Aleksanteri Vasten

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aleksanteri Pekanpoika Vasten eli Surka tai Saska Vasten (17. lokakuuta 188118. tammikuuta 1938) oli pietarinsuomalainen bolševikki, Adolf Taimin veli ja yksi korkea-arvoisimmista punapäälliköistä Tampereella Suomen sisällissodassa vuonna 1918. Hänet tunnetaan myös nimellä Aleksander Wastén.[1] Vasten vangittiin Stalinin puhdistuksissa syyskuussa 1937 ja ammuttiin Leningradissa tammikuussa 1938.[2]

Punapäälliköstä punaupseeriksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasten oli työskennellyt Helsingissä viilarina ennen sisällissotaa. Hän liittyi sodassa Helsingin A-komppaniaan, osallistui taisteluihin Vilppulan rintamalla ja kuului Tampereen punaisten pohjoisrintaman esikuntaan. Hän taisteli myös Lahdessa ja pakeni sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle, jossa komensi pataljoonaa suomalaisia punaisia.

Vastenin johtama pieni panssarijunalla liikkunut komennuskunta kunnostautui Venäjän sisällissodan pohjoisella rintamalla heinäkuussa 1918 pysäyttämällä Pietaria kohti hyökkäävän vihollisarmeijan etenemisen lähellä Sorokkaa (venäjäksi Belomorsk), joka sijaitsi Vienanmeren rannalla.[1]

Vasten toimi Neuvostoliitossa SKP:ssä, jonka keskuskomiteaan hän nousi marraskuussa 1923. Hän johti 1920-luvulla Muurmanskin etappikeskusta, josta hoidettiin yhteyksiä Pohjois-Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan, ja sitten Lempaalan etappikeskusta vuoteen 1931. SKP:n komennuksille Suomeen lähtevät ja niiltä palaavat toimitsijat viettivät Neuvostoliiton puolella Lempaalassa sijainneessa Wasténin putiikissa yleensä päivän tai pari.[1]

  1. a b c Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 73-74, 267-268. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5
  2. Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 220, 115.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.