Toispuoleinen derivaatta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toispuoleinen derivaatta on matematiikassa yhden muuttujan funktion derivaatta, joka on määritelty erotusosamäärän raja-arvona vain toiselta puolelta tarkastelupistettä. Tällöin käytetään toispuoleista raja-arvoa. Usean muuttujan funktioilla vastaava käsite on suunnattu derivaatta, jossa annetussa suunnassa voidaan myös määrittää toispuoleinen derivaatta tarkastelupisteen läheisyydessä.[1][2][3]

Funktion normaali derivaatta pisteessä voidaan merkitä esimerkiksi . Funktion vasemmanpuoleinen derivaatta meriktään vastaavasti ja oikeanpuoleinen derivaatta . Samat derivaatat voidaan esittää myös merkinnöillä tai .[1][2][4]

Määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Funktion derivaatan perusmäärritelmä käyttää yleensä toista erotusosamäärän raja-arvoa

[2][5]

Perusmääritelmästä voidaan johtaa oikeanpuoleinen derivaatta erotusosamäärän avulla. Silloin muuttuja lähestyy tarkastelupistettä sen oikeasta suunnasta eli erotusmäärän arvot lasketaan luvuilla, jotka ovat . Tämä merkitään

.[1][2][3]

Vastaava vasemmanpuoleinen derivaatta merkitään

.[1][2][3]

Siinä lasketaan erotusosamäärän arvot luvuilla , jotka ovat eli tarkastelupistettä lähestytään vasemmalta puolelta.

Derivaatan määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Derivaatta voidaan määritellä perusmääritelmänsä lisäksi kahden eri suunnasta otetun toispuoleisen raja-arvon avulla. Silloin erotusmäärän toispuoleiset raja-arvot eli toispuoleiset derivatat tulee olla olemassa ja yhtäsuuret. Tämä arvo on samalla derivaatan arvo. Useamman muuttujan funktiolla tietyssä suunnassa otetut toispuoleiset suunnatut derivaatat tulee olla olemassa ja arvoltaan yhtäsuuret.[2][3][5]

Derivaatta välin päätepisteessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Derivaatan perusmääritelmässä tarkastelupistettä tulisi voida lähestyä molemmista suunnista. Mikäli derivaatta määritellään funktion määrittelyjoukon reunapisteen suhteen, ei raja-arvoa voida määrittää kuin yhdestä suunnasta. Jos derivaatta määritetään välin (siis esimerkiksi , , , tai ) pisteessä , tulee soveltaa vain oikeanpuoleista raja-arvoa ja tulokseksi saadaan oikeanpuoleinen derivaatta, joka hyväksytään derivaatan arvoksi. Jos derivaatta määritetään pisteessä , tulee soveltaa vasemmanpuoleista raja-arvoa ja derivaataksi tulee vasemmanpuoleinen derivaatta.[1]

Paloittain määritellyt funktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paloittain määriteltyjen funktioiden lauseke voi olla tarkastelupisteen eri puolilla eri, jolloin kummallekin puolelle on tehdään eri derivaatan määritykset. Toispuoleiset derivaatat määritetään eri funktion lausekkeita käyttäen, vaikka lähestytäänkin samaa tarkastelupistettä.[1]

  1. a b c d e f Alatupa, Sami & Hassinen, Sanna & Hemmo, Katariina & Leikas, Mika: Pitkä Sigma 7, s. 188–192. (lukion pitkän matematiikan oppikirja) Helsinki: Sanoma Pro, 2014. ISBN 978-952-63-0307-9
  2. a b c d e f Kontkanen, Pekka & Lehtonen, Jukka & Luosto, Kerkko: Pyramidi 13 – Differentiaali- ja integraalilaskennan jatkokurssi, s. 42–46. (lukion pitkän matematiikan oppikirja) Helsinki: Tammi. ISBN 978-951-26-5407-9
  3. a b c d Hurri-Syrjänen, Ritva: Differentiaali- ja integraalilaskenta I (Arkistoitu – Internet Archive), (luentomoniste, s. 46–48), Helsingin yliopisto, 1999
  4. Hirvensalo, Mika: Insinöörimatematiikka IIB 2012 (Arkistoitu – Internet Archive), 30
  5. a b Weisstein, Eric W.: Derivative (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]