Suomen urheilu 1992
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1992 käsittelee vuoden 1992 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Toni Nieminen | Mäkihyppy |
| 2. | Marjut Rolig | Hiihto |
| 3. | Mikko Kolehmainen | Melonta |
| 4. | Seppo Räty | Yleisurheilu |
| 5. | Antti Kasvio | Uinti |
| 6. | Jani Sievinen | Uinti |
| 7. | Tommi Ahvala | Moottoripyöräily |
| 8. | Juha Kankkunen | Autourheilu |
| 9. | Jääkiekkomaajoukkue | Jääkiekko |
| 10. | Pauli Kiuru | Triathlon |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden naisurheilijaksi valittiin hiihtäjä Marjut Rolig.[1] Vuoden valmentajaksi valittiin mäkihyppyvalmentaja Jarkko Laine.[2]
Olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Albertvillen talviolympialaisissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, yhden hopean ja kolme pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui kahdeksanneksi.[3]
- Barcelonan kesäolympialaisissa Suomi saavutti yhden kultamitalin, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli 29:s.[4]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Juha Hirvi sijoittui pienoiskiväärin täysottelussa neljänneksi ja makuukilpailussa kuudenneksi. Sakari Paasonen oli ilmapistoolilla viides ja Petri Eteläniemi olympiapistoolilla kymmenes.[5]
- Haulikkolajien Euroopan-mestaruuskilpailuissa 10.–20.6. Istanbulissa, Turkissa Sini Rantapuu voitti kultaa kaksoistrapissa.[6]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Albertvillen talviolympialaisissa Harri Eloranta saavutti 10 kilometrillä pronssia. Eloranta sijoittui 20 kilometrillä viidenneksi ja Vesa Hietalahti kuudenneksi. Viestissä Suomen naiset sijoittuivat viidenneksi ja miehet kahdeksanneksi. Naisten henkilökohtaisilla matkoilla paras suomalainen oli 15 kilometrillä 14:nneksi sijoittunut Tuija Sikiö.[7]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruussarjassa Juha Kankkunen sijoittui toiseksi. Osakilpailuista hän voitti Portugalin rallin. Jyväskylän suurajot voitti ranskalainen Didier Auriol.[8]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Lotuksella ajanut Mika Häkkinen sijoittui kahdeksanneksi. Toinen suomalaiskuljettaja, Dallaralla ajanut Jyrki Järvilehto ei yltänyt pisteille.[9]
- Ratakuorma-autojen Euroopan-mestaruussarjassa Jouko Kallio voitti mestaruuden.[10]
Hiihtosuunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 30.1.–2.2. Chapelle des Bois'ssa, Ranskassa Eero Haapasalmi, Stefan Borgman, Anssi Juutilainen ja Vesa Mäkipää voittivat viestissä kultaa. Hopealle ylsivät Mäkipää pika- ja normaalimatkalla, Virpi Juutilainen pikamatkalla, Mirja Ojanen normaalimatkalla sekä Riitta Karjalainen, Ojanen ja Juutilainen viestissä.[11]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen miesten maajoukkue pelasi yhdeksän maaottelua, joista se hävisi viisi ja pelasi tasan neljä. Vuoden alkupuoliskolla joukkue pelasi muun muassa Brasilian vieraana. MM-karsinnoissa Suomi hävisi kotikentällään Bulgarialle 0–3 ja Ruotsille 0–1 sekä vieraskentällä Ranskalle 2–1.[12][13] Marraskuussa vieraskentällä pelatussa ystävyysottelussa Tunisiaa vastaan Sami Hyypiä pääsi ensi kerran A-maajoukkueessa kentälle.[14] Jukka Vakkila erosi 21.11. maajoukkueen päävalmentajan tehtävästä ja 11.12. hänen tilalleen valittiin Tommy Lindholm.[15]
- Jyrki Niemisen valmentama Suomen naisten maajoukkue pelasi vain kolme EM-karsintaottelua. Se pelasi toukokuussa Turussa Ranskan kanssa tasan 1–1 mutta hävisi sitten vierasottelunsa Tanskalle ja Ranskalle selvästi.[16]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai lahtelainen Kuusysi ja pronssille sijoittui porilainen FC Jazz.[17]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Kontulan Urheilijat.[17]
Jousiammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Suomen joukkue Ismo Falck, Jari Lipponen ja Tomi Poikolainen saavutti joukkuekilpailussa hopeaa. Henkilökohtaisessa kilpailussa Lipponen sijoittui viidenneksi.[18]
- Tauluammunnan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 22.–27.6. Vallettassa, Maltalla Jari Lipponen saavutti pronssia.[19]
