Tämä on lupaava artikkeli.

Tadžikistan

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta TJK)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tadžikistanin tasavalta
Ҷумҳурии Тоҷикистон
Tadžikistanin lippu Tadžikistanin vaakuna
lippu vaakuna

Tadžikistanin sijainti
Tadžikistanin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Emomali Rahmon
Qohir Rasulzoda
Pääkaupunki Dušanbe (802 700 as. (2016)[1])
38°33′N, 68°48′E
Muita kaupunkeja Hudžand (175 400 as., (2016)), Qurgonteppa (105 400), Kulob (102 400)[1]
Pinta-ala
– yhteensä 142 600 km² [1] (sijalla 92)
– josta sisävesiä 0,3 %
Väkiluku (2016) 8 551 200 [1] (sijalla 95)
– väestötiheys 60,0 as. / km² [1]
– väestönkasvu 1,75 % [2] (2014)
Viralliset kielet tadžikin kieli (valtion kieli),
venäjä (kansojen välisessä käytössä)[3]
Valuutta somoni (TJS)
BKT (2013)
– yhteensä 8,513 mrd. USD [2]  (sijalla 189)
– per asukas 2 300 USD
HDI (2019) 0,668 [4] (sijalla 125)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 21 %
– teollisuus 23 %
– palvelut 56 % [2]
Aikavyöhyke UTC+5
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Neuvostoliitosta
9. syyskuuta 1991
Lyhenne TJ
– ajoneuvot: TJ
– lentokoneet: EY
Kansainvälinen
suuntanumero		 +992
Tunnuslause Ei mottoa
Kansallislaulu ”Surudi milli”

Edeltäjä(t) Tadžikistanin SNT Tadžikistanin sosialistinen neuvostotasavalta

Tadžikistan (tadžikiksi Тоҷикистон, Tojikiston; ven. Таджикиста́н, Tadžikistan), virallisesti Tadžikistanin tasavalta (tadžikiksi Ҷумҳурии Тоҷикистон, Jumhurii Tojikiston; ven. Респу́блика Таджикиста́н, Respublika Tadžikistan) on sisämaavaltio Keski-Aasiassa. Sen naapurivaltioita ovat etelässä Afganistan, idässä Kiina, pohjoisessa Kirgisia ja lännessä Uzbekistan. Tadžikistan on Keski-Aasian valtioista pienin. Sen vuoristosta alkaa monia jokia, joiden vettä on käytetty sekä puuvillapeltojen kasteluun että vesivoiman tuottamiseen.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tadžikistan on Keski-Aasian valtioista pienin. Maan halki kulkevat yhdet maailman korkeimmista vuorijonoista, Pamir ja Altai. Maa sijaitsee 300–7 495 metriä merenpinnan yläpuolella. 93 prosenttia maasta on vuoristoa,[5] ja yli puolet alueesta sijaitsee yli kolmen kilometrin korkeudessa. Maanjäristykset ovat yleisiä; maassa on vuosittain noin 160 järistystä, joista 50 on vakavia. Vuorijonoja halkovat sadat kanjonit, joiden pohjalla kulkee jokia.[6]

Vuoden 1982 kuva Qullai Somonista, tuolloiselta nimeltään Kommunismin huippu (7495 m).

Vuoristot ovat vaikeakulkuisia, ja Vuoristo-Badahšanin alue on suuren osan vuotta lähes eristyksissä muusta maasta.[7] Vuorenhuipuista kolme kohoaa yli 7 000 metrin korkeuteen. Korkein huippu on nykyiseltä nimeltään Qullai Somoni (7 495 m). Pysyvän lumen raja kulkee maan länsiosissa 3 500–3 600 metrin korkeudessa ja kohoaa 5 800 metriin idässä. Jäätiköt kattavat runsaat 8 476 neliökilometriä.[5]

Maassa on 947 yli 10 kilometrin mittaista jokea. Jokien yhteispituus on yli 28 500 kilometriä.[5] Joet yhdistyvät jokilaaksoiksi, joissa suurin osa maan väestöstä asuu. Järvistä suurin (380,0 km2) ja tunnetuin on Karakul-suolajärvi 4 200 metrin korkeudessa.[6][8][5] Tekojärvistä laajin on Syrdarja-jokeen padottu Qairoqqumin tekojärvi (Kairakkum) maan pohjoisosassa (520,0 km2, tilavuus 4,16 km3) ja tilavuudeltaan suurin Vahš-jokeen padottu Norakin tekojärvi (106,0 km2, tilavuus 10,50 km3).[5]

