Suomen Vallankumousliikkeen Tutkijakunta
Suomen Vallankumousliikkeen Tutkijakunta (myös Suomen Vallankumouksen Tutkijakunta, SVT) oli vuosina 1927–1938 Neuvostoliitossa toiminut Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) alainen historiantutkimuselin, joka keräsi aineistoa ja julkaisi kirjallisuutta vuoden 1918 Suomen sisällissodan punakaartilaisten kokemuksista luokkasotatulkinnan näkökulmasta.[1] Oman ilmoituksensa mukaan se asetti tehtäväkseen "koota aineistoa Suomen työväen ja talonpoikain taisteluista sortoa ja riistoa vastaan sekä saattaa näiden taisteluiden kokemuksia julkisuuteen opetukseksi vastaisia taisteluja varten". Julkaisujen kustantaja oli Leningradissa toiminut Kustannusliike Kirja. [2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Vallankumouksen Tutkijakunta perustettiin Yrjö Sirolan aloitteesta vuonna 1927 valmistauduttaessa sisällissodan 10-vuotismuistojuhliin. Sen perustamisen yhtenä syynä oli halu keskittää Neuvostoliitossa harjoitettu Suomen vallankumoushistorian tutkimus SKP:n keskuskomitean alaisuuteen. Noihin aikoihin kaikkien kommunististen puolueiden tuli perustaa virallisia puoluehistorian tutkimuskomissioita eli Istparteja. SVT sai rahoitusta Neuvostoliiton valtiolta ja myöhemmin Marx–Engels–Lenin-instituutilta, keskimäärin 5000 ruplaa vuodessa.[1] Tutkijakunnan puheenjohtajana oli Yrjö Sirola ja muina alkuperäisinä jäseninä O. W. Kuusinen, Kullervo Manner, Kustaa Rovio, J. A. Komu, Kalle Lepola, Aleksanteri Vasten, Aura Kiiskinen sekä Otto Vilmi.[3] Johto oleskeli Moskovassa, mutta pääosa varsinaisesta tutkimustyöstä tehtiin Leningradissa SKP:n paikallisen toimiston alaisuudessa. SVT:llä oli siellä oma arkisto ja kirjasto. Vuosina 1927–1931 vakituisena työntekijänä toimi Tyyne Tokoi. Vuonna 1932 SVT:n johtoon määrättiin Sirola (puheenjohtaja), Kuusinen, Manner, Jukka Lehtosaari, Toivo Antikainen ja Lauri Gustafsson (sihteeri), ja Leningradin-arkiston hoitajaksi Erkki Nissinen. Nissisen seuraajaksi tuli vuonna 1935 Saima Hellman.[1]
SVT keräsi aktiivisesti muistitietoa Neuvostoliittoon paenneilta entisiltä suomalaisilta punaisilta ja julkaisi vuosittain artikkelikokoelmia, jotka tosin koottiin pääosin jo aiemmin julkaistuista teksteistä. Tutkimuskohteeksi laajeni koko Suomen vanha työväenliike. Julkaisuja pyrittiin levittämään oppikirjoiksi Neuvosto-Karjalan ja Inkerin suomenkielisiin kouluihin. Asiateosten ohella SVT julkaisi vuonna 1933 myös muutamia luokkasotaromaaneja ja romaanina markkinoidun Pentti Kontion muistelmateoksen Kimmon komppania. Vuonna 1935 käynnistettiin aikakauskirjasarja Proletaarisen vallankumouksen rintamilta, jota ehti kuitenkin ilmestyä vain yksi osa. SVT oli vuoteen 1936 säännöllisessä kirjeenvaihdossa Helsingissä toimineen sosiaalidemokraattisen Työväen Arkiston kanssa, koska se oli helpoin tapa hankkia Suomessa julkaistua tutkimuskirjallisuutta. Vastaavasti Työväen Arkistolle toimitettiin Neuvostoliitossa julkaistua suomenkielistä kirjallisuutta. Stalinin puhdistusten käynnistyttyä valkoisen vapaussotakirjallisuuden tilaaminen Suomesta asetettiin epäilyttävään valoon ja SVT:n kirjasto jouduttiin sulkemaan yleisöltä.[1]
