Suomen marsalkka (elokuva)
| Suomen Marsalkka | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Gilbert Lukalia |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tarina |
|
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Sten Sheripov |
| Kuvaaja | Kirumburu Ng'anga |
| Leikkaaja |
|
| Pääosat |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö | |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 50 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | noin 20 000 euroa[2] |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Suomen Marsalkka on Gilbert Lukalian ohjaama suomalainen kuvitteellinen elämäkertaelokuva Carl Gustaf Emil Mannerheimista. Elokuvan tuotti Yleisradio yhteistyössä Savane Productionsin ja virolaisen Filmistuudio Kalevipojad -yhtiön kanssa.[1] Elokuvan maailmanensi-ilta oli Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla 28. syyskuuta 2012,[3] ja televisiossa se esitettiin ensimmäisen kerran Yle Teemalla 6. lokakuuta 2012.[4][5] Elokuvan rinnalla valmistettiin myös kuusiosainen hankkeesta kertova dokumenttisarja Operaatio Mannerheim. Ennen ensi-iltaa keskustelua herätti tummaihoisen näyttelijän valinta Mannerheimin esittäjäksi. Kriitikot antoivat elokuvalle yleisesti huonoja arvioita.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tarinankertoja on nuotion äärellä istuva vanhus, joka pitää satuhetkeä kenialaisen kylän lapsille. Hän kertoo lapsille tarinan Mannerheimista ja hänen epäonnistuneista naissuhteistaan. Tarina alkaa Mannerheimin äidin hautajaisista. Myöhemmin Mannerheim menee naimisiin, mutta kokee pettymyksen, kun hänen vaimonsa Anastasia synnyttää tytön eikä pojan. Tämän jälkeen hän ihastuu ystävänsä tyttöystävään Mariaan. Sodasta tultuaan hän rakastuu Kitty Linderiin, joka kuitenkin vastaa kieltävästi Mannerheimin kosintaan.[6]
Elokuva limittää afrikkalaista kerrontaperinnettä Mannerheimin elämäntarinaan.[7]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Telley Savalas Otieno | … | Mannerheim |
| Beatrice Wangui | … | Anastasia Arapova |
| Jacky Vike | … | Kitty Linder |
| Ruth Maingi | … | Maria Lubomirska |
| Carl Muniafu | … | nuori Mannerheim |
| Mukami Njiru | … | Kummitäti |
| Gitura Kamau | … | Pappi |
| … | ||
| … |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikuussa 2012 Yle kertoi valmisteilla olevasta Mannerheim-elokuvasta, joka olisi kansainvälinen tuotanto.[8] Julkisuuteen tieto elokuvan kuvaamisesta Keniassa tuli elokuun alkupuolella, ennen kuin Yle ehti järjestää elokuvasta tiedotustilaisuuden 16. elokuuta.[1]
Erkko Lyytinen sai idean elokuvan kuvaamiseen Keniassa virolaiselta tuottajalta Ken Saanilta. Saan oli kysynyt Lyytiseltä, olisiko tällä mielessä mitään hanketta, jonka voisi toteuttaa Keniassa. Lyytisen mukaan Saanin näkökulma tuotannossa oli merkittävä elokuvan kuvaamisen onnistumisen kannalta. Elokuvan käsikirjoituksen loi kenialainen työryhmä. Yle antoi käsikirjoittajille tarpeelliset faktat, mutta ryhmä loi itse Mannerheimin henkilökuvan.[1] Käsikirjoitus tehtiin workshop-menetelmällä.[9] Alkujaan elokuvan piti olla myös sotaelokuva, mutta sotakohtauksia olisi sadekauden takia ollut vaikea kuvata.[1]
Lyytisen mukaan Mannerheim oli liian myyttinen hahmo kuvattavaksi suomalaisen kulttuurin keinoin.[8]. Lyytisen mukaan suomalaisten omat kansalliset sankaritarinat kaipaavat päivitystä ja uudelleen arviointia, mikä on mahdollista etäännyttämällä Mannerheimin tarina vieraaseen kulttuuriin.[10] Gilbert Lukalian mukaan elokuva on ”universaali kertomus miehestä, jolla on vaikeuksia sovittaa yhteen perhe-elämä ja ura”.[1]
