Sysmän reitti

Kuvassa Viherin museosilta ylittää Viherinkosken jonka kautta Suontee laskee Viheriin. Kuva elokuulta 2011.

Sysmän reitti on idän suunnasta Päijänteeseen Sysmässä laskeva vesireitti, joka kuuluu Kymijoen vesistöön (vesistöaluetunnus 14). Sen valuma-alue on Sysmän reitin valuma-alue (14.8), jonka pinta-ala 1 831 neliökilometriä ja järvisyys on 22,8 % . Reitin laskujoki on Tainionvirta, joka laskee Sysmässä Päijänteen Kuhalahteen.

Reitin pääuoman kulku

Reitin yläjuoksulla sijaitsee Suontee, joka muodostaa reitin tärkeän vesistöalueen. Suontee laskee Viherinkoskessa Viheriin , joka on järvi Joutsan kirkonkylän itäpuolella. Pääosa Viherin vesistä laskevat Myllykoskien ja Joutsan kirkonkylässä sijaitsevan Joutsansalmen kautta Ängesselkään, jota voidaan pitää Rautaveden järvenosana. Reitti jatkuu ensin Laiskaselän ja sitten Oravakivensalmen kautta Jääsjärveen. Pieni osa vesistä virtaa kapeaan Retisen kanavaan , joka kulkee Retisenlammen kautta Jääsjärven Talaslahteen .

Vesireitti ylittää Jääsjärven pohjoisesta sen eteläosaan, jonka lounaisrannassa Hartolan kirkonkylässä sijaitsee Tainionvirran luusua. Tainionvirrassa on neljä jokimaista osuutta ja kolme järveä, joiden läpi se virtaa. Ensin se virtaa 14 kilometriä Hartolasta Joutsjärveen, jonka eteläpäästä Tainionvirta jatkaa pari kilometriä Enojärvi-Keihäsjärveen. Keihäsjärven etelärannasta Tainionvirta jatkaa (Maatiaisjoki eli Nuoramoistenjoki) neljä kilometriä ja laskee Nuoramoisjärven itärantaan. Vastakkaisella länsirannalla Tainionvirta (Virtainjoki) jatkaa neljä kilometriä laskien Päijänteen Majutveden lahteen. Majutveden eteläosaa kutsutaan Kuhanseläksi ja sen pohjukkaa Kuhansuuksi.

Historiaa

Puula, Suontee ja Jääsjärvi yhteinen järviallas muodostui viime jääkauden loppuvaiheessa alkaen noin 10 500 vuotta sitten, kun Fennoskandian mannerjäätikön reuna oli sulaessaan perääntynyt näiden seuduille. Jäätikön alta paljastunut maankamara jäi kuitenkin Itämeren Ancylusvaiheen vedenpinnan alle. Kun maankohoaminen nosti korkeita mäkiä ja harjanteita merestä, sulkeutui niiden väliin suuri Puulan, Suonteen ja Jääsjärven yhteinen järviallas. Se laski Itämereen aluksi luoteeseen päin, mutta maankuoren kallistumisen takia lasku-uoma vaihtui useita kertoja. Tainionvirta puhkesi Hartolan kirkonkylän tienoilla noin 5 100 vuotta sitten, jolloin vedenpinta aleni ja järvet kuroutuivat erilleen toisitaan. Jääsjärven vedenpinta laski 3 metriä, mutta Puulan ja Suonteen vedenpinnat vähemmän, kun ne jäivät ylemmälle tasolle. Puulan lasku-uoma Suonteeseen sijaitsi Kälässä. Maanpinnan kallistuminen avasi etelämmäksi toisen lasku-uoman, jolloin Puula oli pitkään bifurkaatiojärvi. Eteläistä lasku-uomaa syvennettiin vuosina 1831–1854 ja kun se avattiin, laski Puula 2,5 metriä. Sen seurauksena Kälänjoki kuivui, Sysmän reitti lyheni ja reitin vesimäärät pienenivät merkittävästi. Puulan uutta lasku-uomaa kutsutaan Kissakosken kanavaksi.