Thor (rakettiperhe)
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: ohjus on ase. Jos Thor on ollut käytössä kantorakettina, se ei ole ohjus. Mitä tarkoittaa "operatiivisessa käytössä"? |
Thor oli ensimmäinen Yhdysvaltojen operatiivisessa käytössä ollut keskimatkan ballistinen ohjus. Siitä kehittyi myöhemmin Delta-kantorakettiperhe.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1948 Yhdysvaltain ilmavoimista tuli itsenäinen aselaji. Se tilasi tutkimuksen MX-774 Convairin lentokonetehtaalta. MX-774 oli Atlas-ohjuksen suunnittelun perusta. Ohjus oli 34 jalkaa (n. 10 m) pitkä ja 30 tuumaa (n. 75 cm) halkaisijaltaan. Rakennemateriaalina oli alumiini, ajoaineena nestehappi (LOX) ja alkoholi. Raketissa oli 4 itsenäisesti suunnattavaa rakettimoottoria. Kolme MX-774-ohjusta laukaistiin heinäkuussa, syyskuussa ja joulukuussa 1948 White Sandsin koealueelta. Mikään niistä ei onnistunut värähtelyongelmien rikkoessa venttiilit ja sammuttaessa moottorit.
Kilpaileva tutkimus MX-775, joka oli alkanut elokuussa 1945, oli Northrop SM-62 Snark-risteilyohjus, jonka koelaukaisut tehtiin Floridasta. Snark-ohjuksia putosi koelaukaisuissa Karibianmereen niin paljon, että merestä alettiin puhua tyyliin Snark infested waters imitoiden Varokaa haita -varoituskyltin tekstiä. Kolmas ja merkittävin rinnakkainen projekti oli North American X-10 Navajo-risteilyohjuksen suunnittelu, joka loi nykyaikaisen amerikkalaisen rakettitekniikan. Navajon moottoreita käytettiin Atlas-, Titan- ja Thor-raketeissa.
Vuonna 1953 varmistui se, että Neuvostoliitto oli kehittämässä mannertenvälistä ballistista ohjusta (ICBM). Vuonna 1955 Neuvostoliitto ilmoitti aikovansa laukaista satelliitin vuonna 1957. Sen R-7- kantoraketin, joka on Sojuz-kantoraketin alkuversio, koelaukaisut toteutettiin kesällä 1957. Tämä aikaansai sen, että Convair sai luvan ja rahoituksen – pitkän tauon jälkeen – Atlas ICBM-ohjuksen kehittämiseen.
Samaan aikaan alettiin Glenn L. Martin -yhtiössä kehittää Titan-ohjusta Atlasin kehitystyön mahdollisen epäonnistumisen varalta. Ydinaseissa vallitsi tuolloin Edward Tellerin periaate – tulee olla vähintään kaksi suunnittelu- ja tuotantolaitosta. Tämä heijastui niitä kuljettaviin ohjuksiin.
Deltan esiversio, Douglas SM - 75 Thor-ohjus, on vain keskimatkan ohjus (IRBM) – sen kehitysprojekti sai USAFin hyväksynnän syyskuussa 1955. Se oli USA:n ydinohjusvoima kunnes Atlas- ja Titan- ohjukset saataisiin käyttöön. Nimet Atlas ja Titan liittyvät välimerelliseen mytologiaan. Thor on pohjoismainen ukkosenjumala, josta torstaikin on saanut nimensä. Thorin tarjouskilpa alkoi 1954 ja sen voitti Douglasin lentokonetehdas. Ohjuksen piti kyetä kuljettamaan vetypommi 1 500 mailin matka Englannista Moskovaan. Hyötykuorma ja ohjausjärjestelmä olivat samat kuin Atlas-ohjuksessa. Rakettimoottori oli sama kuin Navajo-ohjuksessa. Ohjuksen koko oli sellainen, että ohjus voidaan kuljettaa Douglas C-124 Globemaster II-kuljetuskoneella. Ensimmäinen ohjus oli valmis elokuussa 1956 ja onnistunut koelento tehtiin syyskuussa 1957. Operatiiviset ohjukset vietiin Englantiin vuoden 1958 lopussa ja olivat "käytössä" elokuuhun 1963 asti. Samaan aikaan Iso-Britannia luopui oman Blue Streak-ydinohjuksensa kehitystyöstä ja houkutteli Euroopan maat kehittämään sen pohjalta Europa-kantoraketin, joka vuosikymmen myöhemmin todettiin epäonnistuneeksi.
