Suomen urheilu 1948
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1948 käsittelee vuoden 1948 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Heikki Hasu | Hiihto |
| 2. | Veikko Huhtanen | Voimistelu |
| 3. | Tapio Rautavaara | Yleisurheilu |
| 4. | Lenni Viitala | Paini |
| 5. | Erkki Kataja | Yleisurheilu |
| 6. | Paavo Aaltonen | Voimistelu |
| 7. | Martti Huhtala | Hiihto |
| 8. | Sakari Salo | Jääpallo ja tennis |
| 9. | Kelpo Gröndahl | Paini |
| 10. | Ture Axelsson ja Nils Björklöf | Melonta |
| Lähde: [1] | ||
Olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sankt Moritzin talviolympialaisissa Suomi saavutti yhden kultamitalin, kolme hopeaa sekä kaksi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kahdeksas.[2]
- Lontoon kesäolympialaisissa Suomi saavutti kahdeksan kultamitalia, seitsemän hopeaa sekä viisi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kuudes.[3]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäolympialaisten ampumakilpailuissa Pauli Janhonen saavutti vapaakiväärillä hopeaa.[4]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue pelasi viisi ottelua, joista tuloksena oli 2–2-tasapeli Ruotsin kanssa syyskuussa Helsingin olympiastadionilla sekä neljä tappiota. Yksi Suomen voittaneista maista oli ensi kertaa vastustajana ollut Islanti, joka oli Reykjavikissa parempi maalein 2–0. Suomen ainoat maalintekijät koko vuonna olivat Kalevi Lehtovirta ja Aulis Rytkönen Ruotsi-ottelussa.[5][6]
- Suomen-mestaruuden voitti Vaasan Palloseura, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin Palloseura.[7]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen-mestaruuden voitti Hämeenlinnan Tarmo, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Tammerfors Bollklubb.[8]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Helsingissä Ruotsille 4–7 mutta voitti viikkoa myöhemmin samassa kaupungissa Norjan 2–0.[9]
- Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Warkauden Pallo -35, hopeaa sai Oulun Palloseura ja pronssille sijoittui Lappeenrannan Urheilu-Miehet.[10]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Kiri-Veikot, hopeaa sai Helsingin NMKY ja pronssille sijoittui niinikään helsinkiläinen Elannon Isku.[11]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Tarmo, hopeaa sai helsinkiläinen Eiran Kisa-Veikot ja pronssille sijoittui Turun Urheiluliitto.[12]
Melonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäolympialaisissa Suomi saavutti historiansa ensimmäiset melontamitalit. Kurt Wires sijoittui kajakkiyksiköiden 10 000 metrillä hopealle ja pari Ture Axelsson – Nils Björklöf saavutti pronssia kajakkikaksikoissa sekä tuhannella että 10 000 metrillä.[13]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäolympialaisten painikilpailuissa Lenni Viitala voitti kultaa vapaapainin alle 52-kiloisten sarjassa. Kreikkalais-roomalaisessa painissa Kelpo Gröndahl saavutti hopeaa alle 87-kiloisten sarjassa sekä Reino Kangasmäki pronssia alle 52-kiloisissa.[14]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sankt Moritzin talviolympialaisten pikaluistelukilpailujen 10 000 metrillä Lassi Parkkinen saavutti hopeaa ja Pentti Lammio pronssia.[15]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sankt Moritzin talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Suomi saavutti neljä mitalia. Yhdistetyssä Heikki Hasu voitti kultaa ja Martti Huhtala saavutti hopeaa. Miesten viestihiihdossa suomalaiset Lauri Silvennoinen, Teuvo Laukkanen, Sauli Rytky ja August Kiuru saavuttivat hopeaa ja 50 kilometrin hiihdossa Benjamin Vanninen sijoittui pronssille. Mäkihypyssä paras suomalainen Matti Pietikäinen oli neljäs.[16]
Voimistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäolympialaisissa Suomen voimistelijat ylsivät kaikkien aikojen parhaimpiin saavutuksiinsa. Suomi voitti kultaa joukkuekilpailussa, Veikko Huhtanen 12-ottelussa ja Paavo Aaltonen hypyssä. Huipentumana oli hevonen, jolla Huhtanen, Aaltonen ja Heikki Savolainen saivat kaikki kolme kultamitalin heidän oltuaan kilpailun kärjessä tasapistein. Huhtanen sai hopeaa nojapuilla ja Olavi Rove hypyssä. Aaltonen oli pronssilla 12-ottelussa ja Huhtanen rekillä. Joukkueeseen kuuluivat mainittujen lisäksi Kalevi Laitinen, Einari Teräsvirta, Ale Saarvala ja Sulo Salmi.[17]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäolympialaisten yleisurheilukilpailuissa Tapio Rautavaara voitti keihäänheitossa kultaa. Hopeaa saavuttivat Erkki Kataja seiväshypyssä ja Kaisa Parviainen keihäänheitossa.[18]
- Mikko Hietanen teki 23.5. Kokkolassa 25 000 metrin juoksun maailmanennätyksen 1.20.14,0. Hänen 15 mailin väliaikansa 1.17.28,6 oli myös maailmanennätys. Hietanen juoksi 20.6. Jyväskylässä 30 000 metrin maailmanennätyksen 1.40.46,4.[19]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 24. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Arponen, s. 408
- ↑ Arponen, s. 139
- ↑ Arponen, s. 138, 147–148
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 134, 136–137. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 372. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 33–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Arponen, s. 138, 147
- ↑ Arponen, s. 138, 143–144
- ↑ Arponen, s. 407, 409–410
- ↑ Arponen, s. 407–409
- ↑ Arponen, s. 138, 145–146
- ↑ Arponen, s. 138–142
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1