Tadžikistanin komeimpia eläimiä ovat kotkat ja vuoriston suuret nisäkkäät kuten karhut, jakit ja lumileopardit.[9]

Tadžikistanin ilmasto on mantereinen, alavilla seuduilla myös subtrooppinen. Siellä on paljon puoliaavikkoa ja aavikkoa. Lämpötila riippuu vahvasti maaston korkeudesta. Alavilla mailla heinäkuun päivälämpötilat ovat 23–30 °C ja tammikuun -1...+3 °C (ääriarvona Pantš: heinäkuussa +45 °C, tammikuussa +22 °C). Pamirin itäosassa on heinäkuussa 5–10 °C ja tammikuussa -15°...-20 °C (ääriarvona Bulinkul-järvi: heinäkuussa -8 °C ja tammikuussa -61 °C). [10][5]selvennä

Eritasoiset suojelualueet kattavat 21 prosenttia tasavallan pinta-alasta. Luonnonpuistoja on neljä ja muita suojelualueita tai kansallispuistoja 13.[5] Pamirin kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2013.[11]

Tadžikistanin kartta, josta löytyvät 15 suurinta kaupunkia ja keskeisimpiä vesistöjä. Maakuntien hallintokeskukset on vahvennettu.


Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tadžikistanin historia

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Tadžikistaniin 4000-luvulla eaa. Tadžikistanin alue on kuulunut aikojen saatossa lukuisille valtioille, enimmäkseen Persialle. Ennen ajanlaskun alkua se oli osa Baktriaa. Arabit toivat sinne islamin 600-luvulla. Samanidien valtakunta syrjäytti arabit ja myöhemmin turkkilaiset. Myöhemmin vallan ottivat mongolit, ja Tadžikistanista tuli osa Buharan emiraattia.[12]

Venäjän keisarikunta laajeni 1800-luvulla Keski-Aasiaan ja otti alueen hallintaansa. Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917 tadžikit taistelivat bolševikkeja vastaan yrittäen itsenäistyä. Bolševikit voittivat nelivuotisen sodan, jonka aikana moskeijoita tuhottiin ja väestöä terrorisoitiin. Sota ja neuvostovallan vaatima maatalouden suuntaaminen puuvillantuotantoon johtivat nälänhätään, jossa kansallismieliset arvioivat menehtyneen jopa miljoona tadžikistanilaista.[13]

Bolševikkien voitettua sodan Tadžikistanin alue kuului Buharan sosialistiseen kansantasavaltaan 1920–1924. Buharan sosialistinen kansantasavalta muutti nimensä Buharan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi syyskuussa 1924, ja marraskuussa samana vuonna se lakkautettiin ja jaettiin Uzbekistanin ja Turkmenistanin sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi. Tuolloin perustettiin myös Tadžikistanin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, joka kuului Uzbekistanin sosialistiseen neuvostotasavaltaan, kunnes siitä 5. joulukuuta 1929 muodostettiin Tadžikistanin sosialistinen neuvostotasavalta. Neuvostoliittoon alue kuului virallisesti vuodesta 1925 lähtien. Tadžikistanin SNT jäi elintasossa ja teollisuudessa muista neuvostotasavalloista jälkeen. Tadžikistaniin alkoi 1970-luvulla syntyä islamilaisia liikkeitä, jotka eivät kuitenkaan olleet merkittäviä ennen Neuvostoliiton kaatumista 1990-luvulla.[14]

Tadžikistanin itsenäistyttyä maassa puhkesi heti eri heimoryhmien välinen sisällissota. Valtion johtaja on ollut alusta asti Emomali Rahmon (aiemmin Rahmonov), jonka on väitetty sisällissodan aikana syyllistyneen etnisiin puhdistuksiin. Tulitauko saatiin aikaan 1997, ja 1999 pidettiin vaalit, joita oppositio piti epärehellisinä. Venäjän joukot olivat Tadžikistanissa valvomassa Afganistanin vastaista rajaa vuoteen 2005 asti. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen vuonna 2001 Tadžikistan liittyi Yhdysvaltojen johtamaan liittoumaan ja lisäsi tarkkailua Afganistanin vastaisella rajalla.[15]

