Al-Fatiha

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suura 1)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Koraanin avaussuuraa. Al-Fatiha Foundation on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia muslimien keskuudessa ajava järjestö.
Avauksen suura arabiaksi turkkilaisessa Koraanissa

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Al-Fatiha (arab. سورة الفاتحة‎, suom. Avauksen suura) on Koraanin ensimmäinen suura ja sisältää seitsemän jaetta.[1] Se on lyhyt rukous, joka koostuu seitsemästä säkeestä. Muslimit toistavat Avauksen suuran jokaisen päivittäisen rukoushetken yhteydessä useaan kertaan. Jos rukoukset luetaan oikeaoppisesti, muslimi lausuu al-Fatihan joka päivä yhteensä seitsemäntoista kertaa.[2] Rukous luetaan lisäksi pyyntörukouksena (du'a) häissä ja hautajaisissa, luentojen alussa ja tärkeitä sopimuksia ja kauppoja tehtäessä.[3] Suuraa on kutsuttu islamin Isä meidän -rukoukseksi. Myös Herran rukous eli Isä meidän koostuu seitsemästä lauseesta. Muslimit kutsuvat sitä myös "kirjan äidiksi".[4]

Avauksen suura kuuluu Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksena seuraavasti:[5]

  1. Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,
  2. armolahjojen Antajalle, laupiaalle Ohjaajalle ja Siunaajalle,
  3. jonka hallussa yksin on Tilinteon päivä.
  4. Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi.
  5. Ohjaa meidät oikeata tietä,
  6. niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi
  7. ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyvät.

Sahih al-Bukhari sisältää hadithin, jonka mukaan "Jumalan Lähettiläs sanoi: jos rukouksesta puuttuu al-Fatiha, rukous ei ole pätevä.[6] Toinen hadith lausuu: "Jumalan Lähettiläs sanoi: "Koraanin ydin on seitsemän usein toistettua säettä, jotka muodostavat 'Suuren Koraanin'."[7]

"Vihan alaiset" ja "harhaan eksyvät"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisa oppinut Muhammad al-Tabari antoi 900-luvun alussa eksegeettisen selityksen avauksen suuralle. [8][9] Suuran ehkä suurin arvoitus liittyy siihen, keitä ovat siinä mainitut "vihan alaiset" ja "harhaan eksyvät". Tabarin mukaan "vihan alaisilla" tarkoitetaan niitä, joista Koraani kertoo (5:60): "Sano: »Onko minun lueteltava teille eräitä, jotka Jumalan kostoa ovat vieläkin enemmän kokeneet? Näitä ovat ne, joilta Jumala on riistänyt suosionsa ja jättänyt vihansa heidän päälleen. Ne, joiden keskuuteen Hän on siittänyt apinoita ja sikoja ja jotka paholaista palvelevat, - nämä ovat vielä kurjempia ja etäämmälle eksyneitä oikealta tieltä." Tabari katsoo, että Koraani puhuu tässä juutalaisista. Tabari luettelee myös joukon luotettavia haditheja, joissa Muhammedin kerrotaan viitanneen nimenomaan juutalaisiin ihmisinä, jotka "ovat Sinun vihasi alaisia". Viha tarkoittaa, että Jumala tulee rankaisemaan vihan alaisia joko ajassa tai ikuisuudessa. [8][9]

Tabarin mukaan "harhaan eksyviä" ovat ne, joista Koraani sanoo (5:77): "Sano: »Oi, Pyhän kirjan johdattamat! Älkää menkö uskonnossanne säädyttömiin liiallisuuksiin älkääkä seuratko niiden alhaisia viettejä, jotka muinoin harhaantuivat ja eksyttivät monta sekä joutuivat pois oikealta tieltä.» Tabarin mukaan useat luotettavat hadithit kertovat, että Jumalan Lähettiläs sanoi: "Ne, jotka harhaan eksyvät ovat kristittyjä". Toisaalta kuvaus sopii myös juutalaisiin, jotka hekin ovat harhaan eksyneitä. Jumala kuvasi näin kumpaakin ryhmää sanalla, joka sitä parhaiten luonnehti.[8][9]

Molempien ryhmien viat Tabari tuo esiin selityksessä Uskottomien suuraan 109 (al Kafirun).[10] Koraani toteaa Tabarin mukaan näistä seuraavasti (9:30): "Juutalaiset sanovat: »Esra on Jumalan poika», ja kristityt sanovat: »Messias on Jumalan poika». Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he etääntyneet!" Juutalaisten syntinä on, että he ovat surmanneet profeettojaan ja sanoneet, että Esra on Jumalan poika. He eivät kuitenkaan palvo tätä. Kristityt taas ovat asettaneet Jumalalle kumppanin (Jeesus) ja palvovat tätä. Molemmat ryhmät lisäksi torjuvat profeetta Muhammedin. Sekä juutalaiset että kristityt ovat Tabarin mukaan "harhaan eksyneitä", mutta juutalaiset lisäksi suurempien syntiensä takia myös "vihan alaisia".[8][9]

Avauksen suuran historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abdullah ibn Masud resitoi Koraania Mekassa (Miniatyyri vuodelta 1595).

