Autoliitto
Autoliitto on vuonna 1919 perustettu suomalainen autoilijoiden palvelu-, etu- ja harrastusjärjestö. Se on myös Suomen ainoa autonkäyttäjien kuluttajajärjestö. Liiton tavoitteena on tarjota jäsenistölle autoiluun liittyviä etuja ja palveluja. Edunvalvonnassa Autoliitto pyrkii alentamaan autoverotusta keskimääräiselle eurooppalaiselle tasolle. Liitto pyrkii myös vaikuttamaan liikennejärjestelyihin ja tieverkostoon, jotta autoilu olisi nykyistä sujuvampaa.
Autoliitto koostuu 90 paikallisosastosta. Kaikki osastot ovat itsenäisiä yhdistyksiä. Autoliitto kuuluu kansainväliseen yksityisautoilun keskusjärjestö FIA:aan (Federation Internationale de l’Automobile).
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen yritys suomalaisten autonomistajien yhteenliittymän perustamiseksi tehtiin vuonna 1915, mutta tuolloin keisarilliseen Venäjään kuuluneen Suomen viranomaiset hylkäsivät hakemuksen. Hanke nousi jälleen esille Suomen itsenäistyttyä ja järjestö perustettiin Hotelli Kämpissä Helsingissä marraskuussa 1919 nimellä Finlands Automobil Klubb − Suomen Automobiili Klubi (FAK − SAK). Järjestön käyttökieleksi otettiin ruotsi, koska sen ensimmäiset jäsenet kuuluivat pääosin yhteiskunnan yläluokkaan. Klubi solmi läheiset suhteet Ruotsin Kuninkaalliseen Automobiiliklubiin (KAK). Automobiiliklubi valitsi jäsenensä tiheällä seulalla; käytäntönä oli, että klubin kaksi jäsentä nimesi uuden jäsenehdokkaan ja heidän tuli vakuuttaa, että tämä oli "hyvämaineinen kunnon kansalainen" ja että tämän sivistystaso ja yhteiskunnallinen asema vastasivat jäsenistölle asetettavia vaatimuksia.[1]
Automobiiliklubin ensimmäisessä vuosikokouksessa marraskuussa 1920 kenraali Gustaf Mannerheim kutsuttiin järjestön kunniapuheenjohtajaksi.[2] Myöhemmin kulloinenkin tasavallan presidentti on kutsuttu Autoklubin ja Autoliiton kunniajäseneksi.[1]
Autokannan kasvaessa Automobiiliklubin rinnalle syntyi yleisiä autojärjestöjä. Vuonna 1926 perustettiin Maaseudun Autonomistajien Liitto (MAL) ja vuonna 1927 Yleinen Autoliitto (YAL), joiden toiminnan tarkoitus määriteltiin jokseenkin yhteneviksi Automobiiliklubin kanssa. Autoilujärjestöjen keskinäisistä suhteista kertoo se, että MAL:n ja YAL:n jäsenet olivat oikeutettuja samoihin kansainvälisiin etuihin ja palveluihin kuin AK:n jäsenistö. MAL:n taustavoimina olivat Maataloustuottajain Keskusliitto (MTK) ja monet maatalousalan yritykset ja osuuskunnat, kuten meijerit, myllyt ja teurastamot. Yleinen Autoliitto muutti nimensä vuonna 1951 muotoon Autoliitto – Suomi Touring Club, mutta palasi vuonna 1955 käyttämään vanhaa nimeään. Maaseudun Autonomistajien Liitto puolestaan lyhensi nimensä Maaseudun Autoliitoksi vuonna 1950.[1]
