Tampereen Ilveksen SM-liigakausi 2009–2010

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilves kaudella 2009–2010
Runkosarjassa neljästoista (14.)
Lopullinen sijoitus neljästoista (14.)
Kausi 17–0–7–34
Koti 8–0–3–18
Vieras 9–0–4–16
Tehdyt maalit 155
Päästetyt maalit 191
Joukkue
Toimitusjohtaja Suomi Ville Raunio
Urheilutoimenjohtaja Suomi Seppo Hiitelä
Päävalmentaja Suomi Heikki Mälkiä/
Suomi Juha Pajuoja[1]
Valmentaja Suomi Juha Juujärvi
Kapteeni Suomi Pasi Määttänen
Varakapteenit Suomi Antti Hulkkonen
Suomi Mikko Kuukka
Kotiareena Hakametsän jäähalli
Yleisökeskiarvo 5 360
Tilastojen kärjessä
Maalit Suomi Jussi Pesonen (18)
Syötöt Suomi Pasi Määttänen (25)
Pisteet Suomi Pasi Määttänen (40)
Jäähyt Suomi Masi Marjamäki (118)
Plus/miinus Suomi Ville Korhonen (+12)
Voitot Suomi Juha Pitkämäki (11)
Päästettyjen maalien keskiarvo Suomi Juha Pitkämäki (2,96)
← Edellinen kausi Seuraava kausi →
2008–2009 2010–2011

SM-liigakausi 2009–2010 oli Tampereen Ilveksen 35. kausi jääkiekon SM-liigassa. Ilves pelasi runkosarjassa 58 ottelua. Runkosarja alkoi 10. syyskuuta vierasottelulla Tapparaa vastaan Tampereella Hakametsän jäähallissa[2] ja päättyi viimeisellä kierroksella 20. maaliskuuta vierasottelulla Saimaan Palloa vastaan Lappeenrannassa.[3] Ilves sijoittui runkosarjassa viimeiselle sijalle ja joutui liigakarsintaan Jokipoikia vastaan.[4] Ilves kuitenkin säilytti liigapaikkansa otteluvoitoin 4–1.[5]

Sarjataulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sijoitus Joukkue O 3P 2P 1P 0P TM PM ME P P/O
1. JYP 58 31 6 6 15 173 132 +41 111 1,91
2. KalPa 58 31 5 6 16 164 135 +29 109 1,88
3. Lukko 58 30 5 7 16 178 136 +42 107 1,84
4. HIFK 58 30 6 2 20 185 152 +33 104 1,79
5. HPK 58 26 3 7 22 153 154 -1 91 1,57
6. TPS 58 25 6 2 25 169 169 0 89 1,53
7. Tappara 58 24 4 6 24 181 181 0 86 1,48
8. Blues 58 19 9 7 23 145 155 -10 82 1,41
9. Kärpät 58 21 7 4 26 150 163 -13 81 1,40
10. Jokerit 58 22 4 4 28 144 157 -13 78 1,34
11. SaiPa 58 20 6 5 27 154 176 -22 77 1,33
12. Pelicans 58 18 6 7 27 166 197 -31 73 1,26
13. Ässät 58 18 7 4 29 151 170 -19 72 1,24
14. Ilves 58 17 0 7 34 155 191 -36 58 1,00

[6]

Ilveksen joukkue kaudelle lähdettäessä.[7]

