Olavi Elo
| Olavi Elo | |
|---|---|
 Olavi Elo kuvattuna Helsingin MM-kisojen aikaan. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1913 Pori |
| Kuollut | 13. huhtikuuta 1979 (66 vuotta) Pori |
| Uran tiedot | |
| Laji | ammunta |
| Seura | Satakunnan Ampujat |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Ammunta | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Helsinki 1937 | 300 m vapaakivääri (makuu) | |
| Kultaa |
Helsinki 1937 | 300 m sotilaskivääri (asennot) | |
| Kultaa |
Luzern 1939 | 50 m pienoiskivääri (joukkue) | |
| Kultaa |
Buenos Aires 1949 | 300 m vapaakivääri (asennot) | |
| Kultaa |
Buenos Aires 1949 | 300 m vapaakivääri (pysty) | |
| Kultaa |
Buenos Aires 1949 | 300 m vapaakivääri (joukkue) | |
| Kultaa |
Buenos Aires 1949 | 50 m pienoiskivääri (joukkue) | |
Kauko Olavi Elo (5. huhtikuuta 1913 Pori – 13. huhtikuuta 1979 Pori[1]) oli suomalainen ampuja. Satakunnan Ampujia edustanut Elo osallistui kaksiin olympialaisiin ja voitti urallaan neljä henkilökohtaista maailmanmestaruutta sekä kolme joukkuekilpailun MM-kultaa. Helsingin MM-kilpailuissa 1937 hän oli kisojen paras ampuja voitettuaan kaksi maailmanmestaruutta. Elon muut saavutukset käsittävät lukuisten MM-mitalien lisäksi muun muassa kaksi Pohjoismaiden mestaruutta sekä 11 Suomen mestaruutta. Vuonna 1949 hänet valittiin Vuoden urheilija -äänestyksessä Suomen kolmanneksi parhaaksi urheilijaksi kestävyysjuoksija Viljo Heinon ja ampuja Pauli Janhosen jälkeen.[2]
Elo lopetti uransa Buenos Airesissa vuonna 1949 järjestettyihin MM-kilpailuihin ja ryhtyi johtamaan isänsä perustamaa rautakauppaa Porissa. Hänen kilpailuissa käyttämänsä aseet ovat nykyään esillä Suomen Metsästysmuseossa Riihimäellä.[2]
Olympialaiset ja MM-kilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elo osallistui pienoiskiväärin makuuammunnan 50 metrin kilpailuun vuoden 1936 Berliinin olympialaisissa, jossa hänen sijoituksensa oli 15. sekä vapaakiväärin asentojen 300 metrin kilpailuun 1948 Lontoon olympialaisissa sijoittuen kuudenneksi tuloksella 1 095[3].[1]
Vuoden 1937 MM-kisoissa Helsingissä Elo voitti kultaa sotilaskiväärin 3×20 laukauksen kilpailussa sekä vapaakiväärin pystyasennon kilpailussa. Hänen muut henkilökohtaiset maailmanmestaruutensa tulivat 1949 Buenos Airesin MM-kisoista, jossa Elo saavutti kultaa vapaakiväärin 3×40 laukauksen kilpailussa sekä vapaakiväärin pystyammunnassa.[2] Pystyasennon voittotulos 364 oli uusi maailmanennätys.[4] Samoissa kisoissa hän kuului myös Suomen maailmanmestarijoukkueeseen 50 metrin pienoiskiväärissä ja 300 metrin vapaakiväärin asennoissa. Luzernnissa 1939 Elo voitti kultaa 50 metrin pienoiskiväärin asentojen joukkuekilpailussa.[5]
Mitalit MM-kisoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henkilökohtainen kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Joukkuekilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Olavi Elo (Arkistoitu – Internet Archive) Sports-Reference. Viitattu 5.3.2015.
- ↑ a b c Olavi Elon leike- ja harjoituspäiväkirjat luovutettiin Ampumaurheiluliitolle 9.4.2013. Suomen Ampumaurheiluliitto. Viitattu 5.3.2015.
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 356. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
- ↑ Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 321. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Historical results International Shootong Sport Federation. Viitattu 5.3.2015.
