Theodektes
| Theodektes | |
|---|---|
| Θεοδέκτης | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 380 eaa. Faselis |
| Kuollut | n. 340 eaa. Ateena |
| Ammatti | reettori, näytelmäkirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Aikakausi | klassinen kausi |
| Tyylilajit | retoriikka, tragedia |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Theodektes (m.kreik. Θεοδέκτης, Theodektēs, lat. Theodectes; n. 380–340 eaa.) oli antiikin kreikkalainen reettori ja tragediakirjailija. Hän oli kotoisin Lyykian Faseliista ja toimi suurimman osan elämästään Ateenassa.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Theodektes oli Isokrateen oppilas tämän koulussa, joka tuotti puhujia ja tragediakirjailijoita. Hän oli myös Platonin oppilas ja Aristoteleen ystävä. Antiikin lähteiden mukaan Theodektes oli kaunis nuorukainen. Aristoteles arvosti häntä suuresti, ja tämän ihailua häntä kohtaan on verrattu Sokrateen ja Alkibiadeen väliseen suhteeseen. Koska Theodektes oli noin kymmenen vuotta nuorempi, on mahdollista, että hän oli ennemmin Aristoteleen oppilas kuin ystävä.[2][3]
Theodektes toimi aluksi retoriikan opettajana sekä kirjoitti puheita toisille oikeuden istuntoihin. Tässä hän näyttäytyy yhtenä merkittävimmistä Isokrateen seuraajista. Antiikin lähteet mainitsevat usein hänen erityisen hyvän muistinsa, mistä oli retoriikassa suurta hyötyä. Hänen kerrotaan esimerkiksi muistaneen suuren määrän säkeitä kuultuaan ne vain kerran.[4]
Myöhemmin Theodektes ryhtyi myös tragediakirjailijaksi. Hän toimi peloponnesolaissotaa seuranneena aikana, jolloin tragedioista tuli lähinnä retorisia esityksiä. Näytelmien suhteen hänen voidaan katsoa seuranneen Euripidesta, mutta koko kirjailijanurallaan hän oli selvästi opettajansa Isokrateen seuraaja ja seurasi tämän tyyliä hyvin läheisesti.[2][5]
Theodekteen voidaan arvella aloittaneen tragedioiden kirjoittamisen noin vuonna 352 eaa.[2] Tuolloin hän voitti tragediallaan Mausolos kilpailussa, jonka Kaarian kuningatar Artemisia järjesti kuolleen miehensä Mausoloksen kunniaksi. Samalla kerralla Theodektes hävisi retoriikkakilpailussa Theopompokselle.[1][2][6] Joskus on arveltu, että Theodekteen tragedia olisi voitu esittää tuolloin lausumalla, ja esitetty näytelmänä myöhemmin Ateenassa ja voittanut vasta tuolloin ensimmäisen palkinnon.[2]
Theodekteestä kerrotaan tarinaa, jonka mukaan hän oli lainannut — tai ainakin hänen olisi ajateltu lainanneen — yhden tragediansa aiheista juutalaisten pyhistä kirjoituksista, ja että hän olisi tämän vuoksi sokeutunut rangaistuksena tästä rienauksesta. Kaduttuaan rikostaan hän sai näkönsä takaisin.[2][7] Kertomusta on syytä vahvasti epäillä muun muassa siksi, ettei Vanhasta testamentista ollut vielä hänen aikanaan olemassa kreikankielistä käännöstä.[2]
Theodektes kuoli noin 41-vuotiaana, ja hänet haudattiin Ateenasta Eleusiihin johtaneen Pyhän tien varrelle.[2][8] Haudassa oli seuraava epitafi eli hautakirjoitus:[2][9][10]
»Ἥδε χθὼν κόλποισι Φασηλίτην Θεοδέκτην
κρύπτει, ὃν ηὔξησαν Μοῦσαι Ὀλυμπιάδες:
ἐν δὲ χορῶν τραγικῶν ἱεραῖς τρισὶ καὶ δέχ̓’ ἁμίλλαις
ὀκτὼ ἀγηράντους ἀμφεθέμην στεφάνους.[10]» »Hēde khthōn kolpoisi Fasēlitēn Theodektēn
kryptei, hon ēyksēsan Mūsai Olympiades:
en de khorōn tragikōn hieraīs trisi kai dekh' hamillais
οktō agērantūs amfethemēn stefanūs.» »Tässä maan syli kätkee faselislaisen Theodekteen
jonka kasvattivat Olympoksen muusat:
kolmissatoista tragediakuorojen pyhissä kisoissa
laitoin päähäni kahdeksan iätöntä seppelettä.»