# Kans. Pelaaja Paikka Kätisyys Sopimus Syntymäpaikka
3 Suomi Aalto, JouniJouni Aalto P L 2010 Tampere, Suomi
8 Suomi Akkanen, JuusoJuuso Akkanen P L 2010 (2011) Rauma, Suomi
61 Suomi Anttila, MarkoMarko Anttila P R 2010 Lempäälä, Suomi
42 Suomi Antonen, JuusoJuuso Antonen LH L 2010 Tampere, Suomi
23 Suomi Bruun, AnttiAntti Bruun P L 2010 Savonlinna, Suomi
5 Suomi Hulkkonen, AnttiAntti Hulkkonen (A) P L 2010 Liperi, Suomi
28 Kanada Johner, DustinDustin Johner KH R try-out Estevan, SK, Kanada
40 Suomi Kauvosaari, JarkkoJarkko Kauvosaari KH L 2010 Ylitornio, Suomi
31 Suomi Korhonen, MarkusMarkus Korhonen MV L 2010 Tampere, Suomi
20 Suomi Korhonen, VilleVille Korhonen LH L 2010 Tampere, Suomi
19 Suomi Kuukka, MikkoMikko Kuukka (A) P L 2010 Hämeenkyrö, Suomi
12 Suomi Laine, VilleVille Laine P L 2010 Tampere, Suomi
15 Suomi Marjamäki, MasiMasi Marjamäki LH L 2011 Pori, Suomi
10 Suomi Myttynen, MatiasMatias Myttynen LH L 2010 (2011) Tampere, Suomi
51 Suomi Määttänen, PasiPasi Määttänen (C) KH L 2010 Tampere, Suomi
65 Suomi Niinimäki, JesseJesse Niinimäki KH L try-out Tampere, Suomi
27 Suomi Näppilä, JarkkoJarkko Näppilä P L 2010 Tampere, Suomi
85 Suomi Pellinen, JaakkoJaakko Pellinen KH R 2010 Tampere, Suomi
xx Suomi Petriläinen, PasiPasi Petriläinen P L toistaiseksi Pirkkala, Suomi
29 Suomi Pesonen, JussiJussi Pesonen LH L 2010 (2011) Muurame, Suomi
33 Suomi Pitkämäki, JuhaJuha Pitkämäki MV L 2011 Tampere, Suomi
88 Suomi Rask, JoonasJoonas Rask LH R 2010 (2011) Savonlinna, Suomi
9 Suomi Salonen, PasiPasi Salonen LH L 2010 (2011) Helsinki, Suomi
22 Suomi Seikola, MarkusMarkus Seikola P R 2012 Laitila, Suomi
21 Suomi Snellman, NikoNiko Snellman LH L 2010 Tampere, Suomi
53 Suomi Snellman, VilleVille Snellman LH R 2010 Tampere, Suomi
17 Suomi Sointu, MatiasMatias Sointu LH L 2010 (2011) Tampere, Suomi
81 Suomi Tukio, ArtoArto Tukio P L 2011 Tampere, Suomi

Lähtökohdat kauteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen Ilves lähti kauteen kysymyksiä täynnä. Ilveksen edellinen kausi päättyi mahalaskuun. Tälle kaudelle joukkue uudistui rajusti, joten moni uskoi Ilveksen onnistuvan paremmin tällä kaudella viime kauteen nähden. Muutoksista huolimatta suurimmalla osalla joukkueen pelaajista oli vahva Ilves-tausta.

Ilveksen joukkue uudistui paljon kaudelle 2009-2010. Kahdella edellisellä kaudella Ilveksen päävalmentajana toiminut Sakari Pietilä jätti tehtävänsä menestysvalmentaja Heikki Mälkiälle, jonka edellinen pesti Ilveksessä päättyi pronssimitaleihin kaudella 2000–2001.[8] Tämän jälkeen Ilves ei ole mitalia saanutkaan, vaan se on rimpuillut playoff-paikan perässä välillä onnistuen. Mälkiän pelitaktiikan odotettiin muuttuvan kiekollisempaan suuntaan, jotta taitavat keskushyökkääjät pääsisivät näyttämään parasta osaamistaan.

Pelaajasiirrot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmennusjohdon lisäksi myös pelaajalista koki rajuja muutoksia. Vielä edellisenä keväällä näytti siltä, että Hannu Toivonen jatkaisi Ilveksen maalivahtina, mutta hän päätti lähteä NHL:ään, ja heinäkuussa 2009 hän teki sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. Näin Ilveksen valmennusjohto palkkasi maalinsa vartijaksi Juha Pitkämäen, joka on Ilveksen oma kasvatti ja myös Mälkiälle tuttu mies. Toisena maalivahtina jatkoi edellisellä kaudella vain viisi ottelua pelannut Markus Korhonen.