Perustuslakia muutettiin vuonna 2003 kansanäänestyksellä niin, että presidentin kausien määrää lisättiin. Kolmannelle kaudelleen Rahmon valittiin 2006. Molempien vaalien rehellisyys kyseenalaistettiin, samoin kuin vuoden 2010 parlamenttivaalien, jotka voitti Rahmonin puolue. Vuonna 2013 Rahmon valittiin neljännelle kaudelle.[15]

Tadžikistan pyysi vuonna 2008 kansainvälistä apua energiakriisin ja ankaran talven takia. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) perui maalle myöntämäänsä tukea, koska paljastui että Tadžikistan oli vääristellyt tietoja.[15]

Venäjä on tukenut Tadžikistania taloudellisesti ja saanut vastineeksi luvan pitää maassa avaruus- ja sotilastukikohtia.[15] Vuoden 2020 presidentinvaaleissa Emomali Rahmon valittiin jälleen jatkokaudelle seitsemäksi vuodeksi hänen saatuaan äänistä yli 90 prosenttia. Neljää vastaehdokasta ei pidetty todellisina haastajina, ja oppositioon kuuluva Sosiaalidemokraattinen puolue boikotoi vaaleja. Rahmon on myös asettanut poikansa Roustam Rahmonin maan pääkaupungin Dušanben pormestariksi sekä senaatin johtajaksi, missä virassa hän nousisi isänsä sijaiseksi, jos tämä estyisi hoitamasta presidentin tehtäväänsä.[16]

Huhtikuun lopulla 2021 Tadžikistanin ja Kirgisian välille puhkesi aseellinen yhteenotto, joka liittyi kiistaan maiden rajalla sijaitsevan tekojärven Ak-Sain hallinnasta. Se on tärkeä vedenlähde paikallisille asukkaille. Tulitauko saatiin aikaan jo samana päivänä.[17]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emomali Rahmon on ollut Tadžikistanin valtionpäämies vuodesta 1992 ja presidentti vuodesta 1994.

Tadžikistan on semipresidentiaalinen tasavalta. Lähes heti itsenäistymisensä jälkeen Tadžikistan ajautui sisällissotaan, jonka eri osapuolien tukijoiksi väitetään Venäjää ja Irania. Suurin osa 400 000 venäläisestä pakeni maasta, ja jäljelle jäi vain 25 000. Sisällissota päättyi 1997 rauhansopimukseen, oppositiojohtajat armahdettiin ja yksi heistä nimitettiin varapääministeriksi.[15]

Presidentti valitaan seitsenvuotiskaudelle, ja hän nimittää pääministerin. Kaksikamarisessa parlamentissa on 34 jäsenen ylähuone, joka edustaa eri alueita, ja 63 jäsenen alahuone, joka valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudelle.[2]

Vuoden 2010 parlamenttivaalit päättyivät presidentti Rahmonin kansandemokraattisen puolueen murskavoittoon. Vaaleja pidettiin jälleen epärehellisinä.[15]

Maaliskuussa 2020 pidetyissä parlamenttivaaleissa presidentti Rahmonin kansandemokraattinen puolue sai 47 parlamentin 63 paikasta. Loput paikat menivät blokkipuolueille. Sosiaalidemokraattinen puolue oli ainoa todellinen oppositiopuolue sen jälkeen kun islamilainen puolue kiellettiin vuonna 2015. Sosiaalidemokraattinen puolue oli vuoden 2020 vaaleissa ainoa puolue, joka ei virallisten tulosten mukaan ylittänyt viiden prosentin äänikynnystä.[18]

Vuonna 2009 asetettu uskontolaki on rajoittanut merkittävästi ajatuksen- ja uskonnonvapautta: uskonnon harjoittaminen ilman valtion lupaa on kielletty[19]. Jehovan todistajat on kielletty maassa vuodesta 2007 ja poliisi kohdistaa heihin kotietsintöjä, pidätyksiä ja jopa 14 tuntia kestäneitä kuulusteluja. Vastoin Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista yleissopimusta Tadžikistan ei ole suostunut tutkimaan tai asettamaan syytteeseen henkilöitä, joiden on väitetty syyllistyneen kuulusteluissa kidutukseen[20].

