Tippecanoen kirous
Tippecanoen kirous, presidentillinen kirous, kahdenkymmenen vuoden kirous (engl. Twenty-Year Curse)[1] tai Tecumsehin kirous[2] ovat nimityksiä sille seikalle, että kaikki 20:llä jaollisina vuosina valitut Yhdysvaltain presidentit vuonna 1840 valitusta William Henry Harrisonista aina vuonna 1960 valittuun John F. Kennedyyn saakka kuolivat ollessaan virassa. Myös vuonna 1980 valittu Ronald Reagan ja vuonna 2000 valittu George W. Bush joutuivat murhayrityksen kohteeksi, mutta selvisivät hengissä. Nimitykset johtuvat uskomuksesta, jonka mukaan Shawnee-päällikkö Tecumsehin veli, profeetta Tenskwatawa, olisi heimon vuonna 1811 kärsimän sotilaallisen tappion jälkeen langettanut Yhdysvaltain tuleville presidenteille kostoksi tällaisen kirouksen.
Kirous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väitteen kirouksesta teki tunnetuksi ensimmäisenä Robert Ripley vuonna 1931 julkaistussa teoksessaan Ripley's Believe It or Not.[3][2]
Väitetty kirous toteutui ensimmäisen kerran vuonna 1841, kun edellisenä vuonna presidentiksi valittu William Henry Harrison kuoli virkakautensa ollessa vasta alussaan. Sen jälkeen seuraavien 120 vuoden ajan kaikki presidentit, jotka valittiin virkaansa nollaan päättyvinä vuosina, mikä tapahtui joka 20:s vuosi, Harrisonista John F. Kennedyyn saakka, kuolivat ollessaan virassa, joko tällöin alkaneella tai seuraavalla virkakaudellaan.
Nimitys "Tippecanoen kirous" viittaa vuonna 1811 käytyyn Tippecanoen taisteluun. William Harrison oli tuolloin Indianan territorion kuvernöörinä. Vuonna 1809 hän neuvotteli intiaanien kanssa Fort Waynen sopimuksen, jolla nämä luovuttivat laajoja maa-alueita Yhdysvaltain hallitukselle.[4] Saadakseen intiaanipäälliköt suostumaan sopimukseen hän oli kuitenkin turvautunut lahjuksiin ja juottanut heille "tulilientä"[1] Shawnee-johtaja Tecumseh raivostuikin sopimuksesta, ja niinpä liittovaltion ja intiaanien välille syttyi Tecumsehin sota. Tecumseh ja hänen veljensä perustivat Tecumsehin liiton, jonka tarkoituksena oli estää Yhdysvaltoja laajenemasta länteen. Vuonna 1811 Tecumsehin joukot, joita johti hänen veljensä, hyökkäsivät Harrisonin armeijaa vastaan Tippecanoen taistelussa, mikä toisaalta teki Harrisonin erityisen kuuluisaksi, ja hänestä alettiinkin käyttää nimitystä "Old Tippecanoe".[4] Hänen kuuluisuutensa vahvistui ennestään, kun hän voitti britit Thamesin taistelussa vuoden 1812 sodassa[4] Myöhemmin on syntynyt legenda, jonka mukaan Tecumsehin veli, profeettana tunnettu Tenskwatawa, olisi taistelun jälkeen langettanut kirouksen Harrisonille ja samalla kaikille myöhemmille presidenteille, jotka valitaan virkaansa kahdenkymmenen vuoden välein Harrisonin valinnan jälkeen.[1][5]
Maininnat tiedotusvälineissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sen jälkeen kun Ripley 1930-luvulla oli kirjoittanut asiasta, kirouksesta alettiin puhua julkisuudessa seuraavan "kirotun" vaalivuoden (1940) lähestyessä. Erikoisiin tapauksiin keskittyvässä, John Fixin julkaisemassa lehdessä Strange as it Seems julkaistiin vuoden 1940 vaalien edellä artikkeli "Curse over the White House!" ("Kirous Valkoisen talon yllä"). Siinä lueteltiin virassa kuolleet presidentit vuonna 1840 valitusta Harrisonista vuonna 1920 valittuun Hardingiin ja todettiin, että sadan vuoden ajan jokainen, joka oli valittu presidentiksi vuosiluvun ollessa jaollinen 20:llä, oli kuollut virassa.[6] Ed Koterba, "Assignment Washington" -nimisen kolumnin julkaisija, otti asian jälleen puheeksi vaalien edellä vuonna 1960.[7]
Vuoden 1980 vaalien lähestyessä legenda kirouksesta oli jo hyvin tunnettu, ja Yhdysvalloissa levisi laajalle taikauskoinen pelko, että samoin käsivi myös tuolloin valittavalle presidentille. Kongressin kirjasto teki kesällä 1980 tarinan alkuperästä tutkimuksen, ja totesi, että vaikka tarina oli jo kauan ollut laajalti tunnettu, mitkään aikalaislähteet eivät vahvista, että kukaan olisi Tippecanoen taistelun jälkeen lausunut tällaista kirousta. Tuolloiselta presidentti Jimmy Carterilta, joka oli demokraattien ehdokkaana seuraavallekin virkakaudelle, kysyttiin käsitystä asiasta eräässä vaalikampanjatilaisuudessa Daytonissa 2. lokakuuta 1980. Carter vastasi, ettei hän ollut peloissaan, ja että vaikka hän tietäisikin niin tapahtuvan, hän tulisi presidenttinä suorittamaan tehtävänsä parhaan kykynsä viimeiseen päivään saakka.[8]
Poikkeukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1963 jälkeen yksikään Yhdysvaltain presidentti ei ole kuollut kesken virkakauden.
