Pentti Rautiainen
| Pentti Rautiainen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Pentti Henrik Johannes Rautiainen |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1935 Helsinki |
| Kuollut | 26. kesäkuuta 1995 (60 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Nyrkkeilijä | |
| Painoluokka | kevytsarja |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 21 |
| Voitot | 17 |
| – tyrmäysvoitot | 5 |
| Tappiot | 2 |
| Ratkaisemattomat | 2 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
| EM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Berliini 1955 | 60 kg | |
Pentti Henrik Johannes Rautiainen (28. huhtikuuta 1935 Helsinki – 26. kesäkuuta 1995 Helsinki[1]) oli suomalainen amatöörinyrkkeilyn EM-mitalisti ja ammattilaisnyrkkeilijä.[2]
Rautiainen otteli ensimmäisen kerran maaottelussa jo 18-vuotiaana vuonna 1953.[2] Vuoden 1955 EM-kilpailuissa Berliinissä hän saavutti pronssia alle 60-kiloisten sarjassa.[3] Hän voitti avausottelussaan Irlannin Steve Coffeyn 3–0 ja seuraavalla kierroksella Itä-Saksan Hans Liwowskin tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Välierässä hän hävisi Egyptin Nessim Monstaphalle pistein 3–0.[4] Suomen-mestaruuden Rautiainen voitti 57-kiloisissa vuonna 1953, 60-kiloisissa vuonna 1956 sekä 63,5-kiloisissa vuonna 1957. Hän edusti seuratasolla Viipurin Nyrkkeilijöitä.[2][5]
Rautiainen siirtyi ammattilaiseksi vuonna 1957. Hän otteli ammattilaisena 21 kertaa ja voitti otteluistaan 17, hävisi kaksi ja otteli ratkaisemattoman kahdesti. Myöhemmin hän toimi kehätuomarina, muun muassa raskaan keskisarjan EM-ottelussa Piero del Papa – Conny Velensek vuonna 1971.[2] Hän oli Suomen Ammattinyrkkeilyliiton puheenjohtaja vuosina 1972–1984.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 4. Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4