The Twelfth
| The Twelfth | |
|---|---|
 Oranialaisveljeskunnan paraati Bangorissa 12. heinäkuuta 2010.. |
|
| Vietetään | 12. heinäkuuta |
| Järjestämistiheys | vuosittain |
| Liittyy | Mainio vallankumous, Boynen taistelu |
The Twelfth (suom. Kahdestoista) tai The Orangemen's Day (suom. Oranialaismiesten päivä) on Pohjois-Irlannissa 12. heinäkuuta vietettävä juhlapäivä, jossa muistetaan protestanttisen Vilhelm Oranialaisen voittoa katolilaisesta kuningas Jaakko II:sta Boynen taistelussa vuonna 1690. Oranialaisveljeskunnan jäsenet marssivat paraateissa eri puolilla Pohjois-Irlantia soittimien ja rumpujen saattelemana, ja kantavat voittoa juhlistavia lippuja ja banderolleja. Päivän juhlinta alkaa suurten kokkojen sytyttämisellä ja ilotulituksella heinäkuun 11. yönä. Kokot muistuttavat Vilhelmin ja Marian kruunajaisten juhlinnasta, ja niiden sanotaan myös kuvaavan kuninkaan joukkojen leiritulia Boynen taistelua edeltävänä yönä. Vilhelmiä (lempinimeltään "Kuningas Billy") juhlitaan protestanttisen uskon puolustajana.[1]
12. heinäkuuta on Pohjois-Irlannissa lakisääteinen juhlapäivä.[2]
Pohjois-Irlannin irlantilais-kansanmielinen, pääosin katolinen väestönosa on pitänyt juhlaa provosoivana ja pelottavana. Oranialaisjärjestön mielestä heillä on oikeus marssia julkisilla teillä. 1990-luvun levottomuuksien jälkeen Pohjois-Irlantiin perustettiin paraateista vastaava julkista viranomaisvaltaa käyttävä komissio (eng. The Parades Comission), jolla on valtuudet kieltää paraateja kokonaan. Se yrittää edistää marssien järjestäjien ja marssien varrella asuvien välistä vuoropuhelua. Erityisen herkkänä on pidetty Drumcreen kirkolle johtavaa, kansallismielisen alueen halki kulkevaa paraatia.[2][1]
Molempien yhteisöjen johtavat poliitikot ovat toivoneet, ettei juhlinnassa tarkoituksellisesti loukata ja provosoida polttamalla kokoissa Irlannin tasavallan lippuja, paavin ja irlantilaisten kansallismielisten poliitikkojen kuvia tai Neitsyt Marian patsaita. Suuria kokkoja on myös pidetty vaarallisina.[3]
Pohjois-Irlannin levottomuuksien aikana (The Troubles, 1960-luvun lopulta 1990-luvun loppuun) päivänä oli usein mellakoita ja puolisotilaallista väkivaltaa. Vuonna 1972 kolme ihmistä ammuttiin kuoliaaksi Portadownissa ja kaksi ihmistä Belfastissa. Vuosina 1970–2005 Pohjois-Irlannissa oli Britannian armeijan sotilaita valvomassa juhlan viettoa. Marssit ja vastamielenosoitukset ovat pääsääntöisesti rauhoittuneet 2000-luvulta lähtien.[4]
Ennen juhlaa vietettiin näkyvästi myös monissa maissa, joissa oli maahanmuuton muodostamia irlantilaisten protestanttien yhteisöjä ja oranialaisveljeskunnan looseja sekä ennen Irlannin tasavallan itsenäistymistä myös Ulsterin ulkopuolisessa Irlannissa. Kanadan Torontossa juhlaan osallistui 1920-luvulla yli 12 tuhatta marssijaa.[5]
Vuosina 1870–1871 New York Cityn päivään liittyneissä niin sanotuissa oranialaismellakoissa kuoli noin 60 ihmistä irlantilaisten protestanttien, irlantilaisten katolisten ja New Yorkin poliisin ja kansalliskaartin välisissä yhteenotoissa.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Why do Orangemen march? The Twelfth of July explained The Irish Times. 12.7.2019. Viitattu 22.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Orangemen take part in Twelfth of July parades BBC. 12.7.2010. Viitattu 22.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Loyalists urged not to burn Pope effigies on Eleventh night bonfires Belfast Telegraph. 2.7.2014. Viitattu 22.3.2024. (englanniksi)
- ↑ On the 12th July Orangemen’s Day is celebrated in NI by Ulster protestants Royal Signals Museum. 2024. Viitattu 22.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Orange you glad it's parade day? The Globe and Mail. 15.7.2006. Viitattu 22.3.2024. (englanniksi)
- ↑ The Orange Riots of 1870 and 1871 New York Almanac. 5.2.2017. Viitattu 22.3.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Twelfth Wikimedia Commonsissa