Ronald Reagan valittiin presidentiksi vuonna 1980. Hän toimi virassaan kaksi täyttä kautta, vaikka hänet yritettiinkin murhata jo vuonna 1981.[9] Päivää murhayrityksen jälkeen Jack Anderson kirjoitti kolumnin "Reagan and the Eerie Zero Factor", jossa hän totesi, että joko Yhdysvaltain 40. presidentti oli osoittanut uskomuksen vääräksi, tai hänellä oli yhdeksän henkeä.[10] Vaikka Reagan oli Yhdysvaltain tähänastisista presidenteistä vanhin tullessaan valituksi, hän selvisi hengissä myös paksusuolen syövästä ja sen hoidosta toisen virkakautensa aikana. Hänen puolisonsa Nancy Reaganin on kerrottu pyytäneen meedioilta ja astrologeilta neuvoja miehensä suojaamiseksi kirouksen vaikutuksilta.[11][12][13] Reaganin toinen virkakausi päättyi 20. tammikuuta 1989, ja hän kuoli Alzheimerin taudin vaikeuttamaan pneumoniaan 93 vuoden iässä 5. kesäkuuta 2004.[14]
Kiroukseen uskovat ovat esittäneet, että Reaganin selvityminen murhayrityksestä mursi kirouksen, sillä myöskään vuonna 2000 presidentiksi valittu George W. Bush ei kuollut kesken virkakautensa.[1]. Reaganin tavoin hänkin toimi virassa kaksi täyttä kautta eli kaikkiaan kahdeksan vuotta. Hänkin joutui tosin murhayrityksen kohteeksi Tbilisissä Georgiassa vuonna 2005, mutta selvisi hengissä.[15]
Väitetyn kirouksen uhreiksi joutuneet presidentit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Valittu | Kuva | President | Kuinka monennella virkakaudella kuoli | Kuinka monennen kerran valittiin 20:llä jaollisena vuotena | Kuolinsyy | Kuolinpäivä |
| 1840 | 
|
William Henry Harrison | 1. | 1. | Keuhkokuume[1] | 4. huhtikuuta 1841 |
| 1860 | 
|
Abraham Lincoln | 2. | 1. | Murha[1] | 15. huhtikuuta 1865 |
| 1880 | 
|
James A. Garfield | 1. | 1. | Murha[1] | 19. syyskuuta 1881 |
| 1900 | 
|
William McKinley | 2. | 2. | Murha[1] | 14. syyskuuta 1901 |
| 1920 | 
|
Warren G. Harding | 1. | 1. | epävarma (mahdollisesti sydänkohtaus tai myrkytys)[1] | 2. elokuuta 1923 |
| 1940 | 
|
Franklin D. Roosevelt | 4. | 3. | aivoverenvuoto[1] | 12. huhtikuuta 1945 |
| 1960 | 
|
John F. Kennedy | 1. | 1. | Murha[1] | 22. marraskuuta 1963 |
Näiden lisäksi Yhdysvaltain presidenteistä on virkakautensa aikana kuollut vain Zachary Taylor, joka valittiin vuonna 1848 ja kuoli vuonna 1850.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Jani Kaaro: ”Presidentillinen kirous”, Kaiken oudon ensyklopedia, s. 329. BTJ Kustannus, 2009. ISBN 978-951-692-731-5
- ↑ a b c The Curse of Tecumseh snopes.com. Viitattu 3.8.2016.
- ↑ Robert Ripley: Ripley's Believe it or Not, s. 140. Simon & Schuster, 1931.
- ↑ a b c Todd Davis: The New Big Book of U.S. Presidents By Todd Davis. Marc Frey.
- ↑ The Zero Year Presidential Curse - Might Tragedy Strike William S. Connery. Viitattu 3.8.2016.
- ↑ Oakland Tribune, 5.11.1940.
- ↑ Pennsylvania Avenue Ponderings. Hammond Times, 25.2.1960.
- ↑ Jimmy Carter: Public Papers of the Presidents of the United States: 1980-1981, s. 2032. Määritä julkaisija! ISBN 1623767806 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Presidential Prophecies, History Channel
- ↑ Jack Anderson: Reagan and the Eerie Zero Factor. The Sunday Intelligencer, 5.4.1981. Doylestown.
- ↑ Joyce Wadler: The President's Astrologers. People Magazine, 23.5.1988. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12 June 2013.
- ↑ Laurence Zuckerman: Nancy Reagan's Astrologer. Time Magazine, 16.5.1988. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Richard Cohen: Where Was Nancy's Astrologer? Philadelphia Inquirer, 22.10.1989. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Former President Reagan Dies at 93. Los Angeles Times, 6.6.2004. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Bush grenade attacker gets life International CNN.com. Viitattu 3.8.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Breaking Tecumseh's Curse worldcat.org.