Viime kauden sensaatio, Markus Seikola jatkoi Ilveksen puolustuksessa, mutta muista puolustajista Matt Nickerson siirtyi Edmonton Oilersiin[9], Joonas Lehtivuori Philadelphia Flyersiin[10] ja Troy Milam Porin Ässiin. Hyökkääjistä Geoff Platt siirtyi Venäjän KHL-liigassa pelaavaan Dinamo Minskiin[11], ja Miikka Männikkö vaihtoi SM-liigaseuraa siirtymällä Hämeenlinnan Pallokerhoon.[12]

Puolustajia saatiin monen menetyksen jälkeen toki lisääkin, muun muassa Jokereissa kauden pelannut Antti Hulkkonen[13], Mestiksen Jokipojissa vakuuttanut Juuso Akkanen[14] sekä paluumuuttaja Antti Bruun.

Uusia pelaajia Ilves-hyökkäyksessä olivat HPK:sta saapunut Pasi Salonen, Elitserienin MODO Hockeyssä kauden pelannut paluumuuttaja Ville Snellman[13], try-outilla pelannut kanadalainen Dustin Johner, kahden HIFK:ssa pelatun kauden jälkeen paluun Ilvekseen tehnyt Jussi Pesonen[15], sekä try-outilla Jesse Niinimäki, joka on parhaimmillaan erittäin lahjakas ja taitava, mutta hänen heikkoudekseen on monesti mainittu laiska harjoittelu ja motivaation puute.

Kauden alussa odoteltiin innolla myös kesken edellisen kauden Ruotsin Allsvenskanin Mora IK:hon lähtenyttä Colby Genowayta[16], joka ennen Ilveksestä poistumistaan oli osoittautunut selvästi yhdeksi joukkueen tärkeimmistä avainpelaajista, ja ykkösketjun johtohahmoksi.

Ilveksen joukkueen puhuttiin koostuvan tällä kaudella monista kysymysmerkeistä, joita olivat ainakin motivaatio-ongelmien ympärillä pyörinyt Niinimäki, Ville Snellman, Pasi Salonen, Antti Hulkkonen ja ykkösmaalivahti Pitkämäki.[17]

Runkosarjan syyskausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden alussa Ilvekseltä odotettiin paljon. Harjoitusotteluiden perusteella kaikki näytti suhteellisen hyvältä, ja joukkueen uudistumisen myötä odotukset viime kauden epäonnistumisen jälkeen olivat melko kovat. Maalivahtikaksikkona oli kokenut ja varmoja otteita harjoituksissa ja aikaisemmilla kausilla esittänyt parivaljakko, Juha Pitkämäki ja Markus Korhonen. Valmentajana kauteen lähti kuitenkin ristiriitaisena valmentajana tunnettu Heikki Mälkiä, joten mahdollisuudet pieneen katastrofiinkin olivat.

Runkosarjan syyskauden avauspeli Ilveksellä oli Tapparaa vastaan Tampereen Hakametsässä. Ilves voitti ottelun Jussi Pesosen kahden maalin ja yhden maalisyötön avustamana 5–2.[18]

Jussi Pesonen oli alkukauden pitelemätön ja keikkuikin maalipörssin kärkisijoilla pitkään ennen kuin siirtyi Ruotsin jäille.

Kausi jatkui loistavasti, kun Ilves voitti myös seuraavat kolme otteluaan. Ilves keikkui sarjataulukon kärkipäässä kohtuullisen kauan kauden alussa, mutta sitten alkoi mennä huonommin. Sen myötä myös yhteishenki Ilveksen leirissä alkoi rakoilla. Ensin päävalmentaja Mälkiä haukkui ensimmäisissä otteluissa Ilveksen maalivahtina pelanneen Juha Pitkämäen pystyyn perättäisten tappioiden jälkeen, ja pian myös muut pelaajat alkoivat saada osaansa.

Marraskuussa Ilveksen peli alkoi olla yhtä kaaosta. Ilves putosi koko sarjan viimeiseksi, ja kun Ilves koki yhä vain enemmän tappioita, alkoivat muut joukkueet jo karata. Oikeaa tunnetilaa ei otteluihin löytynyt millään, ja luonnollisesti puheet Mälkiän erottamisesta alkoivat olla monien huulilla.

