Suomen keskiaikaiset killat
Keskiajan Suomessa killat olivat tietyn pyhimyksen kultin ympärille rakentunutta paikallisyhdistystä. Kiltoja toimi sekä kaupungeissa että maaseudulla, Suomen alueella erityisesti Turussa ja Satakunnassa. Useimmista killoista on säilynyt vain yksittäisiä tietoja, ja ainoastaan Ahvenanmaan Pyhän Knuutin killan sinetti on säilynyt. Kiltoja on todennäköisesti ollut enemmän kuin lähteet kertovat. Kirjallisia tietoja on säilynyt kaupunkikilloista Turussa, Porvoossa, Ulvilassa ja Viipurissa, sekä maaseutukilloista Ahvenanmaalla sekä Satakunnassa. Kaikkiaan Suomen keskiajalta tunnetaan 17–18 kiltaa.[1] Kaikkiaan Ruotsin valtakunnan kaupungeissa toimi keskiajalla noin sata kiltaa.[2] Vanhin maininta killasta Suomessa on vuodelta 1347 ja koskee Ulvilan Pyhän Kerttulin (Gertrud) kiltaa.[3] Katoliseen kirkkoon sidoksissa ollut kiltalaitos lakkautettiin Ruotsissa Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1544 ja kiltojen omaisuus takavarikoitiin kruunulle.[4]
Maaseutukillat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahvenanmaalla toimi keskiajalla Pyhälle Knuutille omistettu kilta. Sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta kilta on saattanut olla Finströmin kirkon viereiselle Gilleshagen-nimisellä alueella. Kilta on mahdollisesti perustettu jo 1200-luvulla, ja sen sinetti on ainoa Suomessa säilynyt kiltasinetti.[5]
Kaikkein eniten mainintoja maaseutukilloista on Satakunnasta, josta tunnetaan kaikkiaan kuusi kiltaa, Huittisten Sammun kilta, Kokemäen kilta, Koiviston kilta, Suosmeren kilta, Euran kilta ja Nakkilan Villilän kilta (maininta 1492).[1][6] Varsinais-Suomen maaseudulta tunnetaan ainoastaan Kemiön kilta.[1]
Kaupunkikillat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun killat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turussa toimi keskiajalla ainakin kuusi kiltaa. Nämä olivat Luostarikorttelissa sijainnut Pyhän Nikolauksen kilta (mainittu 1355), Kerttulinmäellä sijainnut Pyhän Kerttulin kilta (mainittu 1439), Kirkkokorttelissa tai Vartiovuorenmäen juuressa sijainnut Kolmen kuninkaan kilta (perustettu 1449), Kirkkokorttelissa sijainnut Pyhän Erasmuksen kilta (mainittu 1466), Luostarikorttelissa sijainnut Pyhän Annan kilta (mainittu 1491) ja Suurtorin varrella sijainnut Pyhän Ursulan kilta (mainittu 1537).[7]
Porvoon kilta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Porvoosta on lähdemaininta killasta, jonka suojeluspyhimys on tuntematon.[1]
Ulvilan killat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulvilasta tunnetaan kaksi tai kolme kiltaa: Pyhän Gertrudin kilta (maininta 1347), Pyhän Olavin kilta sekä Ulvilan kilta, joka saattaa myös olla jompikumpi edellisistä.[1]
Viipurin kilta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viipurista on säilynyt maininta Pyhän Hengen killasta (mainittu 1485).[8][1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuujo, Erkki: Turun kaupungin historia 1366–1521. Turku: Turun kaupunki, 1981. ISBN 951-95083-1-7
- Piippo, Mikko: Suomen kulttuurihistoria. 1 – Taivas ja maa, s. 202–203. (Kiltalaitos keskiajan Suomessa) Tammi, 2002. ISBN 951-31-1842-8
- Seppänen, Liisa: Turun kaupunkikuva ja reformaation jäljet. Pohjoinen reformaatio, 2016, s. 189–197. Turku: Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies & Turun Historiallinen Yhdistys. ISBN 978-952-7045-04-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Piippo 2002: s. 202-203.
- ↑ Schück, Adolf 1925: St. Jacobsgillet i Stockholm. St. Eriks årbok 1925, s. 116–120.
- ↑ Kuujo 1981: s. 56.
- ↑ Seppänen 2016: s. 188.
- ↑ Granlund, Johan 2011: St. Knutsgillet på Åland, viitattu 27.3.2017.
- ↑ DF 4456 (1492), viitattu 18.5.2022.
- ↑ Kuujo 1981: s. 56-59.
- ↑ DF 4037 (1.7.1485), viitattu 18.5.2022.