Judo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 7.–10.5. Pariisissa, Ranskassa Annikka Mutanen saavutti pronssia alle 48-kiloisten sarjassa.[20]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Albertvillen talviolympialaisissa Suomi sijoittui 12 joukkueen turnauksessa seitsemänneksi.[21]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 28.4.–10.5. Tšekkoslovakiassa Suomen maajoukkue saavutti 12 joukkueen turnauksessa Pentti Matikaisen valmentamana historiansa ensimmäisen MM-mitalin, hopeaa. Suomi voitti kaikki viisi alkulohko-otteluaan, muun muassa Ruotsin maalein 3–1, puolivälierissä Kanadan 4–3 ja välierissä Tšekkoslovakian rangaistuslaukauskilpailussa. Loppuottelussa Suomi hävisi Ruotsille 2–5. Jarkko Varvio oli kisojen paras maalintekijä ja pistemies (9+1=10), ja hänen lisäkseen kisojen tähdistökentälliseen valittiin suomalaisista puolustaja Timo Jutila ja maalivahti Markus Ketterer.[22]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 19.–26.4. Tampereella. Suomi saavutti kahdeksan joukkueen turnauksessa pronssia voitettuaan pronssiottelussa Ruotsin rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 5–4. Riikka Nieminen valittiin tähdistökentälliseen hyökkääjäksi.[23]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Jokerit, hopeaa sai jyväskyläläinen JyP HT ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[24]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Tampereen Ilves, hopeaa sai keravalainen Shakers ja pronssille sijoittui Espoon Kiekkoseura.[24]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Botnia-69, hopeaa sai Warkauden Pallo -35 ja pronssille sijoittui Oulun Luistinseura.[25]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Jyväskylän Seudun Palloseura, hopeaa sai kemiläinen Veitsiluodon Vastus ja pronssille sijoittui Oulun Luistinseura.[25]
Karate
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 19.–22.11. Granadassa, Espanjassa Janne Timonen saavutti pronssia alle 65-kiloisten sarjassa.[26]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 8.–10.5. Den Boschissa, Alankomaissa Sari Laine voitti kultaa sekä alle 53-kiloisten sarjassa että avoimessa luokassa.[27]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin NMKY, hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Pantterit ja pronssille sijoittui Uudenkaupungin Urheilijat.[28]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran vantaalainen Pussihukat, hopeaa sai Forssan Alku ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Karhun Pojat.[29]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran karjaalainen BK-46, hopeaa sai Grankulla IFK ja pronssille sijoittui Sjundeå IF.[30]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Kiffen, hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Dicken ja pronssille sijoittui Pargas IF.[31]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran kuopiolainen KuPS-Volley, hopeaa sai Tampereen Isku-Volley ja pronssille sijoittui Vammalan Lentopallo.[32]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Vaasan Vasama, hopeaa sai elimäkeläinen Korian Ponsi ja pronssille sijoittui Valkealan Kajo.[33]
Melonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Mikko Kolehmainen voitti kultaa kajakkiyksiköiden 500 metrillä. Veljensä Olli Kolehmaisen kanssa hän karsiutui välierissä kajakkikaksikoiden 500 metrillä.[34]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enduron maailmanmestaruussarjassa Kari Tiainen voitti kultaa 1250 ksm:n luokassa.[35]
- Trialin maailmanmestaruussarjassa Tommi Ahvala voitti kultaa.[36]
Nopeuslasku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Albertvillen talviolympialaisissa nopeuslasku oli näytöslajina ja Tarja Mulari voitti naisten kilpailun maailmanennätysnopeudella 219,245 km/h.[37]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa ainoana suomalaisnyrkkeilijänä mukana ollut Jyri Kjäll saavutti alle 63,5-kiloisten sarjassa pronssia.[38]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Timo Niemi sijoittui kreikkalais-roomalaisen painin alle 82-kiloisten sarjassa viidenneksi. Ismo Kamesaki alle 52-kiloisissa, Keijo Pehkonen alle 57-kiloisissa ja Juha Ahokas alle 130-kiloisissa sijoittuivat seitsemänneksi.[39]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 23.–26.4. Kööpenhaminassa, Tanskassa Juha Ahokas sijoittui alle 130-kiloisten sarjassa neljänneksi, Timo Niemi alle 82-kiloisissa viidenneksi, Harri Koskela alle 90-kiloisissa kuudenneksi ja Juha Virtanen alle 62-kiloisissa kymmenenneksi.[40]
Painonnosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Jouni Grönman sijoittui alle 67,5-kiloisten sarjassa viidenneksi.[41]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 12.–13.11. Lissabonissa, Portugalissa Karoliina Leppäluoto voitti kultaa alle 82,5-kiloisten sarjassa.[42]
Pesäpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Sotkamon Jymy, hopeaa sai Hyvinkään Tahko ja pronssille sijoittui Alajärven Ankkurit.[43]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lapuan Virkiä, hopeaa sai Vihdin Pallo ja pronssille sijoittui Viinijärven Urheilijat.[44]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 27.6. Vihdissä voitti Länsi juoksuin 9–10.[45]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 28.6. Seinäjoella voitti Länsi juoksuin 5–7.[46]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Albertvillen talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Suomi voitti kolme kultaa, yhden hopean ja kaksi pronssia. Mäkihyppääjä Toni Nieminen voitti kultaa suurmäessä sekä Ari-Pekka Nikkolan, Mika Laitisen ja Risto Laakkosen kanssa joukkuemäessä. Normaalimäessä Nieminen saavutti pronssia ja Laitinen sijoittui viidenneksi. Naisten perinteisen hiihtotavan 5 kilometrin kilpailussa Marjut Lukkarinen (myöh. Rolig) voitti kultaa. Hän saavutti 15 kilometrillä hopeaa sekä sijoittui takaa-ajokilpailussa ja viestissä Suomen joukkueen ankkurina neljänneksi. Marja-Liisa Kirvesniemi sijoittui 15 kilometrillä kuudenneksi. Miesten viestijoukkue, johon kuuluivat Mika Kuusisto, Harri Kirvesniemi, Jari Räsänen ja Jari Isometsä, saavutti pronssia. Kirvesniemi sijoittui perinteisen tyylin 10 kilometrin kilpailussa kuudenneksi. Yhdistetyn joukkuekilpailussa Suomi oli seitsemäs.[47]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 1991–1992 Toni Nieminen voitti kolme osakilpailua ja 69,1 pisteen erolla kokonaiskilpailun, jossa Ari-Pekka Nikkola sijoittui kahdeksanneksi.[48][49]
- Mäkihypyn maailmancupin 1991–1992 kokonaiskilpailun voitti Toni Nieminen.[50]
- Maastohiihdon maailmancupissa 1991–1992 Marjut Lukkarinen sijoittui naisten kokonaiskilpailussa neljänneksi ja Harri Kirvesniemi miesten kokonaiskilpailussa seitsemänneksi.[51]
Purjehdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Petri Leskinen ja Mika Aarnikka sijoittuivat miesten 470-luokassa neljänneksi. Kymmenenneksi sijoittuivat Chita Smedberg naisten E-jollissa sekä Katri Läike ja Anna Slunga-Tallberg naisten 470-luokassa.[52]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Tea Vikstedt-Nyman sijoittui 3 kilometrin takaa-ajossa seitsemänneksi.[53]
Ratsastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Kyra Kyrklund sijoittui kouluratsastuksen henkilökohtaisessa kilpailussa Edinburg-hevosellaan viidenneksi.[54]
Soutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Pertti Karppinen sijoittui viidensissä olympialaisissaan yksikössä kymmenenneksi. Esko Hillebrandt ja Reima Karppinen sijoittuivat pariairokaksikossa 13:nneksi voitettuaan C-finaalin.[55]
Squash
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sami Elopuro nousi lokakuussa miesten maailmanlistalla kuudenneksi. Vuoden päättyessä hän oli kymmenentenä.[56]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–26.9. Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa Sami Elopuro ylsi puolivälieriin, joissa hän hävisi mestaruuden sittemmin voittaneelle Pakistanin Jansher Khanille pistein 7–15, 5–15, 9–15. Suomalaisnaisista Tuula Myllyniemi pääsi kolmannelle kierrokselle.[57]
- Joukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa 29.4.–2.5. Aix-en-Provencessa, Ranskassa Suomen miehet saavuttivat hopeaa hävittyään loppuottelussa Skotlannille 2–3. Joukkueeseen kuuluivat Sami Elopuro, Pentti Pekkanen, Marko Pulli, Juha Raumolin ja Ville Mäkisarka. Suomen naisten joukkue sijoittui viidenneksi.[58]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jukolan viesti kilpailtiin 13.–14.6. Virolahdella. Kalevan Rasti voitti Venlojen viestin, ja miesten viestissä Rajamäen Rykmentti sijoittui toiseksi.[59]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Albertvillen talviolympialaisten jäätanssissa Susanna Rahkamo ja Petri Kokko sijoittuivat kuudenneksi. Miesten yksinluistelussa Oula Jääskeläinen sijoittui 19:nneksi.[60]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Antti Kasvio saavutti 200 metrin vapaauinnissa pronssia ja Jani Sievinen sijoittui 200 metrin sekauinnissa neljänneksi.[61]