Islamilaisessa 800-luvun tarinaperinteessä esiintyy Muhammedin kumppani Abdullah ibn Mas'ud (k. 653?), jonka kerrotaan vastustaneen suurien 1, 113 ja 114 sijoittamista Koraaniin.[11][12] Jotkut varhaiset uskonoppineet, kuten Abu Bakr al-Asamm (k. 935) katsoivat, että al-Fatiha ei kuulu Koraaniin, vaan on Koraanin lukemista edeltävä rukous.[13]

Mainitut kolme suuraa (1, 113 ja 114) eivät ole muodoltaan Jumalan puhetta, kuten muu Koraani, vaan rakenteeltaan rukouksia. On myös arveltu että Koraanissa oleva viittaus: "Olemme antaneet sinulle seitsemän toistettavaa [kertomusta?] ja mahtavan Koraanin" (15:87) sisältäisi viittauksen siihen, että al-Fatiha ei olisi osa Koraania, vaan ainoastaan "seitsemän toistettavaa", sillä suurassa on seitsemän säettä.[13][14] Koska suura on eräänlainen tiivistelmä Koraanista, sitä on pidetty myös islamilaisena vastineena Herran rukoukselle eli Isä meidän -rukoukselle.[13] Suuran arvostusta osoittaa sen luonnehdinta "Suureksi Koraaniksi".

Kirkkohistorioitsija Karl-Heinz Ohlig on esittänyt teorian, että syynä Koraanin suurien lopulliseen lukumäärään 114 voisi olla halu jäljitellä Tuomaan evankeliumia, jossa on 114 Jeesuksen sanomaksi kerrottua lauselmaa. Tuomaan evankeliumi syntyi itäisessä Syyriassa, missä apostoli Tuomasta pidettiin jopa kristinuskon kantaisänä. Tuomaan evankeliumi tunnettiin hyvin Lähi-idässä. Teoriaan sopisi, että Koraanin myyttinen kokoaja ”Uthman” on Tuomaan metateesi eli sana, jossa kirjaimet ovat vaihtaneet paikkaa.[15]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ibn Kathir: Surah Al-Fatiha. Teoksessa: Tafsir Ibn Kathir quran4u.com. Viitattu 23.10.2024.
  • Ernst, Carl, W.: How to Read the Quran. A New Guide, with Select Translations. Edinburgh University Press, 2011. ISBN 978-0-7486-5070-5
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1995. ISBN 978-952-5534-22-1
  • Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran, s. 361–401. (Teoksessa: K-H. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam) Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1
  • Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam – Islamin polku 7–9. Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8 (englanniksi)
  • Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017. ISBN 978 1911141 25 9 (englanniksi)
  • Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume II. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017. ISBN 978 1911141 26 6 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hämeen-Anttila, 2008, s. 13
  2. ↑ Pirjo: Rukoukset islamissa Islamopas. 2000-2020.
  3. ↑ Onniselkä ym., 2020, s. 118
  4. ↑ Ibn Kathir
  5. ↑ Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1995.
  6. ↑ Sahih al-Bukhari Book 10, Hadith 150. Sunnah.com.
  7. ↑ Sahih al-Bukhari Vol. 6, Book 60, Hadith 227. Sunnah.com.
  8. ↑ a b c d Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I, s. 149–158. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017.
  9. ↑ a b c d Ibn Garir at-Tabari: Tafsir at-Tabari. Erläuterung der Sura al-Fatiha, s. 114–117. Alper Soytürk, ?/2018.
  10. ↑ Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume II, s. 419. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017.
  11. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos, s. 13. Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5
  12. ↑ Ernst 2011, s. 28
  13. ↑ a b c Arhur Jeffery: A Variant Text of the Fatiha.Teoksessa: The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book (toim. Ibn Warraq), s. 145–149. Prometheus Books, /19391998.
  14. ↑ Hämeen-Anttila, 1997, s. 93
  15. ↑ Ohlig, K-H.: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam. (s. 361–401), s. 368. Prometheus Books, 2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Al-Fatiha.
Edeltävä suura:
– 		Koraanin suurat Seuraava suura:
al-Baqara
al-Fatiha

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Al-Fatiha&oldid=22765373”