Syyskauden viimeisestä kymmenestä ottelusta Ilves onnistui voittamaan ainoastaan yhden, Tapparaa vastaan. Joukkueiden kolmesta aikaisemmasta kohtaamisesta Ilves oli vienyt nimiinsä kaksi.

Runkosarjan kevätkausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiekkolegendana tunnettu Raimo Helminen hyppäsi kauden synkimmällä hetkellä penkin taakse.[1]

Tammikuussa Ilveksen muu johto päätti kuitenkin pysyä Mälkiän takana, ja jatkosopimus tuotiin julki. 23. tammikuuta noin 300 Ilveksen fania järjesti Bluesia vastaan pelatussa ottelussa ulosmarssin näyttääkseen mielipiteensä valmennusjohdon toiminnasta.[19]

Hetkeä myöhemmin Heikki Mälkiän kanssa toraillut, joukkueen kultakypärä Jussi Pesonen lähti Ruotsin Leksandiin hakemaan parempaa ilmapiiriä. Hänen mukanaan samaan joukkueeseen lähti myös Antti Hulkkonen.[20]

Hulkkosen ja Pesosen lähtö vaikuttikin piristävän joukkuetta, joka voitti tammi-helmikuun vaihteessa pelatuista kuudesta otteluista jopa neljä, mutta pikkuhiljaa alkoi uusi alamäki.

Ulosmarssin vaikutukset alkoivat näkyä, kun vain kaksi kuukautta Mälkiän jatkosopimuksen jälkeen hänet vapautettiin tehtävistään. Päätös oli toki ymmärrettävä kauden tapahtumien perusteella. Ennestään oli kuitenkin ollut tiedossa, että tietyt henkilöt eivät tulisi toimeen keskenään, ja tämä näkyi myös ulospäin. Epäonnistuneesta kaudesta ei siis voinut syyttää pelkästään Mälkiää. Uudeksi päävalmentajaksi valittiin Juha Pajuoja, ja mukaan valmennustiimiin liittyi myös kiekkolegenda Raimo Helminen.[1]

Ensimmäinen ottelu Pajuojan valmennuksessa päättyi 7–1-murskavoittoon Ässistä. Sen jälkeen kaudella olikin enää neljä ottelua, joista Ilves hävisi kolme. Pajuojan johdolla Ilves suuntasi siis liigakarsintaan Mestiksen voittajaa Jokipoikia vastaan.[21]

Liigakarsinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokipoikien maalivahti Mikko Rämö oli yksi joukkueen avainpelaajista liigakarsinnassa.

Liigakarsinta pelattiin 30. maaliskuuta – 8. huhtikuuta Tampereen Ilveksen ja Joensuun Jokipoikien välillä. Ilves voitti sen otteluin 4–1 ja säilytti paikkansa SM-liigassa.[5]

Ennen ensimmäistä liigakarsintaottelua Jokipojat oli voittanut peräti 16 ottelua peräjälkeen. Ilves puolestaan oli voittanut edellisellä SM-liigakaudella yhteensä vain 17 ottelua.[6]

Ensimmäinen erä oli odotetusti Ilveksen hallintaa, vaikka Mikko Rämö Jokipoikien maalilla onnistuikin torjumaan kaikki laukaukset. Myös Jokipoikien maalisaldo oli ensimmäisen erän jälkeen vielä nollilla.

Ilves teki ensimmäisen maalinsa heti toisen erän alussa. SM-liigan runkosarjan puolustajien pistepörssin voittanut Markus Seikola laukoi siniviivalta, eikä Rämö nähnyt kiekkoa. Erän lopulla Ilveksen Colby Genoway sai kiekon suuhunsa. Hän menetti hampaita ja jätti kaukalon tuskaisena ja verta vuotavana. Ilves teki toisessa erässä vielä toisen maalin, kun Rämö torjui Jarkko Näppilän vedon, ja Pasi Salonen oli ensimmäisenä irtokiekossa.