- Sprinttiuinnin Euroopan-mestaruuskilpailut kilpailtiin 21.–22.11. Espoonlahden uimahallissa, Espoossa. Jani Sievinen voitti kultaa 50 metrin selkäuinnissa, 100 metrin sekauinnissa sekä Petri Suomisen, Vesa Hanskin ja Antti Kasvion kanssa 4 × 50 metrin sekauintiviestissä. Kasvio saavutti 100 metrin sekauinnissa hopeaa.[62]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Barcelonan kesäolympialaisissa Seppo Räty saavutti keihäänheitossa hopeaa. Neljänneksi sijoittuivat Kimmo Kinnunen keihäänheitossa ja Sari Essayah 10 kilometrin kävelyssä, kuudenneksi Asko Peltoniemi seiväshypyssä ja Juha Laukkanen sekä Heli Rantanen keihäänheitossa ja seitsemänneksi Valentin Kononen 50 kilometrin kävelyssä.[63]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa 28.2.–1.3. Genovassa, Italiassa Jarmo Kärnä saavutti pituushypyssä pronssia. Antti Haapakoski sijoittui 60 metrin aitajuoksussa viidenneksi, Sanna Hernesniemi 60 metrin ja 200 metrin juoksuissa kuudenneksi sekä Jani Lehtonen seiväshypyssä ja Ragne Kytölä pituushypyssä kahdeksanneksi.[64]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 13. Spartakus Oy, 1992. ISBN 951-96269-2-1
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 196. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 221. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Arponen, s. 486–487
- ↑ Arponen, s. 333–334
- ↑ Arponen, s. 334, 349–350
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 244–245
- ↑ Arponen, s. 486, 490
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 114, 184, 214, 269
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 207, 269
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 203, 269
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 100–101, 287
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 393–394. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 264–268. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 267. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, 212, 219
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 422. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Arponen, s. 334, 350
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 154, 251
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 141, 253
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 186, 196–197
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 139–141, 254
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 135, 256
- ↑ a b Pihlaja, s. 257
- ↑ a b Pihlaja, s. 270
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 213, 258
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 141, 258–259
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 331
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Arponen, s. 334, 347–348
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 162, 270
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 188, 270
- ↑ Arponen, s. 492
- ↑ Arponen, s. 334, 342–343
- ↑ Arponen, s. 340–342
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 135, 273–274
- ↑ Arponen, s. 344
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 207–208, 275
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 278
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 279
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 154, 278
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 155, 278
- ↑ Arponen, s. 486–489
- ↑ Siukonen & Ahola 1992, s. 157, 250
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 93, 95
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 272
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 247
- ↑ Arponen, s. 334, 348–349
- ↑ Arponen, s. 345–346
- ↑ Arponen, s. 351
- ↑ Arponen, s. 334, 346–347
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 205, 223
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 194–195, 285
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 138, 286
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 151, 287
- ↑ Arponen, s. 491–492
- ↑ Arponen, s. 334, 338–340
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 210–213, 291
- ↑ Arponen, s. 334–338
- ↑ Siukonen & Ahola 1993, s. 111–112, 299–300