SVT:n julkaisutoiminta kuihtui vuoden 1936 aikana, sillä kiihtyvien vainojen vuoksi uusia suomenkielisiä historiateoksia ei enää uskallettu julkaista. SVT:n toimistot Leningradissa ja Petroskoissa lakkautettiin ja toiminta keskitettiin Moskovaan, jossa siitä tuli SKP:n keskuskomitean historiajaosto. Arkisto jäi yhä Leningradiin. SVT:n toiminta päättyi kokonaan, kun NKVD kokosi tammi–helmikuussa 1938 ”todisteet”, joiden mukaan se oli neuvostovaltaa vastaan tähdätty salainen järjestö. Lähes kaikki tutkijakunnan toimintaan osalliset henkilöt joutuivat puhdistusten uhreiksi.[1]
Myös Petroskoissa toimineella Karjalan Tieteellisellä Tutkimus-Instituutilla oli 1930-luvulla samaa aihepiiriä tutkinut kilpaileva tutkimusjaosto.[1]
Tutkijakunnan julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen työväen vallankumous 1918 : arvioita ja itsekritiikkiä. Kustannusosuuskunta Kirja, Leningrad 1928 (Teos pdf-muodossa, Työväenliikkeen kirjasto, Teos html-muodossa, Marxist.org)
- Punakaarti rintamalla : luokkasodan muistoja ; toim. J. Lehtosaari. Kustannusosuuskunta Kirja, Leningrad 1929 (Teos pdf-muodossa, Työväenliikkeen kirjasto)
- Kansalaissodan rintamilta : suomalaisten vallankumouksellisten muistelmia taisteluista neuvostovallan puolesta,; toim. T. Antikainen, K. Pietarinen, T. Törmälä. Kustannusosuuskunta Kirja, Leningrad 1930
- Bolshevikkien toiminta Suomessa ja Viaporin kapina : eräitä aikalaisten muistelmia v. 1905 vallankumouksen ajoiltaa. Valtion kustannusliike Kirja, Leningrrad 1931 (Teos pdf-muodossa, Työväen Arkisto)
- E. Haapalainen : Suomen työväen ensimmäinen nousu (v. 1905).
- Pentti Kontio : Kimmon komppania , Omistetaan Kimmon komppaniasta ammuttujen, rintamilla kaatuneitten, vankileireillä kuolleitten tovereiden muistolle. Valtion kustannusliike Kirja, Leningrad 1933 (Teos pdf-muodossa, Työväen Arkisto)
- Punakaartilaisten muistelmia Suomesta v. 1918. Valtion kustannusliike »Kirja», Leningrad 1933 [4]
- SKP:n taistelun tieltä. Muistelmia, kuvauksia ja aineistoa SKP:n 15-vuotistaipaleelta ; toim. Toivo Antikainen. Valtion kustannusliike Kirja, Leningrad 1934
- Proletaarisen vallankumouksen rintamilta ; toim. E. Nissinen. SVT:n kokoelma No 1. Valtion kustannusliike »Kirja», Leningrad 1935 (Teos html-muodossa, Marxist.org)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Lauri Viljanen: ”On hauskempi tehdä kumousta kuin siitä kirjoittaa” – Neuvostosuomalainen historiankirjoitus ja -tulkinnat Suomen sisällissodasta 1920- ja 1930-luvuilla, Historiallinen aikakauskirja 2/2015, s. 165–177.
- ↑ Proletaarisen vallankumouksen rintamilta 1935, esipuhe 8marxist.org)
- ↑ Punakapina johtajiensa arvioimana, Hakkapeliitta 07.12.1929, nro 49, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Luku Suomen vallankumousliikettä käsittelevää kirjallisuutta teoksessa Proletaarisen vallankumouksen rintamilta, Kirja 1935