Lopullinen ratkaisu syntyi kolmannen erän puolessa välissä, kun Antti Bruun laukoi viivalta. Rämö oli voimaton Marko Anttilan tehdessä erinomaista maskia maalin edessä. Jokipojat onnistui kaventamaan kolmisen minuuttia ennen ottelun loppua. Tobias Salmelainen teki Jokipoikien kannalta tärkeän osuman rikkoen samalla Ilveksen maalivahdin Jani Hurmeen nollapelin. Lopputulokseksi jäi kuitenkin 3–1.[22]



Toinen ottelu pelattiin Joensuun Mehtimäellä, ja Jokipoikien peli olikin jo paremman näköistä.

Avausmaali nähtiin jo vajaan neljän minuutin pelin jälkeen, kun paluukiekko jäi sopivasti Joonas Raskin ulottuville. Toinen maali tehtiin vain vajaat kaksi minuuttia edellisestä, kun Jokipoikien kiekonmenetyksen seurauksena Jarkko Kauvosaari pääsi liruttamaan kiekon Rämön vartioimaan maaliin. Jokipoikien päävalmentaja Jarno Pikkarainen otti toisen takaiskumaalin jälkeen aikalisän, ja sai heräteltyä Jokipojat mukaan vielä ensimmäisen erän toiselle puoliskolle.

Erän puolenvälin tienoilla Ilveksen Markus Seikolalle tuomittiin 2+2 minuuttia korkeasta mailasta, ja vain minuuttia myöhemmin saman joukkueen Masi Marjamäki passitettiin istumaan kaksiminuuttista Seikolan seuraksi. Viidellä kolmea vastaan syntyi Jokipoikien ensimmäinen osuma. Scott Matzka laukoi kaarelta kavennuksen ajassa 13.46.

Toisessa erässä syntyi hurjasti maaleja. Ensimmäisen niistä teki Masi Marjamäki suoraan jäähyaitiosta vapauduttuaan. Vajaat kymmenen minuuttia myöhemmin Petren ja Snellmanin pohjatyön päätteeksi Johannes Alanen laukoi tilanteeksi jo 4–1.

Monet ehkä uskoivat pelin olleen jo ohi, mutta vain kahdeksan sekuntia edellisen maalin jälkeen Antti Kerälä kavensi, ja alle minuutti myöhemmin Ilveksen johto oli enää yhden maalin verran. Ryan Glenn teki maalin tasan kaksi minuuttia ennen toisen erän päätöstä, mutta Jokipojat ei luovuttanut, vaan vielä samassa erässä Markku Flinck teki avopaikasta tilanteeksi 4–5.

Kolmannessa erässä Ilves sai rangaistuslaukauksen, ja mahdollisuuden päättää ottelu lopullisesti. Jesse Niinimäki laukoi, ja tuuletti jo maalia, mutta tuomari näytti, että kiekko ei ylittänyt maaliviivaa. Jokipojat teki kolmannesta erästä huikean taistelun, mutta Ilves voitti lopulta lukemin 5–4, ja siirtyi sarjassa 2–0-johtoon.[23]



Jokipoikien puolustus sai helpotusta otteluun, kun ensimmäisessä osaottelussa päähänsä tällin saanut ja sen vuoksi torstain ottelusta sivussa ollut Jarkko Immonen palasi omalle paikalleen Aku Pekkarisen pakkipariksi. Ottelu pelattiin toistamiseen Tampereella.

Avauserän ensimmäinen puolisko oli vaisumpaa kuin edellisessä ottelussa. Erän ainoa maali syntyi, kun Ville Korhonen sai Mikko Rämön torjuman paluukiekon survottua sisään. Korhonen kaatui tilanteessa Jokipoikien maalia vasten, ja se siirtyi paikaltaan, mutta kiekko oli mennyt sisään ennen maalin siirtymistä.

Kotijoukkueen toiseen maaliin ratkaisevan syötön antoi kapteeni Pasi Määttänen. Hän näki nousussa olleen Joonas Raskin, joka nosti kiekon upeasti yläkulmaan. Markus Seikola teki toisessa erässä Ilvekselle vielä yhden maalin käytännössä tyhjään maaliin Jesse Niinimäen taitavasta syötöstä.