Faseliin asukkaat pystyttivät hänen kunniakseen kaupunkinsa agoralle patsaan, jonka Aleksanteri Suuri seppelöi sotaretkellään itään vuonna 333 eaa., koska tiesi tämän Aristoteleen kautta.[2][11]
Theodekteen poika Theodektes nuorempi toimi myös reettorina.[12] Theodekteellä oli myös orja nimeltä Sibyrtios, joka toimi hänen avustajanaan, ja jonka sanotaan olleen ensimmäinen retoriikkaan perehtynyt orja.[2][13]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Retoriikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Theodektes oli merkittävimpiä retoriikan taidosta kirjoittaneita kreikkalaisia Aristoteleen ohella. Hän kirjoitti aiheesta tutkielman Retoriikan taito (Τέχνη ῥητορική, Tehknē rhētorikē). Sudan mukaan se oli kirjoitettu runomitassa. Teosta lainataan usein myöhemmässä antiikin kirjallisuudessa aina Antifaneesta[14] Johannes Tzetzekseen.[15]
Jotkut pitivät jopa Aristoteleen Retoriikkaa Theodekteen kirjoittamana, mikä on kuitenkin selkeä virhe.[2][16] Sen sijaan Aristoteles kirjoitti teoksen Theodekteen käsikirjan yhteenveto eli Theodekteia.[17] Se oli hänen varhaisia teoksiaan, jonka Retoriikka myöhemmin syrjäytti.[1][2]
Theodektes kirjoitti myös puheita, jotka mainitaan nimillä Retoriset puheet' (Λόγοι ῥητορικοί, Logoi rhētorikoi)[9] ja Hyvät puheet (Λόγοι ἀγαθοί, Logoi agathoi).[18] Ne eivät ole säilyneet nykyaikaan, mutta niistä tunnetaan kahden nimet Aristoteleen kautta:[19] Sokrates oli Sokrateen puolustuspuhe, Lait (Nomos) puolestaan viittasi Theodekteen ehdottamaan lakiin palkkasotilaskäytännön uudistamiseksi.[2][20]
Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Theodekteen sanotaan kirjoittaneen 50 näytelmää. Niillä hän osallistui, kuten hänen hautakirjoituksessaankin todettiin, näytelmäkilpailuihin 13 kertaa ja saavutti kahdeksan voittoa. Hänen tragedioikseen mainitaan seuraavat kymmenen:[2]
- Aias (Αἴας)
- Alkmaion (Ἀλκμαίων, Alkmaiōn)
- Filoktetes (Φιλοκτήτης, Filoktētēs)
- Helena (Ἑλένη, Helenē)
- Lynkeus (Λυγκεύς)
- Mausolos (Μαύσωλος, Mausōlos)
- Oidipus (Οἰδίπους, Oidipūs)
- Orestes (Ὀρέστης, Orestēs)
- Thyestes (Θυέστης, Thyestēs)
- Tydeus (Τυδεύς)
Näihin voidaan lisätä suurella todennäköisyydellä myös seuraavat:[2]
- Bellerofontes (Βελλεροφόντης, Bellerofontēs)
- Memnon (Μέμνων, Memnōn) eli Akhilleus (Ἀχίλλευς)
- Theseus (Θησεύς, Thēseus)
Theodekteen tragedioiden tyyli muistutti Euripidesta ja Isokratesta. Toisaalta katkelmista voidaan löytää, päin vastoin kuin Euripideelta, varsin konservatiivista moraalia, valituksia aikansa paheita vastaan, esimerkkejä herooisista hyveistä, sekä argumentteja jumalattomuutta ja ateismia vastaan ja toisaalta jumalallisen kaitselmuksen ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Näytelmät olivat aikanaan suosittuja.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Theodectes (Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.) 1911encyclopedia.org. Viitattu 29.10.2008.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Smith, William: ”Theodectes (1)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Aristoteles: Retoriikka 2.23.13; Cicero: Puhujasta (Orat.) 51, 57; Athenaios: Deipnosofistai XIII.566e.
- ↑ Quintilianus: Puhujan kasvatus 11.2.51 ; Aelianus: De natura animalium 6.10; Iulios Polydeukes (Julius Pollux): Onomastikon 6.108; Cicero: Keskusteluja Tusculucumissa 1.24
- ↑ Dionys.: De Is. 19 ; Hermippos: Apud Ath. X.451f; Fotios: Bibliotheke Cod. 260, p. 487a. 1, ed. Bekker.
- ↑ Eusebios Kesarealainen: Praeparatio evangelica 10.3; Aulus Gellius: Attikan öitä 10.18; Pseudo-Plutarkhos: Isokrateen elämä (Vit. Isocr.) 838b; Suda, Θεοδέκτης, Ἰσοκράτης.
- ↑ Josephus: Juutalaisten muinaisajat 12.2.14; Eusebios Kesarealainen: Praeparatio evangelica VII.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.37.3.
- ↑ a b Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Φασηλίς.
- ↑ a b Dopico, Juan: Ek tou Homerou ad Homerum: A Survey of the Roman Imperial Iconography of Homer (s. 44) Washington University Open Scholarship, Washington University in St. Louis. Viitattu 6.4.2020.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, "Aleksanteri” 17.
- ↑ Smith, William: ”Theodectes (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Susa, Σιβύρτιος.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai IV.134b.
- ↑ Johannes Tzetzes: Khiliades 12.573.
- ↑ Quintilianus: Puhujan kasvatus 2.15.10.
- ↑ Aristoteles: Retoriikka III. 9, 9; Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 5.24.
- ↑ Eustathios: Ad Dionysium periegetem 855.
- ↑ Aristoteles: Retoriikka II. 23, 13, 17.
- ↑ Aristoteles: Retoriikka 2.23.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bates, Alfred: The Drama: Its History, Literature and Influence on Civilization, s. 331-333. (Osa 1) London: Historical Publishing Company, 1906.