Suomen urheilu 1955
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1955 käsittelee vuoden 1955 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Voitto Hellsten | Yleisurheilu |
| 2. | Arvo Viitanen | Hiihto |
| 3. | Eeles Landström | Yleisurheilu |
| 4. | Eino Kirjonen | Mäkihyppy |
| 5. | Aulis Kallakorpi | Mäkihyppy |
| 6. | Olavi Mannonen | Nykyaikainen viisiottelu |
| 7. | Veikko Lahti | Paini |
| 8. | Eino Mäkinen | Painonnosto |
| 9. | Toivo Salonen | Pikaluistelu |
| 10. | Olavi Vuorisalo | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Erillisellä naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Mirja Hietamies | Hiihto |
| 2. | Eila Hanelius | Suunnistus |
| 3. | Eevi Huttunen | Pikaluistelu |
| 4. | Marjatta Railio | Uinti |
| 5. | Pirkko Korkee | Hiihto |
| 6. | Inkeri Talvitie | Yleisurheilu |
| Lähde: [2] | ||
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jyväskylän suurajot kilpailtiin viidennen kerran ja voittajaksi ajoi Eino Elo Peugeot 403:lla.[3]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue pelasi kuusi virallista maaottelua ja hävisi ne kaikki. Suomen neljästä maalista kuopiolainen Matti Hiltunen teki kaksi. Vuosina 1952–1955 neljän maan kesken pelatussa Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi jäi viimeiseksi. Elo-syyskuussa saksalainen Kurt Weinreich tuli Aatos Lehtosen tilalle maajoukkueen valmentajaksi.[4][5]
- Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Kiffen, hopeaa sai Valkeakosken Haka ja pronssille sijoittui Vasa IFK.[6]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran tamperelainen TBK, joka voitti Turun Palloseuran ensimmäisessä loppuottelussa kotonaan 5–2 ja toisessa ottelussa vieraskentällä 4–7. Pronssille sijoittui Helsingin IFK.[7][8]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue pelasi helmikuussa Helsingissä ensimmäisen maaottelunsa Neuvostoliittoa vastaan ja ottelu päättyi tasapeliin 3–3. Tämän jälkeen Suomi voitti Drammenissa Norjan 2–8 ja pelasi Örebrossa Ruotsin kanssa tasan 2–2.[9][10][11]
- Suomen-mestaruuden voitti Lappeenrannan Veiterä, hopeaa sai Oulun Palloseura ja pronssille sijoittui Warkauden Pallo -35.[12]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kahdeksannen peräkkäisen kerran Pantterit, hopeaa sai Työväen Mailapojat ja pronssille sijoittui Sörnäisten NMKY, kaikki kolme Helsingistä.[13][14]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Pyrintö, hopeaa sai helsinkiläinen Kilven Urheilijat ja pronssille sijoittui Helsingin Visa.[15]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa Berliinissä, Länsi-Saksassa Pentti Hämäläinen saavutti pronssia alle 57-kiloisten sarjassa ja Pentti Rautiainen alle 60-kiloisissa.[16]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailuissa Karlsruhessa, Länsi-Saksassa Kyösti Lehtonen saavutti hopeaa alle 67-kiloisten sarjassa ja Veikko Lahti alle 87-kiloisissa.[17]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pentti Karvonen juoksi 1.7. Helsingissä 3 000 metrin estejuoksun maailmanennätyksen 8.47,8 ja paransi sitä 15.7. Oslossa aikaan 8.45,4. Kumpikaan ajoista ei kuitenkaan ollut Suomen-ennätys, koska Olavi Rinteenpää oli juossut nopeammin vuonna 1953, jolloin virallisia maailmanennätyksiä ei vielä noteerattu.[18][19]
- Eeles Landström hyppäsi 17.7. Kouvolassa seiväshypyn Euroopan-ennätyksen 447 cm ja paransi 24.8. Helsingissä ennätystä tulokseen 450 cm.[20]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Voitto Hellsten vuoden paras urheilijamme. Helsingin Sanomat, 27.11.1955, s. 23. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 47. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Pihlaja, s. 134
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 161, 163. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 375. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
- ↑ Suomen jääkiekkomuseo - tilastot, SM-mitalijoukkueet 1928-> urheilumuseo.fi. Arkistoitu 29.9.2018.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (11.–20.2.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 2.5.2020.
- ↑ Hakalax, Jari: Mitä tapahtui urheilussa 1955 (21.–28.2.) Suomen Urheilutietäjät ry.. Viitattu 2.5.2020.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Arppi, Heikki: Kataja on 2000-luvun paras koripallojoukkue mitalien määrässä mitattuna Karjalainen. 15.5.2017. Arkistoitu 3.10.2018. Viitattu 7.10.2018.
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 758. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 271. Otava, 1970.
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506–507. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1
- ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 420, 543, 782. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 508. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1