Kolmannessa erässä Ilveksellä oli helppo työ viimeistellä sarjan kolmas voitto. Ajassa 46.56 Jesse Niinimäki vei Ilveksen jo 4–0-johtoon Määttäsen syötöstä. Jani Hurmeen toiveet nollapelistä haihtuivat taas, kun Markku Flinck teki kavennusosuman viisi minuuttia ennen ottelun päätöstä. Nämä 4–1-lukemat jäivät myös ottelun loppulukemiksi.[24]

Ilves oli parempi, sitä ei ole kiistäminen. Tasoerot näkyvät siinä, että meillä ei helpoista paikoistakaan saada maaleja. Ottelusarja jatkuu, ja Karjalasta ei anneta mitään taisteluitta.

– Jokipoikien valmentajan Jarno Pikkaraisen kommentit kolmannen perättäisen tappion jälkeen.[24]








Ilveksellä oli otteluun loistavat lähtökohdat. Se tarvitsi vain yhden voiton varmistaakseen SM-liigapaikkansa. Jokipojat oli siis pakkovoiton edessä.

Ensimmäistä kertaa Jokipojat avasikin maalihanat ensimmäisenä, kun Ilveksen hyökkääjä istui kaksiminuuttista kampitusjäähyään. Robert Jekimov ohjasi taitavasti maalin edestä Scott Matzkan laukauksen Jani Hurmeen selän taakse.

Toisessa erässä ei nähty maaleja. Mikko Rämö torjui 17 kertaa, ja oli selvästi joukkueen avainpelaaja ottelussa.

Kolmannen erän alussa Ilves-pakki Juuso Akkanen sai suihkukomennuksen raapaistuaan mailalla joensuulaispelaajan naaman auki. Jokipoikien toinen maali syntyi Ilveksen viisiminuuttisen jäähyn aikana, kun Matzkan vedon ohjasi maaliin tällä kertaa Sami Puruskainen.

Ilves tuli vielä peliin mukaan, kun se kavensi melko nopeasti Jokipoikien edellisen maalin jälkeen. Jarkko Kauvosaari sivalsi Marko Anttilan syötöstä pelin 1–2:een. Loppukiri ei kuitenkaan riittänyt, ja Jokipojat otti arvokkaan ensimmäisen voittonsa karsintasarjassa.[25]

Tänään olimme halukkaampia ja annoimme kaikkemme, ihan sen mitä voittamisen eteen pitääkin tehdä.

– Jokipoikien päävalmentajan Jarno Pikkaraisen mietteet voitokkaan ottelun jälkeen.[26]







Tällä kertaa Ilves teki avausmaalin jo toisella peliminuutilla, kun Markus Seikola laukoi, ja kiekko pomppasi haparoivan Rämön hanskasta maaliin. Jokipoikien tasoitus nähtiin ajassa 16.06, mutta Joonas Rask vei Ilveksen ensimmäisessä erässä vielä johtoon.

Ilves teki kolmannen maalinsa heti toisen erän alkuun. Jarkko Kauvosaari antoi hyvän avauksen Pasi Saloselle, joka pääsi puolittaiseen läpiajoon, ja upotti kiekon Jokipoikien maaliin. Toisen erän lopussa Jokipojat pääsi kahden miehen ylivoimalle, ja käytti tilaisuutensa. Nevalainen laukoi läheltä maalia, ja Robert Jekimov huitoi kiekon maaliviivalta sisään.

Ilveksen kapteeni Pasi Määttänen kuitenkin laukoi lopullisen niitin viitisen minuuttia ennen ottelun loppua. Näin ottelu päättyi lukemiin 4–2, ja Ilves voitti koko liigakarsintasarjan otteluvoitoin 4–1.[27]