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tadžikistanin kartta

Tadžikistanin maakunnista yksi on autonominen alue. Pääkaupunki Dušanbe muodostaa oman erillisalueensa.[21] Vanha Karoteginin maakunta on nykyisin keskushallinnon alainen erityisalue.[22]lähde tarkemmin? Alueet jakautuvat edelleen piireihin ja kaupunkeihin.[23][21]

Tadžikistanin aluejako[21]
Nimi Tyyppi[1] Pääkaupunki Pinta-ala (km2)[1] Väkiluku (1.1.2016)[1]
Hatlon maakunta Qurgonteppa 24 600 3 047 800
Sugd maakunta Hudžand 25 200 2 511 000
Vuoristo-Badahšan autonominen alue Horug 64 100 217 400
Erityisalue erityisalue - 28 600 1 972 300
Dušanbe pääkaupunki Dušanbe 100[21] 802 700
Tadžikistan, yhteensä tasavalta Dušanbe 142 600 8 551 200

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautatieasema Dušanbessa.

Tadžikistan on entisen Neuvostoliiton köyhin osa ja se on ollut pitkään melko köyhä valtio. Inhimillisen kehityksen indeksin (HDI) luokittelussa maa sijoittuu keskitason luokan maiden puoliväliin (indeksiluku 0,624 vuonna 2014). Talous on perustunut paljolti alumiinin ja puuvillan viennille. Kuivuus on aiheuttanut nälänhätää vielä 2000-luvullakin. Siksi Punainen Risti pyysi elokuussa 2001 apua Tadžikistaniin ja Uzbekistaniin.[24] Vuosina 2007–2008 maa sai Maailmanpankin kanavoimaa ruoka-apua ankaran talven aiheuttaman kuluttajahintojen räjähdysmäisen nousun jälkeen.[25] Vuonna 2010 maassa puhkesi polioepidemia, ja EU lahjoitti rahaa rokotusohjelmaan.[26]

Maan merkittävin resurssi on vesi. Tadžikistanista saa alkunsa yli 40 % Keski-Aasian vedestä ja maassa sijaitsee 60 % alueen vesivoimapotentiaalista.[5] Vettä käytetään puuvillan kasteluun, mutta sitä on alettu hyödyntää myös vesivoiman tuottoon. Maailman korkein pato valmistui 1980 maata halkovaan Vahš-jokeen Norakin kaupungin itäpuolelle.[27][28] Sitäkin suurempaa Rogunia alettiin rakentaa Vahšiin noin 75 kilometriä Norakin padosta yläjuoksulle päin 1976, mutta työt keskeytyivät maan itsenäistyttyä.[29] Tadžikistan on etsinyt rahoitusta hankkeen uudelleenkäynnistämiseen, mutta naapurimaat, etenkin Uzbekistan, vastustivat sitä. Maailmanpankki on päättänyt vuonna 2010 arvioida hankkeen ympäristövaikutuksia.[30] Vuonna 2014 Maailmanpankin toteuttamisselvitys näytti vihreää valoa hankkeelle. Rahoitusta suurhankkeelle on yritetty järjestellä esimerkiksi osakeannilla, mutta näin saavutettiin vain pieni osa tarvittavasta rahoituksesta. Kesällä 2016 hankkeen rakentamisesta vastaava valtionkomissio kuitenkin valitsi suuren italialaisen rakennusyhtiön Salini Impregilon hankkeen päätoteuttajaksi. Rakennushankkeen budjettina oli 3,9 miljardia USD. Hankkeen toteutus on jaettu neljään osaan. Kallein osahanke on 335 metrin korkuisen, maailman korkeimman kivitäytteisen padon rakentaminen (1,95 mrd. USD). Valmistuttuaan Rogunin vesivoimalan on suunniteltu sisältävän kuusi suurta 600 MW:n turbiinia, jolloin voimalan nimellisteho olisi kolmea suurta ydinvoimalayksikköä vastaava 3 600 MW, vesivarojen kausiluonteisuuden vuoksi voimalaa ei patohankkeesta huolimatta kuitenkaan voitaisi käytettää nimellistehollaan kuin ajoittain. Tuotettavalla sähköllä on ajateltu pystyttävän lopettamaan maata vaivannut sähköpula ja ylijäämää myytävän Afganistaniin ja Pakistaniin.[31]

Väestöjakauma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan tilastokeskus arvioi väkiluvuksi 8,55 miljoonaa vuoden 2016 alussa.[1] Tätä edeltävä tuorein väestönlaskenta on vuodelta 2010.[32][33]

