Pyhän Erasmuksen kilta (Turku)
Pyhän Erasmuksen kilta oli yksi kuudesta tunnetusta keskiajalla Turussa toimineesta killasta. Se oli omistettu Pyhälle Erasmukselle eli Elmolle. Varhaisin maininta killasta on 11. kesäkuulta vuonna 1466, jolloin ritari Eerik Akselinpoika Tott ja kaksitoista muuta korkea-arvoista miestä pitivät Pyhän Erasmuksen kiltatuvassa oikeuden istuntoa.[1] Katoliseen kirkkoon sidoksissa ollut kiltalaitos lakkautettiin Ruotsissa Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1544 ja kiltojen omaisuus takavarikoitiin kruunulle.[2]
Pyhän Erasmuksen kultti sai suosiota Pohjolassa 1400-luvulla, mutta Turun lisäksi hänelle omistettu kilta toimi tiettävästi vain Kalmarissa.[3]Juhani Rinne pitää todennäköisenä, että kilta olisi perustettu piispa Olavi Maununpojan aikana 1400-luvulla, vaikkei tästä kertovia kirjallisia lähteitä olekaan säilynyt. Killan jäsenluetteloakaan ei ole säilynyt, mutta Rinne on arvioinut, että kiltaan olisi kuulunut alempia kauppiaita ja etenkin rannikkolaivureita, joiden suojeluspyhimys Pyhä Erasmus on. Kilta piti Turun tuomiokirkossa yllä Pyhän Erasmuksen alttaria, joka sijaitsi ilmeisesti kirkon Pormestarinkuorissa.[4]
Pyhän Erasmuksen kiltatalo saattoi sijaita Kirkkokorttelissa tuomiokirkon eteläpuolella, missä 1500-luvulla sijaitsi Gildilän talo.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuujo, Erkki: Turun kaupungin historia 1366–1521. Turku: Turun kaupunki, 1981. ISBN 951-95083-1-7
- Rinne, Juhani: Turun tuomiokirkko keskiaikana II. Alttarit ja kirkolliset toimitukset. Turku: Turun tuomiokirkon isännistö, 1948.
- Seppänen, Liisa: Turun kaupunkikuva ja reformaation jäljet. Pohjoinen reformaatio, 2016, s. 189–197. Turku: Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies & Turun Historiallinen Yhdistys. ISBN 978-952-7045-04-6