  1. a b c Heikki Mälkiä sai potkut Ilveksestä - Raimo Helminen kehiin iltasanomat.fi. 9.3.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 19.11.2010.
  2. Liigakausi käyntiin 10.9.2009 sm-liiga.fi. 10.8.2009. Jääkiekon SM-liiga. Arkistoitu 24.7.2010. Viitattu 25.10.2010.
  3. Ilves vajaamiehisenä Lappeenrantaan sm-liiga.fi. 20.3.2010. Jääkiekon SM-liiga. Arkistoitu 25.3.2010. Viitattu 25.10.2010. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”ilves-saipa” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  4. Ilves-Jokipojat tänään 4 Sportilla sm-liiga.fi. 30.3.2010. Jääkiekon SM-liiga. Arkistoitu 26.7.2010. Viitattu 25.10.2010. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”ilves-jokipojat” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  5. a b Ilves voitti liigakarsinnan sm-liiga.fi. 8.4.2010. Jääkiekon SM-liiga. Arkistoitu 13.4.2010. Viitattu 25.10.2010.
  6. a b Sarjataulukko 2009-2010 sm-liiga.fi. Sm-liiga. Arkistoitu 14.8.2010. Viitattu 16.11.2010.
  7. ILVES.COM - Kausi 2009–10 ilves.com. 10.9.2009. Arkistoitu 17.1.2011. Viitattu 17.11.2010.
  8. Heikki Mälkiästä Ilves-luotsi iltasanomat.fi. 3.2.2009. Ilta-Sanomat. Viitattu 2.11.2010.
  9. Matt Nickerson siirtyy Edmonton Oilersiin jatkoaika.com. 4.7.2009. Viitattu 2.11.2010.
  10. Joonas Lehtivuori - www.jatkoaika.com jatkoaika.com. 25.8.2009. Viitattu 2.11.2010.
  11. Geoff Platt Ilveksestä Minskiin iltasanomat.fi. 15.5.2009. Ilta-Sanomat. Viitattu 2.11.2010.
  12. Miikka Männikkö ja Niko Nieminen HPK:n riveihin ksml.fi. 28.4.2009. Viitattu 20.11.2010.[vanhentunut linkki]
  13. a b Hulkkonen ja Snellman vahvistavat Ilvestä jatkoaika.com. 28.4.2009. Viitattu 1.11.2010.
  14. Juuso Akkanen - www.jatkoaika.com jatkoaika.com. 15.9.2010. Viitattu 2.11.2010.
  15. Jussi Pesonen - www.jatkoaika.com jatkoaika.com. 23.8.2009. Viitattu 2.11.2010.
  16. Colby Genoway - www.jatkoaika.com jatkoaika.com. 15.7.2010. Viitattu 2.11.2010.
  17. Liian monta kysymysmerkkiä - Ilves 2009–2010 jatkoaika.com. 1.9.2009. Viitattu 31.10.2010.
  18. Tapparalla heikko avaus liigakauteen Tappara.fi. Viitattu 16.11.2010.
  19. Satojen Ilves-fanien ulosmarssi hiljensi Hakametsän - katso kuvat Iltasanomat.fi. 23.1.2010. Viitattu 16.11.2010.
  20. Ilveksen Jussi Pesonen Ruotsiin iltasanomat.fi. 27.1.2010. Ilta-Sanomat. Viitattu 9.11.2010.
  21. Pohjalla - Ilveksen kausi 2009–2010 jatkoaika.com. 19.5.2010. Viitattu 9.11.2010.
  22. Ilves päätti Jokipoikien huikean voittoputken yle.fi. 30.3.2010. Yle. Viitattu 28.10.2010.
  23. Jokipojat piinasi, Ilves haki makean voiton yle.fi. 1.4.2010. Yle. Viitattu 28.10.2010.
  24. a b Ilveksen Niinimäki liikaa Jokipojille yle.fi. 2.4.2010. Yle. Viitattu 29.10.2010.
  25. Jokipojat taisteli lisäaikaa - Ilvekselle hukkareissu Joensuuhun yle.fi. 6.4.2010. Yle. Viitattu 29.10.2010.
  26. Pikkarainen: Teimme sen mitä voittamisen eteen pitää tehdäkin yle.fi. 6.4.2010. Yle. Viitattu 29.10.2010.
  27. Ilves raapi pakkovoiton ja sinetöi odotetun SM-liigapaikan yle.fi. 8.4.2010. Yle. Viitattu 30.10.2010.