Suurin väestöryhmä on tadžikit, joita vuoden 2010 (2000) laskennan mukaan oli 84,3 % (79,9 %). Suurin vähemmistö on uzbekit, joita on 12,2 % (15,3 %) ja muita pienempiä vähemmistöjä ovat kirgiisit 0,8 % (1,1 %) ja venäläiset 0,5 % (1,1 %). Loppuosa 2,2 % (2,6 %) väestöstä muodostuu pienemmistä, väestöosuudeltaan alle 1,0 % etnisistä ryhmistä.[32]

Virallinen kieli ja kansalliskieli on tadžikki, minkä lisäksi Tadžikistanin perustuslain mukaan venäjä on kansojen välisen kommunikaation kieli.[34] Huolimatta köyhyydestä 99,4 % väestöstä on lukutaitoista. 85 % väestöstä on sunneja, šiioja on viisi prosenttia ja muita 10 prosenttia (2007).[35]

Koulutukseen pääsevien naisten väestöosuus laskee voimakkaasti miehiin nähden perustason jälkeisessä koulutuksessa.[5]

Sisällissodan aikana maasta pakeni 300 000 venäläistä Venäjälle.[36] Viisumivapauden ja kielitaidon takia myös monet muut tadžikistanilaiset lähtivät muualle entisen Neuvostoliiton maihin. Vuonna 2007 arvioitiin miljoonan tadžikistanilaisen työskentelevän ulkomailla, etenkin Venäjällä.[37]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tadžikistanin kulttuuri oli ennen valtionrajojen luomista samankaltaista kuin Uzbekistanin. Tadžikistan tunnettiin neuvostoaikana teatteristaan ja kirjailijoista, jotka ylläpitivät kielensä entisaikaista yhteyttä persian kanssa, kun taas neuvostohallinto pyrki korostamaan kielten erillisyyttä.[38] Tadžikistanin kansalliskirjasto on toiminut vuodesta 1933.[39]

Islam oli vahva yhdistävä voima Tadžikistanin taistelussa neuvostovaltaa vastaan ja sisällissodan aikana. Sen vaikutus on kasvanut 2000-luvulla. Joillakin alueilla ei enää myydä alkoholia ja tupakkaa, ja huivin käyttö on lisääntynyt. Myös kielletyt ääriliikkeet ovat saaneet kannattajia etenkin nuorten keskuudessa.[40] Vuonna 2009 Dušanbeen alettiin rakentaa Keski-Aasian suurinta moskeijaa.[41]

Tadžikistanin kulttuurilla on vahvat historialliset yhteydet persialaiseen kulttuuriin. Vanhojen runoilijoiden Omar Khaijamin, Alisher Navoin ja Firdowsīn katsotaan kuuluvan myös Tadžikistanin kulttuuriperintöön. Neuvostoaikana kirjallisuudenkin piti seurata virallisia näkemyksiä.[7]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tadžikistan on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1996 ja talviolympialaisiin vuodesta 2002. Sen ensimmäiset mitalit tulivat vuonna 2008, kun Jusup Abdusalomov sai hopeaa painista ja Rasul Bokijev pronssia judosta.[42]