Thor
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thor-ohjus tuli pian suosituksi NASA:n kantorakettina. 13. toukokuuta 1960 tehtiin epäonnistunut NASA:n Echo-luotaimen laukaisu, joka oli ensimmäinen Delta-laukaisu Boeingin nykyisen laskutavan mukaan. Tammikuussa ja heinäkuussa 1962 se laukaisi onnistuneesti Echo-luotaimia. Echot olivat avaruudessa kaasulla täytettäviä metalloituja palloja, joilla tehtiin tietoliikennesatelliitteja varten radiosignaalin heijastumistestejä.
Thor-nimi säilyi niissä kantoraketeissa, joilla laukaistiin vakoilusatelliitteja Vandenbergistä 1970-luvulle asti. 1962 Thor-ohjuksilla tehtiin avaruudessa Starfish-ydinaseräjäytyskokeita, jolloin ohjukset laukaistiin Johnstonin atollilta Tyyneltämereltä. Ensimmäinen ja toinen laukaisu epäonnistuivat ja jossain Tyynessämeressä saattaa olla edelleen pari kadonnutta atomipommia. Kolmas, vetypommilla tehty koe onnistui 248 mailin korkeudessa. Kaikkiaan Thor-ohjuksia tehtiin 160 kpl.
Thor-Able
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thor kehittyi 50 vuoden ajan. Thor-Able oli sen ensimmäinen parannettu versio. Sen toinen vaihe on Vanguard-kantoraketin toinen vaihe, Aerojet AJ-10. Thor-Able kehitettiin Atlas-ohjuksen kuljettamien ydinaseiden tarvitsemien lämpökilpien testaamista varten. Thor-Able laukaisi Pioneer 2-satelliitin laukaisussa 8. marraskuuta 1958 vajaa kuukausi epäonnistuneen Pioneer 1 -satelliitin laukaisun jälkeen. 1959 ja 1960 tapahtui yhteensä kolme laukaisua, joista kaksi jälkimmäistä onnistui. 1960 Thor-Able laukaisi TIROS-1:n (Television and Infrared Observation Satellite), joka oli maailman ensimmäinen sääsatelliitti. Kun tähän rakettiin lisättiin kolmanneksi vaiheeksi kiinteäajoainemoottori, saatiin Thor-Able-Star -raketti, jolla laukaistiin USA:n ensimmäiset kuuluotaimet.
Thor-Agena A
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thorin Agena A -versio oli kehitetty vakoilusatelliittien laukaisemiseen jo ennen Explorer I -satelliittia. Erikoista on, että sen Lockheedin valmistama Agena-vaiheen rakettimoottori on alun perin kehitetty B-58 Hustler-pommikonetta varten. Syyskuussa 1962 raketti vei taivaalle Kanadan ensimmäisen satelliitin Alouette 1:n, ja seuraavina 8 vuotena 4 sääsatelliittia ja 7 avaruustutkimussatelliittia.
1959–1962 Thor-Agena B-raketeilla laukaistiin 38 Discoverer-tutkimussatelliittia, joiden sanottiin tutkivan säteilyn vaikutuksia biologiseen materiaaliin. Tämä oli kuitenkin vain Corona-vakoilusatelliittien peitetarina – paluukapseleissa laskeutui maahan valokuvanegatiiveja Neuvostoliitosta. Alistair MacLeanin kirja ja siitä 1968 tehty elokuva Jääasema Zebra on ideoitu erään ensimmäisen Discoverer-lennon perusteella. Filmin paluukapseli laskeutui laskuvarjolla Huippuvuorten Neuvostoliiton puoleiselle osa-alueelle. Lännen kommandot menivät välittömästi kapselin laskupaikalla, josta löytyi venäläisen lumikelkan jäljet. Tuo kapseli oli kuitenkin vain testikapseli, jossa ei ollut filmiä. Väitetään presidentti Lyndon B. Johnsonin sanoneen avaruustoiminnan maksaneen (myös tulevat) kulunsa Corona-ohjelman valokuvien aikaansaaman hyödyn kautta.