Valentin Silaghi
| Valentin Silaghi[1] | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. elokuuta 1951 Bobâlna, Clujin piirikunta, Romania |
| Kansalaisuus | Romania |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 182 cm |
| Paino | 75 kg |
| Painoluokka | keskisarja |
| Valmentaja |
Ioan Botezan Constantin Dumitrescu ja Ion Dumitru |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa: .svg){kind=small} Romania
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Moskova 1980 | 75 kg | |
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Köln 1979 | 75 kg | |
| Pronssia |
Tampere 1981 | 75 kg | |
Valentin Silaghi (s. 19. huhtikuuta 1957, Bobâlna, Clujin piirikunta) on uransa päättänyt romanialainen nyrkkeilijä, joka nyrkkeili Romanian maajoukkueessa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Hän saavutti olympiapronssia Moskovan olympialaisissa ja EM-hopeaa- ja pronssia. Uransa jälkeen hän on toiminut nyrkkeilyvalmentajana Saksassa.[2]
Ura kansainvälisellä huipulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valentin Silaghi saavutti vuonna 1974 maansa juniorimestaruuden ja aikuisena voitti vuosina 1978, 1980 ja 1981 Romanian keskisarjan nyrkkeilymestaruuden.[2]
Silaghi nousi Romanian maajoukkueesen vuonna 1979, jolloin hän edusti maataan keskisarjassa Kölnin EM-kisoissa. Voitettuaan länsisaksalaisen ja sveitsiläisen vastustajansa hän kohtasi välierässä Unkarin László Pemin, jonka hän voitti selvästi pistein. Loppuottelussa hän hävisi Suomen Tarmo Uusivirralle ja tuloksena oli EM-hopeamitali.[3] Seuraavan vuoden Moskovan olympiaturnauksessa Silaghi eteni välieriin voitoilla Guayanan ja Britannian edustajista. Britanniaa edusti tunnettu tuleva ammattinyrkkeilijä Mark Kaylor. Välierässä hän koki tappion Kuuban José Gómezille, joten hänestä tuli olympiapronssimitalisti.[1] Seuraavan vuoden EM-kisoissa Tampereella Silaghi voitti ensin Unkarin János Rimóczin ja sen jälkeen Suomen Uusivirran keskeytyksellä 3. erässä Uusivirran silmäkulman auettua. Välierässä hän koki kuitenkin tappion Hollannin Pedro van Raamsdonkille, joten tuloksena oli EM-pronssi. Valentin Silaghi osallistui vielä vuoden 1982 MM-kisoihin Münchenissä, joissa hän koki tappion heti 1. kierroksella Kuuban Bernardo Comasille.[4] MM-turnauksen jälkeen hän päätti uransa.
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valentin Silaghi jäi Münchenin MM-kisojen jälkeen Länsi-Saksaan[5], jossa hän ryhtyi nyrkkeilyvalmentajaksi; aluksi Bayer Leverkusen -seurassa ja Länsi-Saksan nuorten maajoukkueen valmentajana. Silaghi auttoi Romaniasta vuonna 1987 paennutta nyrkkeilijä Mihai Leuta sopeutumaan Saksaan. Leu käytti Saksassa nyrkkeillessään ammattilaisena nimeä Michael Löwe ja nousi 1990-luvulla WBO-liiton maailmanmestariksi. Saksassa ollessaan Silaghi kävi valmentajakoulutuksen vuonna 1988 ja valittiin vuonna 1990 Saksan nyrkkeilymaajoukkueen valmentajaksi.[6]
Silaghi työskenteli promoottorina Universum Box-Promotionin kanssa vuosina 2006–2010 ja uudelleen vuodesta 2017. Hän oli useita vuosia Kosovon albanialaista syntyperää olevan saksalaisen ammattilaisen Euroopan mestari Luan Krasniqin henkilökohtainen valmentaja. Vuodesta 2017 Silaghista tuli WBA-mestari Vincent Feigenbutzin henkilökohtainen valmentaja.[7]
Vuonna 2016 synnyinkaupunki Cluj nimitti Silaghin kaupungin kunniakansalaiseksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Valentin Silaghi Olympedia. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Valentin Silaghi trainiert Boxer Ahmad Ali Die Rheinpfalz. 8.12.2023. Viitattu 30.6.2024. (saksaksi)
- ↑ 23.European Championships - Cologne, FRG - May 5-12 1979 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
- ↑ 3.World Championships Munich, FRG May 4-15, 1982 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Valentin Silaghi loikkasi. Helsingin Sanomat, 24.5.1982, s. 32. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.6.2024.
- ↑ Horea Soica: Singurul campion olimpic la box din istoria Clujului a devenit antrenor al Lotului naţional de box al Germaniei. Stiri de Cluj. 19.10.2012. Viitattu 30.6.2024. (romaniaksi)
- ↑ Jonny Orban: Valentin Silaghi neuer Trainer von Vincent Feigenbutz! Boxen1. 1.3.2017. Viitattu 30.6.2024. (saksaksi)