Elokuva kuvattiin Nairobin ympäristössä touko-kesäkuussa.[1] Gilbert Lukalia valittiin elokuvan ohjaajaksi vain 12 tuntia ennen kuvausten alkamista. Elokuvan ohella valmistettiin myös kuusiosainen hankkeesta kertova dokumenttisarja Operaatio Mannerheim.[11] Itse elokuvan budjetti oli noin 20 000 euroa, mutta dokumentin hinnaksi saattaa tulla noin 100 000–150 000 euroa.[2] Hankkeeseen kuuluu myös sankaruus-kampanja, jossa erilaiset suomalaiset kertovat omista sankareistaan ja pohtivat sankaruutta nykypäivänä.[12]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kohu ennen ensi-iltaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva herätti keskustelua jo ennen sen julkistamista. Media nostatti kohun Mannerheimia esittävästä tummaihoisesta näyttelijästä.[13] Elokuvan tuottaja Erkko Lyytinen ihmetteli ”hommafoorumien” vihareaktiota ja sanoi, että ihmisten turvallisuutta on uhkailtu. Aamulehden mukaan Hommaforumilta ei ollut löytynyt mitään uhkauksia.[14] Tuottaja Markus Selin kutsui elokuvaa ”vedätykseksi”[15] ja ohjaaja Matti Kassila ihmetteli, miksi Yle on antanut elokuvan kuvaukselle luvan.[16] Jörn Donner piti elokuvaa ”bluffina” ja sanoi, että Yle yrittää rahastaa Marsalkan maineella.[17]
Helsingin Sanomien Veli-Pekka Lehtonen arveli, että hankkeella yritetään tutkia, miten Suomessa suhtaudutaan myyttien ravisteluun. Lisäksi hän sanoi, että elokuva on ”valmistuessaan mitä ilmeisimmin taideteos, joka kritisoi suurmieselokuvia”.[18] Suomalainen elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen taas nosti esille taiteilijoiden oikeuden tulkita aihettaan haluamastaan näkökulmasta: ”Ainakin minusta jossain Havaijilla tai Nairobissa kuvattu Marski-tarina voisi kertoa turvonneen ja kivettyneen myytin takaa jopa jotain enemmän todellista.”[19] Suomen media uutisoi laajasti aiheesta ja hanke herätti keskustelua puolesta ja vastaan. Myös median osuutta hankkeesta käydyssä keskustelussa pohdittiin.[20][21]
Arvostelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai kielteisen vastaanoton.[22] Helsingin Sanomien arvostelussa Pertti Avola kutsui elokuvan näyttelijätyötä kömpelöksi ja kohtauksia staattisiksi. Elokuva muistutti hänen mielestään ”kehnoa saippuaoopperan jaksoa”. Afrikkalaisen kerrontaperinteen hyödyntämistä tarinan lähtökohtana hän piti ”kivana ideana”.[23] Veli-Pekka Lehtonen puolestaan kutsui elokuvaa Ylen säästökuurin taustaa vasten ”surulliseksi, yhden katsomiskerran vitsiksi”.[24] Ilta-Sanomien arvostelussa elokuvan sanottiin olevan ”vaisu, melodraamaan tukeutuva sovinnainen tarina”, joka ”kulkee kohtauksesta toiseen vailla todellista tunnelatausta”.[6] Jari Peltonen kuvasi elokuvaa V2.fi-sivuston arvostelussa ”lyhyeksi ja tahattoman koomiseksi tekeleeksi”, joka on ”arvokas teos, koska se on arvoton”. Elokuva on hänen mukaansa lahja sarkasmille, koska se voi viihdyttää ”ivan päälle ymmärtäviä”.[25]
Kansan Uutisten verkkolehdessä Jouko Huru kuvaa elokuvan olevan ”raikas ja rento halpiselokuva”. Hurun mukaan tuloksesta näkyy tekijöiden ammattitaito, mutta myös niukat resurssit. Hän ei pidä elokuvaa rienaavana, vaan lämpimänä kuvauksena yksinäisestä, onnettomasta miehestä. Pääosan esittäjän Huru arvioi olevan omimmillaan kohtauksissa, joissa hän esiintyy ilman marsalkan univormua.[26]
Leena Virtanen sanoo Operaatio Mannerheim -dokumenttisarjan arviossaan Helsingin Sanomissa, että jokaiselle pitäisi viimeistään nyt olla selvää, että elokuvaprojekti on ollut ”alusta lähtien eräänlainen vitsi”. Hänen mukaansa halvasti tuotettu elokuva vitsailee sekä säästökuurilla olevalle Ylelle että medialle, ”joka tarttuu kärppänä mihin tahansa, missä nimi Mannerheim vilahtaa”.[27]
Suomalaisten dokumenttielokuvien etiikasta tohtoriksi väitellyt Timo Korhonen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa tammikuussa 2013, että Suomen marsalkka ja etenkin Operaatio Mannerheim ovat hänen mielestään rasistisia. Korhonen piti dokumenttisarjan suhtautumista kenialaisiin alentavana ja sanoi, että heidät esitettiin yksinkertaisina. Hänen mukaansa Mannerheim suhtautui ihmisiin tasa-arvoisemmin kuin Ylen sarja.[28]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Romppainen, Hanna: Kenialainen työryhmä loi Marsalkka-elokuvan käsikirjoituksen Helsingin Sanomat. 16.8.2012. Sanoma Medis Finland. Viitattu 16.8.2012.
- ↑ a b Kammonen, Teemu: Ylen Mannerheim-projekti maksaakin jopa 170 000 € Uusi Suomi. 16.8.2012. Viitattu 17.8.2012.
