Timo Korpimaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johannes Timoteus "Timo" Korpimaa (vuoteen 1906 Helenius, 11. joulukuuta 1883 Hämeenlinna – 29. joulukuuta 1960 Hämeenlinna[1]) oli suomalainen toimittaja ja asianajaja, joka 1900-luvun alkuvuosina kuului aseellista vallankumousta kannattaneisiin akateemisiin nuorsosialisteihin. Hänet tunnettiin myös sortovuosien aikaisesta toiminnastaan työläisaktivistien liikkeessä.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpimaa syntyi Hämeenlinnassa satulasepän perheeseen. Kauppaneuvos Heikki Korpimaa oli hänen veljensä.[2] Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta hän opiskeli myöhemmin Liikemiesten Kauppaopistossa sekä Helsingin yliopistossa.[1] Opiskeluaikoinaan ensimmäisen sortokauden aikana hän liittyi mukaan venäläistämistoimia vastustavaan aktivistiliikkeeseen. Huhtikuussa 1904 Helsingin työväentalolla perustettiin sosialisti- ja työläisaktivistien järjestö, jonka johdossa oli Matti Turkia. Korpimaa toimi Yrjö Mäkelinin kanssa yhdysmiehenä järjestön ja porvarillisten aktivistien välillä.[3] Maaliskuussa 1905 Korpimaa oli Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla perustamassa Ylioppilaiden Sosialidemokraattista Yhdistystä ja tuli samalla mukaan sosialidemokraattisen puolueen toimintaan.[4] Karl Marxin ja Karl Kautskyn ohella hänen poliittisiin esikuviinsa lukeutui muun muassa ruotsalainen radikaali sosialisti Hinke Bergegren.[5] Väkivaltaista vallankumousta kannattavaa linjaansa Korpimaa perusteli muun muassa sillä, että keisari pystyi halutessaan mitätöimään eduskunnan päätökset, joten ainoaksi keinoksi uudistuksille jäi vallankumous.[6]

Vuoden 1906 Oulun puoluekokouksen aikana Korpimaa osallistui nuorsosialistien järjestämään salaiseen kokoukseen, jossa he työläisaktivistien kanssa päättivät organisoida SDP:lle maanalaisen rinnakkaisjärjestön. Hänen lisäkseen tapaamiseen ottivat osaa muun muassa Sulo ja Wäinö Wuolijoki sekä Leo Laukki.[7] Elokuussa järjestetyn puoluekokouksen jälkeen Korpimaa alkoi puuhaamaan Tampereelle maanalaisesti toimivaa vallankumousjärjestöä, johon syyskuun aikana liittyi jo toistasataa jäsentä.[6]

Nuorsosialistien vankka kannatus sai maltillisempiin vanhemman polven sosialisteihin kuuluneen päätoimittaja Yrjö Mäkelinin sekä Kössi Kaatran ja Vihtori Kososen eroamaan Tampereella ilmestyneen Kansan Lehden palveluksesta. Myöhemmin lokakuussa sen uudeksi päätoimittajaksi valittiin Korpimaa, josta huolimatta lehti jatkoi vielä jonkin aikaa Mäkelinin kirjoitusten julkaisua. Korpimaan linjalla oli kuitenkin lukijoiden enemmistön tuki ja tammikuussa 1907 Kansan Lehti viimein luopui Mäkelinin kirjoitusten julkaisemisesta. Korpimaan aika lehdessä jäi lopulta lyhyeksi, sillä hän muutti Helsinkiin vielä saman vuoden aikana.[6] Myöhemmin hän toimi muun muassa asianajajana syntymäkaupungissaan Hämeenlinnassa.[1]

Kesäkuussa 1919 Korpimaa valittiin Sosialistisen Työpuolueen lisätyn puoluetoimikunnan jäseneksi puolueen perustavassa kokouksessa.[8] Korpimaa ajoi etenkin maatyöväestön asiaa, ja hänen kirjoituksensa "Maatyökansan vapautus. Maakysymys suurin yhteiskunnallinen kysymyksemme"[9] julkaistiin Työpuolueen lentolehtisenä numero 1.[10]

Julkaisutoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpimaa julkaisi lukuisten poliittisten pamflettien ohella myös kolme laajempaa teosta.[11] Niistä merkittävimpiä ovat sortokausien aktivismia käsittelevä muistelmateos Salaisilla poluilla sekä vuonna 1914 julkaistu Maamme sosialidemokratia, jossa Korpimaa arvosteli kovasanaisesti muun muassa Otto Wille Kuusista sekä Kullervo Mannerta.[12] Vuonna 1923 hän laati yli 3 000 hakusanaa sisältävän sivistyssanakirjan Vieraskielisten sanojen selityksiä, joka oli tarkoitettu vieraita kieliä taitamattomille.[13] Lisäksi Korpimaa käänsi sosialidemokraattisten teoreetikkojen Hugo Lindemannin ja Eduard Bernsteinin teoksia.[11]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kavahtakaa torpparit! : suomettarelaisen torppariohjelman hataruus, Hämeen läänin pohjoisen vaalipiirin sosialidemokratinen piiritoimikunta, Tampere, 1906
  • Kansa, keitä äänestät? : eli eri puolueet oikeassa valossaan, Hämeen läänin pohjoisen vaalipiirin sosialidemokratinen piiritoimikunta, Tampere, 1907.
  • Osuuskauppaliike ja sosialismi, Vihtori Kosonen, Helsinki, 1909.
  • Maamme sosialidemokratia – mietteitä ja arvostelua, omakustanne, Hämeenlinna, 1914.
  • Vieraskielisten sanojen selityksiä (toim.), omakustanne, Hämeenlinna, 1923.
  • Diskontto- ja setelipolitiikasta, Tampere 1931
  • Salaisilla poluilla – kuvauksia sortovuosilta, Länsi-Suomen kirjapaino, Rauma, 1934.
  • Maalaiskansa valtiolliseen yhteistoimintaan!, Suomen pienviljelijäin puolueen Etelä-Hämeen piiritoimikunta, Kuopio, 1936.

Suomennoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • H. Lindemann : Sosialidemokratian kunnallinen toiminta ; venäjänkielestä suomentanut Timo Korpimaa. Kansanlehti, Tampere 1908
  • Sosialidemokratian revisionismi : esitelmä, jonka Amsterdamissa on yliopistolaisille ja työmiehille pitänyt Ed. Bernstein ; suomentanut Timo Korpimaa. Alex Halosen kustannusliike, Tampere 1910, Kansan lehden kirjakauppa, Tampere - Suom. sos. kustannusliike, Fitchburg, Mass. 1913, näköispainos Tammi 1982 (alkuteos Der Revisionismus in der Sozialdemocratie)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen: ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti. Porvoo: WSOY, 1961.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c 27770. HELENIUS (→ KORPIMAA), Johannes Timoteus Helsingin yliopiston Ylioppilasmatrikkeli 1900–1907. Viitattu 10.11.2015.
  2. ↑ Heikki Korpimaa Biografiasampo. Viitattu 30.8.2022.
  3. ↑ Soikkanen, s. 248–249.
  4. ↑ Jussila, Petri: Tilastomies torpparien asialla – Edvard Gyllingin maatalouspoliittinen ajattelu ja toiminta suurlakon ja sisällissodan välillä, s. 86–87. Helsinki: yöväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2015. ISBN 978-952-59763-2-8 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Soikkanen, s. 93, 239.
  6. ↑ a b c Suodenjoki, Sami & Peltola, Jarmo: Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa. Luokka, liike ja yhteiskunta 1880–1918: Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla I, s. 114–118. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44689-3-3 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Kenttä, Risto: Oululaiset nuoressa työväenpuolueessa 24.8.2006. Yrjö Mäkelin -seura. Viitattu 10.11.2015.
  8. ↑ Puoluekokouksemme. Työn Valta, 12.6.1919.
  9. ↑ Timo Korpimaa: Maatyökansan vapautus. Maakysymys suurin yhteiskunnallinen kysymyksemme. Työn Valta, 19.7.1919.
  10. ↑ Melinda - kansallinen metatietovaranto Kansalliskirjasto
  11. ↑ a b Timo Korpimaa Suomen kansallisbibliografia Fennica. Arkistoitu 15.2.2014. Viitattu 10.11.2015.
  12. ↑ Soikkanen, s. 326.
  13. ↑ Koukkunen, Kalevi: Ksenoglossofiliaako? 120 vuotta sivistyssanakirjoja 5/2003. Tieteessä tapahtuu. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 10.11.2015.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Timo_Korpimaa&oldid=22788064”