Suomen jalkapallon olympiajoukkue
Suomen jalkapallon olympiajoukkue oli vuosina 1979–1988 toiminut jalkapallomaajoukkue, joka edusti Suomea vuosien 1980, 1984 ja 1988 kesäolympialaisten jalkapalloturnausten karsinnoissa sekä 1980 Moskovan olympialaisten jalkapalloturnauksessa. Olympiajoukkue toimi Suomen Palloliiton alaisuudessa A-maajoukkueen rinnalla.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalkapallon olympiaturnaus oli vuoteen 1992 saakka rajattu pääsääntöisesti vain amatööreille. Vuoden 1980 kisoihin sääntöjä muutettiin niin, että Euroopan ja Etelä-Amerikan maista saivat osallistua ammattilaiset, jotka eivät olleet pelanneet MM-kisojen karsintaotteluissa tai lopputurnauksissa. Vuoden 1984 kisoihin sääntöä muutettiin vielä niin, että ainoastaan MM-lopputurnauksessa esiintyneet pelaajat olivat edustuskelvottomia.lähde? Vuoden 1992 Barcelonan kisoista alkaen olympialaisissa ovat pelanneet pääosin alle 23-vuotiaista pelaajista koostuvat joukkueet.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moskovan olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Palloliitto perusti A-maajoukkueesta erillisen olympiajoukkueen kesällä 1978, kun Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA rajasi olympiajalkapallon ulkopuolelle myös eurooppalaiset amatööripelaajat, jotka olivat osallistuneet MM-karsintoihin. Valmentajaksi palkattiin vuoden pituisella sopimuksella tšekkiläinen Jiri Pesek.[2] Keväällä 1979 alkaneisiin karsintoihin osallistunut joukkue valittiin suurimmaksi osaksi alle 21-vuotiaista, koska A-maajoukkueen runkopelaajat olivat joko ammattilaisia tai osallistuneet MM-karsintoihin.[3]
Suomi voitti esikarsinnassa Tanskan, mutta jäi varsinaisen karsintalohkon viimeiseksi Länsi-Saksan ja Norjan jälkeen.lähde? Kun molemmat maat liittyivät olympiaboikottiin, sai Suomi kuitenkin paikan kisoissa keväällä 1980. Pesek ei enää jatkanut valmentajana, vaan olympialaisissa joukkuetta valmensi A-maajoukkueen päävalmentaja Esko Malm.[4]
Olympiaturnauksessa Suomen lohkossa pelasivat Jugoslavia, Irak ja Costa Rica. Suomi aloitti kisat Minskissä 0–2-tappiolla Jugoslavialle, jonka jälkeen joukkue pelasi Kiovassa maalittoman tasapelin Irakia vastaan. Viimeisessä ottelussaan Suomi kukisti Kiovassa Costa Rican 2–0, mutta kun Irak samaan aikaan venyi tasapeliin Jugoslaviaa vastaan, jäi Suomi lohkon kolmanneksi, eikä selviytynyt jatkoon.[5]
Los Angelesin ja Soulin karsinnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syksyllä 1981 SPL palkkasi päävalmentajaksi Martti Kuuselan, jonka vastuulle tulivat A-maajoukkue, olympiajoukkue sekä 21-vuotiaiden maajoukkue.[6] Olympiakarsintojen käynnistyessä Kuusela julisti Suomen voittavan lohkonsa ja pelaavan Los Angelesin olympiaturnauksessa,[7] mutta lopulta joukkue jäi karsintalohkonsa viimeiseksi DDR:n, Puolan, Norjan ja Tanskan jälkeen.lähde?
Marraskuussa 1985 olympiajoukkueen valmentajaksi valittiin Jukka Vakkila, joka oli toiminut jo Pesekin kakkosvalmentajana. Vakkila hoiti tehtävää sivutoimisesti FC Hakan valmentajantehtävänsä ohessa.[8] Olympiajoukkue koottiin jälleen tammikuussa 1986.[9] Soulin olympiakarsinnoissa Suomi arvottiin samaan lohkoon Jugoslavian, Tšekkoslovakian, Itävallan ja Belgian kanssa.[10] Joukkue sijoittui jälleen lohkon viimeiseksi.lähde?
Valmentajatilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuodet | Valmentaja | Ott. | V | T | H | + | - |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1979 |  Jiří Pešek |
6 | 1 | 3 | 2 | 6 | 6 |
| 1980 |  Esko Malm |
3 | 1 | 1 | 1 | 3 | 2 |
| 1983 | Martti Kuusela |
8 | 0 | 2 | 6 | 5 | 17 |
| 1986–1988 | Jukka Vakkila |
10 | 3 | 0 | 7 | 7 | 18 |
| Yhteensä | 27 | 5 | 6 | 16 | 21 | 43 |
Suomen olympiajoukkueen ottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen olympiajoukkue pelasi yhteensä 27 ottelua 13 eri maata vastaan.[11] Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA ei pidä olympiaturnausten otteluita virallisina A-maaotteluina. Käytännöstä poiketen Suomen Palloliitto kuitenkin laskee myös kaikki olympiajoukkueen ottelut virallisiksi A-maaotteluiksi. Vastustajista Länsi-Saksa, Jugoslavia, Puola, DDR ja Ruotsi eivät pidä otteluita virallisina. Lisäksi Tanska ei laske A-maaotteluiksi vuoden 1980 olympialaisten karsintapelejä.[12]
| Päivä | Paikkakunta | Vastustaja | Tulos | Suomen maalintekijät | |
|---|---|---|---|---|---|
| 10.5.1979 | Aalborg |  Tanska |
1–1 | Harri Lindholm | Olympiakarsinta |
| 7.6.1979 | Kotka | Tanska |
4–1 | Juha Helin, Risto Rosenberg, Hannu Rajaniemi, Kalle Nieminen | Olympiakarsinta |
| 9.8.1979 | Kuopio |  Norja |
0–1 | Olympiakarsinta | |
| 13.9.1979 | Oberhausen |  Länsi-Saksa |
0–2 | Olympiakarsinta | |
| 10.10.1979 | Helsinki | Länsi-Saksa |
0–0 | Olympiakarsinta | |
| 26.10.1979 | Stavanger | Norja |
1–1 | Pasi Rautiainen | Olympiakarsinta |
| 21.7.1980 | Minsk | .svg){kind=small} Jugoslavia |
0–2 | Moskovan olympialaiset | |
| 23.7.1980 | Kiova |  Irak |
0–0 | Moskovan olympialaiset | |
| 25.7.1980 | Kiova |  Costa Rica |
3–0 | Ari Tissari, Jouko Alila, Jouko Soini | Moskovan olympialaiset |
| 4.5.1983 | Helsinki |  Puola |
0–4 | Olympiakarsinta | |
| 18.5.1983 | Kokkola |  Itä-Saksa |
0–1 | Olympiakarsinta | |
| 25.5.1983 | Białystok | Puola |
2–3 | Ari Hjelm 2 | Olympiakarsinta |
| 15.6.1983 | Lahti | Norja |
1–1 | Juha Annunen | Olympiakarsinta |
| 22.6.1983 | Århus | Tanska |
0–3 | Olympiakarsinta | |
| 24.8.1983 | Rovaniemi | Tanska |
0–0 | Olympiakarsinta | |
| 5.10.1983 | Rostock | Itä-Saksa |
0–1 | Olympiakarsinta | |
| 26.10.1983 | Moss | Norja |
2–4 | Sixten Boström, Juha Annunen | Olympiakarsinta |
| 5.8.1986 | Iisalmi |  Ruotsi |
1–3 | Jari Niinimäki | Harjoitusottelu |
| 9.9.1986 | Lappeenranta | Itä-Saksa |
1–0 | Mika Lipponen | Harjoitusottelu |
| 14.10.1986 | Tampere | .svg){kind=small} Belgia |
0–2 | Olympiakarsinta | |
| 12.5.1987 | Pori |  Itävalta |
2–1 | Marko Myyry, Jari Niinimäki | Olympiakarsinta |
| 10.6.1987 | Äänekoski | Tšekkoslovakia |
0–2 | Olympiakarsinta | |
| 2.9.1987 | Banja Luka | Jugoslavia |
0–5 | Olympiakarsinta | |
| 23.9.1987 | Dunajská Streda | Tšekkoslovakia |
0–2 | Olympiakarsinta | |
| 28.10.1987 | Liège | Belgia |
0–1 | Olympiakarsinta | |
| 18.5.1988 | Mikkeli | Jugoslavia |
1–2 | Seppo Nikkilä | Olympiakarsinta |
| 31.5.1988 | Wolfsberg | Itävalta |
2–0 | Seppo Nikkilä, Ismo Lius | Olympiakarsinta |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aarhus, Lars: Football Tournament of the Olympic Games – Overview 16.12.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 6.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Olympiajoukkueelle tshekkivalmentaja. Helsingin Sanomat, 7.7.1978, s. 23. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.8.2021.
- ↑ Aulio, Erkki: Nollatilasta Moskovaan. Helsingin Sanomat, 29.8.1978, s. 28. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.8.2021.
- ↑ Lahti, Markku: Kisa-asut sovituksessa. Helsingin Sanomat, 9.7.1980, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.8.2021.
- ↑ Kalermo, Ilkka: ”Suomalaismenestys”, Moskovan olympiakirja 1980, s. 194. Kaarina: Juoksija, 1980. ISBN 951-94650-9X
- ↑ Sundell, Kaarlo: Kuuselalla edessään kolmen vuoden urakka. Helsingin Sanomat, 7.11.1981, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.8.2021.
- ↑ Lahti, Markku: Valmentaja Kuuselan jämäkkä olympia-avaus: Suomi pelaa Losissa. Helsingin Sanomat, 23.11.1982, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.8.2021.
- ↑ Sulander, Voitto: Kuusela jatkaa päävalmentajana. Helsingin Sanomat, 9.11.1985, s. 43. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.8.2021.
- ↑ Vakkilan suojatit aloittivat maalitta. Helsingin Sanomat, 10.1.1986, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.8.2021.
- ↑ Olympiajoukkueen valmentaja Jukka Vakkila Söulin kisojen jalkapallokarsinnoista: ”Meillä on mahdollisuuksia”. Helsingin Sanomat, 29.6.1986, s. 38. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.8.2021.
- ↑ Lautela, Yrjö ; Wallén, Göran: Rakas jalkapallo : sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 384–391. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-85106-8-3
- ↑ Pietarinen, Heikki: Finland – International A matches Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 6.2.2013. (englanniksi)