- ↑ Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin juhlavuosi käyntiin 7.8.2012. Helsinki International Film Festival. Arkistoitu 19.1.2013. Viitattu 14.8.2012.
- ↑ Ylen Mannerheim-elokuva on kenialaisten, virolaisten ja suomalaisten yhteistuotanto Episodi. 16.8.2012. Pop Media Oy. Viitattu 20.8.2012.
- ↑ Suomen Marsalkka Yle. Arkistoitu 16.10.2012. Viitattu 6.10.2012.
- ↑ a b Topelius, Taneli: IS arvio: Suomen marsalkka on kuin lastensatu Ilta-Sanomat. 6.10.2012. Arkistoitu 19.9.2015. Viitattu 18.10.2012.
- ↑ Lyytinen, Jaakko: Ylen Mannerheim-elokuvan päätähti: Suomen marsalkka on rakkauselokuva Helsingin Sanomat. 14.8.2012. Sanoma Media Finland. Viitattu 16.8.2012.
- ↑ a b Suomalaisten sankari-Mannerheim ärsytti: ”Tekoviikset ja pitkät saappaat” Uusi Suomi. 16.8.2012. Viitattu 17.8.2012.
- ↑ Miten elokuvan käsikirjoitus syntyy? suomenmarsalkka.fi. 25.3.2012. Viitattu 17.9.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.suomenmarsalkka.fi/miksi-elokuva-tehtiin/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Ylen Mannerheim-elokuvan ohjaaja on kenialainen Gilbert Lukalia Helsingin Sanomat. 16.8.2012. Sanoma Media Finland. Viitattu 16.8.2012.
- ↑ Sankaritarinoita suomenmarsalkka.fi. Arkistoitu 18.8.2012. Viitattu 17.9.2012.
- ↑ Yle julkisti kohutun Mannerheim-elokuvan 16.8.2012. Yle. Viitattu 16.8.2012.
- ↑ Roth, Seppo: Marski-elokuvan tuottaja syyttää "hommafoorumeita" uhkailusta Aamulehti. 16.8.2012. Alma Media. Arkistoitu 17.8.2012. Viitattu 17.8.2012.
- ↑ Markus Selin MTV3:lle: Itse en tekisi samanlaista Mannerheim-ratkaisua Helsingin Sanomat. 15.8.2012. Sanoma Media Finland. Viitattu 16.8.2012.
- ↑ Ohjaajalegenda ihmettelee Marski-elokuvaa: Mitä Ylessä tapahtuu? Iltalehti. 15.8.2012. Alma Media. Viitattu 16.8.2012.
- ↑ Jörn Donner jyrähti Mannerheim-elokuvasta: "Tässä on bluffattu" 15.8.2012. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 16.8.2012. Viitattu 15.8.2012.
- ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Mannerheim-vedätys. Helsingin Sanomat, 17.8.2012, s. C1. Sanoma Media Finland. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2012.
- ↑ Mitä musta Mannerheim voi tarkoittaa - Ylen elokuvan salaisuudet 14.8.2012. Suomen Kuvalehti. Arkistoitu 16.8.2012. Viitattu 17.8.2012.
- ↑ Tuomion päivä Image. Viitattu 17.9.2012.
- ↑ Viikko uutisia Ylen Mannerheim-projektista: totuus ja elokuva, reaktiot ja ajankuva 19.8.2012. Suomen Kuvalehti. Arkistoitu 17.9.2013. Viitattu 17.9.2012.
- ↑ Marski-leffalle sataa haukkuja Iltalehti. 27.9.2012. Arkistoitu 12.9.2015. Viitattu 18.10.2012.
- ↑ Avola, Pertti: Afrikkalainen satu Gustafista. Helsingin Sanomat, 27.9.2012. Sanoma Media Finland. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2012.
- ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Mannerheim lähtee BB-taloon. Helsingin Sanomat, 27.9.2012. Sanoma Mrdia Finland. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.10.2012.
- ↑ Peltonen, Jari: Suomen marsalkka v2.fi. 29.9.2012. Viitattu 18.10.2012.
- ↑ Huru, Jouko: Ontuva tarina Mannerheimista. Kansan Uutiset, 6.10.2012. Kansan Uutiset Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.10.2012.
- ↑ Virtanen, Leena: Mannerheim-vitsistä tuli totta. Helsingin Sanomat, 30.9.2012. Sanoma. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.10.2012.
- ↑ Virtanen, Leena: Köyhyys, Kenia ja betonilähiö. Helsingin Sanomat, 22.1.2013, s. C2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.1.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Marsalkka Yle Areenassa
- Virallinen sivusto Suomen Marsalkka. Arkistoitu 16.8.2012. Viitattu 17.1.2012.
- Suomen marsalkka Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Ylen Elävä arkisto: Suomen Marsalkka – The Marshal of Finland
- Ylen Elävä arkisto: Operaatio Mannerheim -sarja kertoo kohutun elokuvan teosta