Suomen urheilu 1973
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1973 käsittelee vuoden 1973 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liitto valitsi Vuoden urheilijaksi Mona-Lisa Pursiaisen, josta tuli ensimmäinen tämän arvostuksen saanut nainen. Äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Mona-Lisa Pursiainen | Yleisurheilu |
| 2. | Antti Kalliomäki | Yleisurheilu |
| 3. | Juha Mieto | Hiihto |
| 4. | Jarno Saarinen | Moottoripyöräily |
| 5. | Pentti Kahma | Yleisurheilu |
| 6. | Hannu Siitonen | Yleisurheilu |
| 7. | Marjatta Kajosmaa | Hiihto |
| 8. | Teuvo Länsivuori | Moottoripyöräily |
| 9. | Kyösti Laasonen | Jousiammunta |
| 10. | Ossi Karttunen | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla viisi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Mona-Lisa Pursiainen | Yleisurheilu |
| 2. | Marjatta Kajosmaa | Hiihto |
| 3. | Eija Krogerus | Keilailu |
| 4. | Tuula Rautanen | Yleisurheilu |
| 5. | Hilkka Kuntola | Hiihto |
| Lähde: [1] | ||
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jyväskylän suurajot voitti neljännen kerran urallaan Timo Mäkinen, joka ajoi tällä kertaa Ford Escortilla.[2]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen miesten maajoukkue pelasi seitsemän maaottelua. Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Olavi Laaksosen valmentama Suomi hävisi Tampereella Saksan demokraattiselle tasavallalle 1–5 ensimmäistä maaotteluaan pelanneen Jarmo Mannisen tehtyä Suomen ainoan maalin sekä vieraskentillä Albanialle 1–0 ja Romanialle 9–0. Vuoden ainoan maaotteluvoittonsa Suomi sai toukokuussa Helsingissä Alankomaiden amatöörimaajoukkueesta lukemin 1–0. Heinäkuussa Halmstadissa Suomi pelasi Ruotsin kanssa tasan 1–1.[3][4]
- Suomen naisten maajoukkue pelasi ensimmäisen maaottelunsa 25. elokuuta Maarianhaminassa. Juhani Nirkkosen valmentama Suomi päätyi Ruotsin kanssa maalittomaan tasapeliin.[5]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Kokkolan Pallo-Veikot ja pronssille sijoittui Lahden Reipas.[6]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Kuopion Pallo-Toverit ja pronssille sijoittui Oulun Palloseura.[7]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Moskovassa, Neuvostoliitossa kanadalaisen Len Lunden valmentama Suomi sijoittui kuuden joukkueen turnauksessa neljänneksi.[8]
- Suomen-mestaruuden voitti kymmenen joukkueen nelinkertaisen sarjan jälkeen Helsingin Jokerit, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Tampereen Tappara.[9]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Neuvostoliitossa Suomi saavutti pronssia hävittyään kahdesti Neuvostoliitolle ja Ruotsille sekä voitettuaan toisen ja hävittyään toisen Norjaa vastaan pelaamistaan otteluista.[10][11]
- Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran kemiläinen Veitsiluodon Vastus, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Oulun Luistinseura.[12]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Turun NMKY, hopeaa sai Helsingin Kisa-Toverit ja pronssille sijoittui espoolainen Tapion Honka.[13]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Jyväskylän Kiri, hopeaa sai Nokian Urheilijat ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Työväen Mailapojat.[14]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Helsingin IFK, hopeaa sai Kiffen ja pronssille sijoittui kolmas helsinkiläisseura Sparta.[15]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Katajanokan Haukat, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Ekenäs IF.[16]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Karhulan Rateko, hopeaa sai hämeenlinnalainen Luolajan Kajastus ja pronssille sijoittui Kuopion NMKYU.[17]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lahden Kimmo, hopeaa sai helsinkiläinen Poliisien Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin Elite.[17]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Teuvo Länsivuori saavutti hopeaa sekä 250-kuutioisten että 350-kuutioisten sarjassa.[18] Jarno Saarinen aloitti MM-sarjan vahvasti mutta kuoli kaaduttuaan 20.5. Monzan osakilpailussa.[1]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Belgradissa, Jugoslaviassa Heikki Vilander saavutti pronssia alle 57-kiloisten sarjassa.[19]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailujen kreikkalais-roomalaisessa painissa Keijo Manni saavutti pronssia alle 82-kiloisten sarjassa ja Caj Malmberg alle 90-kiloisissa.[20]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ensimmäisissä maastojuoksun virallisissa maailmanmestaruuskilpailuissa Pekka Päivärinta voitti miesten henkilökohtaisessa kilpailussa kultaa ja suomalaisjoukkue Nina Holmén, Aila Koivistoinen, Irja Pettinen ja Sinikka Tyynelä saavutti naisten joukkuekilpailussa hopeaa.[21]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Raimo Vilén saavutti pronssia 60 metrin juoksussa ja Pekka Päivärinta 3 000 metrillä.[22]
- Kesäuniversiadeissa Moskovassa Mona-Lisa Pursiainen voitti kultaa 100 metrin ja 200 metrin juoksuissa, jälkimmäisessä huippuajalla 22,39, joka on säilynyt vuosikymmeniä Suomen-ennätyksenä.[23]
- Seppo Nikkari juoksi 14.10. Jyväskylässä maailmanennätykset 15 maililla (1.12.22,6) ja 25 000 metrillä (1.14.55,6).[24]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 122. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 212–213. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 382. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 228–229, 418. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 202
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 98–100. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 141. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
- ↑ Pihlaja, s. 267
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ a b Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 407–408
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 763. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
- ↑ Pihlaja, s. 495–496
- ↑ Pihlaja, s. 902, 907–908
- ↑ Pihlaja, s. 927–928
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 123. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1