Tadžikistanin jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan osallistunut maailmanmestaruuskilpailuihin eikä Aasian mestaruuskilpailuihin. Lokakuussa 2010 se oli FIFAn rankingissa sijalla 150. Maassa toimii 50 jalkapalloseuraa, joissa on yhteensä 3 743 rekisteröityä pelaajaa.[43]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Arkistoitu kopio (Tadžikistanin tasavallan väestö 1.1.2016. Maakuntien perustietoja s. 12-13, piirien ja kaupunkien tietoja alueittain s. 16-31) 2016. Dušanbe: Statistical agency under the President of the Republic of Tajikistan, stat.tj. Arkistoitu 28.9.2016. Viitattu 9.9.2016. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c d Tajikistan The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ CONSTITUTION OF THE REPUBLIC OF TAJIKISTAN 1994. Dushanbe: unpan1.un.org. Arkistoitu 25.5.2017. Viitattu 24.11.2008. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i Arkistoitu kopio (pdf) (Tadžikistanin vuotuinen tilastokirja) 2015. Tajstat, stat.tj. Arkistoitu 13.1.2017. Viitattu 11.9.2016. (tadžikiksi), (venäjäksi), (englanniksi)
  6. ↑ a b Topography and Drainage Tajikistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  7. ↑ a b Culture of Tajikistan Countries and their Cultures
  8. ↑ Karri Kokko: Pelastava teltta Suomen Kuvalehti. Viitattu 25.9.2015.
  9. ↑ Wildlife (Arkistoitu – Internet Archive) Easy Voyage
  10. ↑ Climate Tajikistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  11. ↑ Tajik National Park (Mountains of the Pamirs) Unesco. Viitattu 9.11.2019.
  12. ↑ Early History Tajikistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  13. ↑ The Revolutionary Era, Impact of the Civil War Tajikistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  14. ↑ Creation of Tajikistan, Religion ja Industry Tajikistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  15. ↑ a b c d e f Timeline Tajikistan BBC News
  16. ↑ Tadjikistan : le dirigeant autoritaire sortant réélu pour un nouveau mandat, sans réelle opposition Le Monde. 11.10.2020. Arkistoitu 4.5.2021. Viitattu 15.7.2021. (ranskaksi)
  17. ↑ Yrjö Kokkonen, Petri Burtsoff: Kirgisian ja Tadžikistanin välillä kranaattitulitusta – kiista koskee vesivaroja Yle Uutiset. 29.4.2021. Viitattu 15.7.2021.
  18. ↑ Catherine Putz: Tajik ‘Election’ Delivers Expected Result thediplomat.com. Viitattu 3.4.2020. (englanti)
  19. ↑ Forum18: TAJIKISTAN: Amendments impose even tighter state control forum18.org.
  20. ↑ Forum18: TAJIKISTAN: Raid, torture, interrogations, fines, calendars destroyed forum18.org.
  21. ↑ a b c d Provinces Citypopulation
  22. ↑ Tajikistan Statoids
  23. ↑ Districts of Tajikistan Statoids
  24. ↑ Tadjikistan - the silent emergency (Arkistoitu – Internet Archive) International Red Cross 2001
  25. ↑ Crisis Response: Europe and Central Asia Region Food Projects World Bank
  26. ↑ European Union assists Tajikistan in Fghting Polio EC 2010
  27. ↑ Nurek Dam Encyclopedia Britannica
  28. ↑ Vakhsh River and Lake Nurek, Tajikistan Earth Observatory. Viitattu 31.12.2010 (englanniksi)
  29. ↑ Tajikistan cancels world's largest dam project with Russia Pravda 29.08.2007 (englanniksi)
  30. ↑ Worlds Bank to Assess Rogun Hydropower Project Caci Analyst 2010
  31. ↑ Tajikistan: Italians Picked for Rogun Dam Contract 1.7.2016. eurasianet.org. Viitattu 15.9.2016. (englanniksi)
  32. ↑ a b Arkistoitu kopio (Väestönlaskenta 2010, osa III) 2012. Dušanbe: Tajstat, stat.tj. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 12.9.2016. (tadžikiksi), (venäjäksi)
  33. ↑ Population and Housing Census 2010, Republic of Tajikistan (Browse for data by -valinnasta tehdään halutut valinnat. Esimerkiksi kaupunkien ja piirien väkilukua pääsee tarkastelemaan alavalikosta Topic, jossa tehdään valinnat "DEMOGRAPHIC AND SOCIAL CHARACTERISTICS - Population size by urban and rural areas (select all)" + OK. Alueiden tiedot tulevat näkyville ja nyt avataan (painetaan plussaa) halutulta hallintoalueelta "Level 4 areas") censusinfo.tj. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 10.9.2016. (englanniksi)
  34. ↑ Конституция Республики Таджикистан mfa.tj. Viitattu 4.3.2023. (venäjäksi)
  35. ↑ Background Note: Tajikistan (archived) 2007. U.S. Department of State. Viitattu 8.2.2015.
  36. ↑ Migration Russia: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  37. ↑ Army of labor immigrants from Tajikistan is swelling in numbers, and nothing can stop the process Ferghana News 26.12.2007
  38. ↑ Culture and the Arts Tajikistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  39. ↑ Evelin Grassi: Ketābḵāna-ye melli-e Tājikestān (the National Library of Tajikistan) 17.2.2014. iranicaonline.org. Viitattu 27.11.2018. (englanniksi)
  40. ↑ Tajikistan youth turn to radical Islam BBC news 2010
  41. ↑ Tajikistan begins Central Asia's biggest mosque BBC Central Asia service 2009
  42. ↑ Tajikistan in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport references
  43. ↑ Association: Tajikistan (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tadžikistan&oldid=22457040”