Syväranta

Syvärannan satavuotias hämähäkinverkkoportti. Portin alareunan teksti on vaihdellut aikojen saatossa. Portin takana Tuusulan Rantatie ja sen takana Tuusulanjärvi.

Syväranta on Tuusulassa sijaitseva tila, jolla oleva huvila oli aluksi yksityisten perheiden lomanviettopaikkana ja sen jälkeen eri järjestöjen ja säätiöiden lepokoti- ja kurssikäytössä. Vuodesta 1996 lähtien Syvärannassa on toiminut Lottamuseo.

Yksityishuvila

Syvärannan tilan historia alkaa vuodesta 1869, jolloin Gustavelundin kartanonherra ja kanslianeuvos Alexander Magnus de la Garde myi tilan helsinkiläiselle virkamiehelle Birger Lundahlille, joka rakennutti sinne komean tornillisen huvilan. Lundahl myi tilan vuonna 1876 senaattori Victor von Haartmanille ja tämä edelleen kolmen vuoden kuluttua Gotthard Bjöklundille, joka oli kaartinkapteeni ja asui vakituisesti Pietarissa. Bjöklund myi vuoden 1904 lopussa huvilan venäläiselle, Moskovassa asuneelle rikkaalle tehtailijalle ja teekauppiaalle Konstantin Kapitanovitsch Uschkoffille. Uschkoffin aikana huvilassa vietettiin vilkasta seuraelämää. Uschkoffin vaimo Therese Walentinowna oli lahjakas pianisti ja huvilalla kävi nimekkäitä vieraita, kuten säveltäjä Sergei Rahmaninov. Uschkoffit myivät huvilan vuoden 1916 joulukuussa norjalais-puolalaista syntyperää olevalle, mutta Venäjällä kasvaneelle Herman Karl Hansenille, joka oli ammatiltaan lääkäri. Hansenin vaimo Anna oli venäläinen ja pariskunta tuli Suomeen turvaan sodalta ja vallankumoukselta. He muuttivat vuonna 1922 Vilnan lähelle maatilalleen ja myivät Syvärannan Onni V. Tuiskun lepokotisäätiölle.

Sanomalehtimiesten lomakoti

Vuonna 1920 kuollut Onni V. Tuisku oli pilalehden omistaja ja päätoimittaja, jonka testamenttimääräykseen huvilan hankinta perustui. Syvärannasta tuli suomalaisten sanomalehtimiesten ja -naisten lepokoti, joka aloitti toimintansa toukokuussa 1923. Lepokodissa lomailivat toimittajien ja konttorihenkilökunnan lisäksi myös monet taiteilijat ja muut lomanviettäjät. Lomailijat pelasivat tennistä, uivat Tuusulanjärvessä ja pelasivat erilaisia pelejä. Syvärannassa pidettiin myös teatteriesityksiä. Seuraelämä oli tuolloinkin vilkasta, jopa niin vilkasta että huvilalla vuoden 1924 alussa asunut toimittaja Eino Leino koki Syvälahden ilmapiirin liian levottomaksi ja juoruilevaksi. Lepokotitoimintaa kesti vuoteen 1936 saakka.

Lottajärjestölle

Syvärannan nykyinen päärakennus, Lottamuseo.

Tuiskun säätiö myi Syvärannan vuoden 1936 joulukuussa Lotta-Svärd Säätiölle, joka perusti sinne lottaopiston ja lepokodin. Järven rantaa rakennettiin uusi rantasauna ja huvila korjattiin, sen torni purettiin huonokuntoisena. Lepokoti avattiin kesäkuun 1937 alussa ja ensimmäinen kurssi lotille pidettiin saman vuoden syksyllä. Lottaopisto järjesti vuosina 1937–1943 61 kurssia, joihin osallistui yli 1800 lottaa. Huvilassa oli täysihoitola vuosina 1937–1939 ja Päämajan tiedusteluyksikkö syksyn 1939 ja tammikuun 1941 välisenä aikana. Lotat viljelivät tilan puutarhassa hyötykasveja.

Järven rannalla oleva ”Ruotsin Maja” on lahja ruotsalaisilta lottajärjestöiltä ja peräisin vuodelta 1941.

Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin 23. marraskuuta 1944. Ennen lakkautusta Syväranta oli lahjoitettu Suomen Naisten Huoltosäätiölle, joka oli perustettu syksyllä 1944. Huoltosäätiö sai lahjoituksena myös paikallisten lottaosastojen omaisuutta, jotain omaisuutta jouduttiin kuitenkin luovuttamaan valtiolle.

Vanha puinen huvila syttyi tuleen illalla 1. huhtikuuta 1947, palo lienee alkanut viallisista sähkölaitteista kolmannesta kerroksesta. Sammutustöissä oli viisi palokuntaa, Helsingin palopäällystökoululta kaukoavustusosasto ja sata varusmiestä Hyrylän varuskunnasta. Tuusulanjärven jää oli kuitenkin niin paksu, että sammutusvesiavantojen hakkaaminen oli liian hidasta. Päärakennusta ei voitu pelastaa, se tuhoutui lähes kivijalkaan. Alimman kerroksen huonekalut ehdittiin kantaa ulos turvaan. Pelastetuksi tuli myös kokouskahveja varten valmiiksi katettussa pöydässä huvilan toisessa kerroksessa ollut senaikainen harvinaisuus, täytekakku, joka löytyi tulipalon jälkeen hangelta.

Palon jälkeen Huoltosäätiön tytäryhtiö Tuomaahuolto Oy jatkoi toimintaa Syvärannassa käyttäen rantasaunaa ja Ruotsin Majaa toimitiloina. Muita vanhoja rakennuksia tontilla ovat puutarhurin taloksi kutsuttu asuinrakennus ja piharakennus, joka on sittemmin kunnostettu näyttelytilaksi. Jäljellä on myös Suomen Puuteollisuus Oy:n lahjoittama Tikka-mökki vuodelta 1947, mökki on vuokrattuna. Syvärannan tontille on rakennettu Lottakodin valmistumisen jälkeen uusia taloja vuokra-asunnoiksi.

Huoltosäätiö päätti vuonna 1994 50-vuotisen toimintansa kunniaksi rakennuttaa Syvärantaan entisen lottien tapaamispaikaksi Lottakodin, jossa olisi tilaa myös näyttelyille. Sen suunnittelivat arkkitehdit Irmeli ja Markus Visanti. Rakennus valmistui vuonna 1995 ja avajaisia vietettiin Lotan päivänä 12. toukokuuta 1996. Rakennus on nykynimeltään Lottamuseo. Siinä on torni, kuten alkuperäisessä Syvärannan huvilassakin.

Suomen Naisten Huoltosäätiö vaihtoi nimensä vuonna 2004 nykyiseksi eli Lotta Svärd Säätiöksi.

Aiheesta muualla

• Sanomalehtimiesten Syvärantaa vihkimässä, Suomen Kuvalehti, 02.06.1923, nro 22, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot