammunta | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Luzern 1939 | 50 m pienoiskivääri (makuu) | |
 Hopeaa |
Luzern 1939 | 300 m vapaakivääri (asennot) | |
| Hopeaa |
Luzern 1939 | 300 m vapaakivääri (pysty) | |
 Pronssia |
Buenos Aires 1949 | 50 m pienoiskivääri (makuu) | |
Toivo Mänttäri (7. helmikuuta 1904 Sippola – 19. toukokuuta 1992 Jyväskylä) oli suomalainen ampuja. Keski-Suomen Ampujia edustanut Mänttäri osallistui neljiin MM-kisoihin, joissa saavutti kolme henkilökohtaista mitalia Luzernissa 1939 eli kultaa pienoiskivääri makuuasennossa sekä hopeaa vapaakiväärin asennoissa ja pystyasennossa. Neljännen henkilökohtaisen MM-mitalin hän saavutti Buenos Airesissa 1949 pienoiskiväärin makuuasennossa. Lisäksi hän sai MM-kisoissa neljä joukkuekultaa, neljä joukkuehopeaa ja kaksi joukkuepronssia vuosien 1935,1937, 1939, 1947 ja 1949 MM-kisoissa. Mänttäri oli Buenos Airesin MM-kisoissa 1949 mukana Suomen Argentiina-pokaalin voittaneessa vapaakiväärijoukkueessa, joka voitti MM-kultaa.[1]. [2]
Toivo Mänttäri opiskeli Helsingin Teollisuuskoulussa ja valmistui koneteknikoksi vuonna 1928. Hän oli aloittanut edellisenä vuonna työt jo Jyväskylässä Valtion Kivääritehtaan ja myöhemmin Valmet Oy:n Tourulan tehtaan piirtäjänä ja vuodesta 1936 koneistusosaston työnjohtajana. Jyväskylään muutettuaan hän osallistui Keski-Suomen Ampujien toimintaan ja saavutti vuonna 1932 ensimmäisen kiväärilajien Suomen mestaruutensa. Kaikkiaan hän on saavuttanut 10 Suomen mestaruutta. MM-kisamenestysten lisäksi hän saavutti vuonna 1939 Luzernissa ensimmäisenä ampujana maailmassa täydet 400 pistettä pienoiskiväärin makuuasennossa.[3] Talvisodan 50-vuotismuiston kunniaksi Urheilutoimittajain Liiton asettama toimikunta laati vuoden 1939 parhaiden urheilijoiden listan. Idea jälkikäteen tehtävästä vuoden 1939 listasta oli silloisen Hufvudstadsbladetin urheilutoimituksen entisen päällikön Stig Häggblomin. Siinä Taisto Mäen ottaessa ykkössijan seitsemänneksi parhaaksi urheilijaksi arvioitiin ampuja Toivo Mänttäri.[4] Asian taustana oli vuoden 1939 saavutukset maailmanmestaruuksineen ja maailmanennätyksineen. Seuraavalle vuodelle suunnitellut, mutta pitämättä jääneet Helsingin kesäolympialaiset olisivat olleet mahdollinen menestyksen paikka, sillä Mänttärin menestyslajit olisivat olleet kisojen ohjelmassa.[5]
Mitalit MM-kisoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henkilökohtainen kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Joukkuekilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Muu toiminta ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpa-ammunnan lisäksi Mänttäri oli aktiivisti mukana kilpa-aseiden rakentamisessa ja parantamisessa jo työtehtävienkin mukaisesti. Erityisesti hän on tunnettu "Suomen Leijona"-pienoiskiväärin kehittämisessä.[3]
Ansioistaan Mänttärille on myönnetty muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ansiomitali.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Athlete: Toivo MAENTTAERI issf-sports.org. Viitattu 9.11.2022 (englanniksi).
- ↑ Martti Jukola - Reino Hirviseppä: ”Luku 6: Ampuminen”, Urheilun Pikkujättiläinen, s. 1148-1149. Helsinki: WSOY, 1957.
- ↑ a b Toivo Mänttäri 50-v. Helsingin Sanomat, 8.2.1954, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.11.2022.
- ↑ Taisto Mäki ja Verne Lesche kärkipaikoille - Urheilutoimittajat valitsivat jälkikäteen vuoden 1939 parhaat. Helsingin Sanomat, 28.11.1989, s. 36. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.11.2022.
- ↑ Helge Nygrén: ”Tarjolla paljon kultaa: 132 urheilukilpailua”, Olympiatuli joka sammui sodan tuuliin, s. 86-93. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 1991.
- ↑ Erkki Aulio: Kuolleita: Mestariampuja, teknikko Toivo Mänttäri 27.5.1992. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.11.2022 {{}}.