Syyrian kuningaskunta
| Syyrian kuningaskunta |
|||
|---|---|---|---|
1919–1920 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia | ||
| Kuningas | Faisal I | ||
| Pääkaupunki | Damaskos | ||
| Valuutta | Syyrian punta | ||
| Edeltäjä |
 Osmanien valtakunta |
||
| Seuraaja |
 Transjordania |
||
.svg)
.svg)
Syyrian kuningaskunta oli lyhytikäiseksi jäänyt itsenäinen kuningaskunta Lähi-idässä vuosina 1919–1920. Kuningaskunta perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen osmanien ennen sotaa hallitsemille alueille kuningas Faisal I:n johdolla. Syyria ajautui kuitenkin sotaan Ranskaa vastaan, joka voitettuaan perusti alueelle siirtomaahallinnon.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Syyriaa hallitsi Osmanien valtakunta. Jo osmanien kaudella vaikutti arabinationalistinen liike, mutta varsinaista syyrialais-arabialaista identiteettiä ei vielä ollut. Maailmansodan aikana paikalliset jakautuivat arabinationalisteihin ja osmanien puolella olleisiin paikallisiin.[1]
Maailmansodan aikana vuonna 1916 Britannia oli solminut Ranskan kanssa Sykes–Picot-sopimuksen, joka jakoi Osmanivaltakunnan Ranskan ja Britannian etupiireihin. Sopimuksen mukaan nykyisen Syyrian alueen tulisi jäädä Ranskan etupiiriin. Ranskalaiset pelkäsivät arabinationalismin mahdollisesti leviävän Lähi-idästä heidän entuudestaan hallitsemille alueille Pohjois-Afrikassa. Alueen jakamisen oli tarkoitus estää tällainen kehitys. Ranskalaiset olivat lisäksi pitäneet itseään historiallisesti Lähi-idän kristittyjen suojelijoina, mutta heillä oli myös huomattavia taloudellisia intressejä Libanonissa.[1]
Maailmansodan aikana Mekan šarif Husseinin poika Faisal johti osmaneja vastaan taistelleita arabijoukkoja näiden edetessä Transjordaniaan, Palestiinaan ja Syyrian Damaskokseen. Britit olivat luvanneet Mekan šarifille tukensa itsenäisen arabivaltion tai valtioiden federaation perustamiselle sodan jälkeen. Osmanien hävittyä sodan Lähi-idän arabialueet olivat teoriassa vielä osa Osmanien valtakuntaa, mutta käytännössä niitä miehittivät brittisotilaat. Brittien tarkoitus etenkin Damaskoksen kukistumisen jälkeen oli ollut saada ranskalaiset ulos Lähi-idästä aiemmista sopimuksista huolimatta.[2]
Brittien asema sodan jälkeen oli kuitenkin suhteellisen heikko esimerkiksi taloudellisen tilanteen takia. Britit odottivat tukea sodan jälkeisissä neuvotteluissa Yhdysvalloilta. Woodrow Wilson osallistui Lähi-idän uudelleenjärjestelyyn tähdänneisiin neuvotteluihin. Wilson ajoi kansakuntien itsehallinnon periaatetta, jota britit esittivät ranskalaisten tavoitteiden uhkaavan. Wilson ehdotti David Lloyd Georgelle ja Georges Clemenceaulle Lähi-itään lähetettävän komission perustamista. Molempien kieltäydyttyä perustettiin täysin yhdysvaltalainen King–Cranen tutkimuskomissio. Komissio haastatteli Palestiinan ja Syyrian asukkaita kahden kuukauden ajan kesäkuusta 1919 lähtien. Valtaosa toivoi perustuslaillista kuningaskuntaa Faisalin alaisuudessa. Komissio raportoi tästä elokuussa Pariisin rauhanneuvotteluissa, joihin myös Faisal osallistui. Tulokset jätettiin kuitenkin suurelta osin huomiotta.[2]
Kuningaskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyriassa Faisal aloitti osmanien aikaisen vaalilain mukaiset parlamenttivaalit. Valittu eduskunta julistautui Syyrian kansalliskongressiksi. Se esitti King–Cranen tutkimuskomissiolle itsenäisen Syyrian perustamista. Valtion oli tarkoitus käsittää alue, joka ulottui Taurusvuorilta Siinain niemimaalle saakka. Maaliskuussa 1920 kansalliskongressi kruunasi Faisalin Syyrian kuninkaaksi. Syyriasta tuli ensimmäinen Osmanien valtakunnasta maailmansodan jälkeen itsenäistynyt valtio. Britit olivat kuitenkin jo edellisenä vuonna lopulta hylänneet ajatuksen Syyrian tukemisesta Ranskaa vastaan. Britit ilmoittivat syyskuussa 1919 vetävänsä omat joukkonsa pois Syyriasta. Huhtikuussa 1920 vahvistettiin Ranskan mandaattivalta Syyriassa ja Libanonissa. Mandaattihallinnon edustajaksi valittiin Henri Gouraud. Gouraud vaati Faisalia purkamaan kuningaskunnan, hajottamaan arabiarmeijan ja hyväksymään mandaattihallinnon rauhanomaisesti. Faisal kieltäytyi ranskalaisten uhkavaatimuksesta, jonka jälkeen puhkesi Ranskan ja Syyrian välille avoin sota.[3]
Syyrian arabiarmeija otti yhteen ranskalaisten joukkojen kanssa, jotka olivat aikaisemmin miehittäneet Beirutin ympäristöä. Heinäkuussa 1920 käytiin 20 kilometriä Damaskoksesta Beirutin suuntaan Maysalunin taistelu, jossa ranskalaiset saivat voiton Feisalin joukoista. Damaskos vallattiin 24. heinäkuuta. Faisalin sallittiin paeta Syyriasta. Ranskalaiset antoivat hänen käyttöönsä junan, johon hän 28. heinäkuuta nousi perheineen. Faisal saapui Irakiin Bagdadiin, jossa britit tekivät hänestä Irakin kuninkaan 1. elokuuta. Ranskalaiset alkoivat voittonsa jälkeen muodostaa alueelle siirtomaavaltiota.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kerkkänen, Ari: Syyria: Synnystä sisällissotaan. Suomen rauhanpuolustajat, 2017. ISBN 978-952-01-1654-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syyrian kuningaskunta Wikimedia Commonsissa
