Oranialaisveljeskunta
Oranialaisveljeskunta (engl.The Orange Order tai The Orange Lodge, virallisesti The Loyal Orange Institution) on Pohjois-Irlannin Ulsterin protestanttien järjestö, joka on tunnettu rummuttavista juhlakulkueistaan erityisesti Oranialaisen päivänä 12. heinäkuuta, joka juhlistaa protestanttisen Vilhelm III Oranialaisen voittoa Jaakko II:sta Boynen taistelussa.[1] Oranialaisveljeskunnan jäsenmääräksi on arvioitu 80 000-100 000 jäsentä.[2] Belfast Telegraph -lehden mukaan jäsenmäärä on laskenut alle 30 000:een 2020-luvulla.[3]
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oranialaisveljeskunta perustettiin vuonna 1795, aluksi nimellä Orange Society eli Oranialaisseura: välittömänä syynä oli The Diamondin kylässä 21. syyskuuta 1795 käyty kahakka kahden maaseutusalaseuran (tai jengin), katolisen Defendersin ja protestanttisen Peep o’ Day Boysin, välillä. Taistelupaikalla on nykyään muistomerkki, ja sen lähellä sijaitseva maalaistalo, Dan Winter’s Cottage, on museona. Pohjois-Irlannin lisäksi järjestöllä on looseja Irlannin tasavallassa, Englannissa, Skotlannissa, Yhdysvalloissa ja joissain Kansainyhteisön maissa.[1]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virallisesti Oranialaisveljeskunta on uskonnollinen järjestö, jonka tavoitteena on protestantismin ja uskonpuhdistuksen perinnön puolustaminen, ja se on avoin kaikille Pohjois-Irlannin protestanteille – sekä Irlannin kirkkoon, presbyteereihin että pieniin vapaakirkkoihin kuuluville. Jotkut protestanttiset kristityt ovat väittäneet, että järjestön toiminta muistuttaa vapaamuurareiden salaisia rituaaleja ja valoja. Järjestö on organisoitunut vapaamuurareiden tapaan looseihin, ja siihen kuuluvat ylempiä vihkimysasteita antavat liitännäisjärjestöt Royal Arch Purple ja Royal Black Preceptory.[4]
Käytännössä veljeskunta toimii sekä poliittisen että uskonnollisen konservatismin pönkittäjänä ja levittää antikatolista propagandaa. Se ei kuitenkaan ole suoraan osallistunut protestanttiseen terrorismiin, joten Ison-Britannian viranomaiset eivät ole voineet kieltää sitä lailla.
Oranialaisveljet korostavat yhteenkuuluvuuttaan Britanniaan käyttämällä knallihattua (bowler hat) ja sateenvarjoa, mutta heidän varsinaiset tunnuksensa ovat olkapäillä kannettavat oranssinväriset vyöt tai nauhat, englanniksi sash. Näihin olkavöihin liittyy myös oranialaisveljeskunnan tunnuslaulu, ”The Sash My Father Wore”.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1796 Irlannin protestantit perustivat paikallisesti toimivia puolisotilaallisia joukkoja (Irish Yeomanry), joille Britannian hallitus maksoi palkkaa. Joukot koostuivat suureksi osaksi oranialaisista, ja niitä käytettiin muun muassa vuoden 1798 kapinan kukistamiseen.[5]
Oranialaisten toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä 1820- ja 1830-luvuilla, koska sen järjestämät kulkueet olivat aiheuttaneet levottomuuksia. Oranialaisveljeskunta hajosi vuonna 1835, mutta vuoden 1845 jälkeen toiminta käynnistyi uudelleen. Julkiset mielenosoitukset kuitenkin kiellettiin kokonaan vuonna 1849 useita kuolonuhreja vaatineen yhteenoton jälkeen. Oranialaiset protestoivat kieltoa vastaan järjestämällä vuonna 1867 laittoman kulkueen. Se johti kulkueen järjestämisestä vastanneen William Johnstonin vangitsemiseen. Johnstonista tuli oranialaisten sankari, ja vapauduttuaan vankeudesta hänet valittiin Belfastin edustajaksi Englannin parlamenttiin vuonna 1868. Johnstonin toiminnan ansiosta oranialaisten kulkueet sallittiin uudelleen vuonna 1872, minkä jälkeen heidän kannatuksensa alkoi kasvaa. Vuoden 1886 parlamenttivaaleissa valituista Ulsterin unionistiedustajista suurin osa oli oranialaisia.[6]
Pohjois-Irlannin itsehallinnon (1921–1972) aikaiset Pohjois-Irlannin pääministerit (eli Ulsterin unionistipuolueen puheenjohtajat) olivat oranialaisveljeskunnan jäseniä.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b ABOUT US Grand Orange Lodge of Ireland. 24.10.1999. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Orange order encyclopedia.com.
- ↑ 25 facts you may not know about the Orange Order Belfast Telegraph. 11.7.2022. Viitattu 28.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Satanic secrets of the Orange Order The Guardian. 24.10.1999. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ 'A Dangerous Species of Ally': Orangeism and the Irish Yeomanry jstor.org. Viitattu 15.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Orange Order: Since 1800 encyclopedia.com.
- ↑ The Orange Order in Kildare and Laois Co. Kildare Online Electronic History Journal. 7.3.2014. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oranialaisveljeskunta Wikimedia Commonsissa