Sotien jälkeen Suomen Automobiiliklubi luopui muuttuneeseen toimintaympäristöön sopimattomasta "valikoitujen ihmisten seura" -toimintamallista ja aloitti jäsenpohjansa aktiivisen laajentamisen. Klubi vaihtoi kielensä ruotsista suomeen vuonna 1945 ja lyhensi nimensä Suomen Autoklubiksi (AK) vuonna 1949. Samana vuonna valmistui Autoklubin jäsenistönsä käyttöön rakennuttama Leppilammen matkailuhotelli Hämeen Härkätien varrelle Tammelaan. Aikanaan tunnettu AK:n toimitusjohtaja oli everstiluutnantti Sven Oskar Lindgren. Siihen saakka varsin Helsinki-keskeiseksi mielletty Autoklubi perusti paikallisosastoja eri puolille Suomea 1940-luvun lopulla. Autoklubin toiminnan tärkeä tukijalka oli autourheilu ja niinpä AK tuki muun muassa suomalaisia Monte Carlo -rallin osanottajia. AK:n Jyväskylän paikallisosasto järjesti ensimmäiset Jyväskylän Suurajot vuonna 1951.[1]
1960-luvun alussa Suomen Autoklubissa oli hieman alle 20 000 jäsentä, Maaseudun Autoliitossa noin 7 000 ja Yleisessä Autoliitossa vajaat 4 000 jäsentä. AK:n, MAL:n ja YAL:n jäsenistö kattoi tuolloin yli puolet kaikista autojen omistajista. Näistä Autoklubin jäsenyys oli arvostetuin, mitä kuvasi, että moni AK:n jäseneksi liittynyt hankki klubin koppalakin jo ennen ensimmäistä autoaan.[1]
Henkilöautojen tuontisäännöstely purettiin vuonna 1962 ja autokannan kehitys kääntyi räjähdysmäiseen kasvuun. Autoilujärjestöjen jäsenkehitys ei kuitenkaan seurannut autokannan nousuvauhtia, vaan päinvastoin autonomistajien järjestäytymisaste romahti. Vuonna 1965 enää noin seitsemän prosenttia autonomistajista kuului johonkin autoilujärjestöön. Edustavuuden väheneminen osui autoilijoiden etuja ajaneiden järjestöjen kannalta huonoon aikaan, koska 1960-luvun puolivälin jälkeen autot ja autoilu joutuivat yhteiskunnallisessa keskustelussa kritiikin kohteiksi. Lisäksi Autoklubi ajautui liiketoiminnassaan hankaluuksiin ja sen johtohenkilöt saivat henkilökohtaisten asioidensa vuoksi negatiivista julkisuutta. Maaseudun Autoliitto ja Yleinen Autoliitto eivät puolestaan enää pystyneet valvomaan riittävän tehokkaasti jäsentensä etuja. Tässä tilanteessa aloitettiin neuvottelut järjestöjen yhdistymiseksi. MAL ja YAL muodostivat Suomen Autoliiton vuonna 1966. Suomen Autoliitto ja Suomen Autoklubi puolestaan yhdistyivät Autoliitoksi vuonna 1972. Autoliitossa oli sen toiminnan alkaessa noin 41 000 jäsentä. 1970-luvun aikana jäsenmäärä laski, mutta se kääntyi – paljolti liiton johdossa silloin toimineiden kenraaliluutnantti Ermei Kannisen ja toimitusjohtaja Heimo Jaakkolan ansiosta – 1980-luvulla jälleen nousuun ja 1990-luvun alun laman aiheuttaman lievän notkahduksen jälkeen Autoliitto oli vuonna 1999 yksi Suomen suurimmista järjestöistä hieman vajaalla 100 000 jäsenellään. [1]
Suomen Autoliitto osallistui Liikenneturvan perustamiseen vuonna 1971. Autoliitto oli yhdessä Liikenneturvan kanssa muun muassa esittämässä turvavöitä koskevaa lakia jo useaan kertaan ennen kuin turvavyöt ja niiden käyttö autoissa määrättiin lain nojalla pakollisiksi. Autoliiton Suomen Autoklubilta perinnökseen saama Leppilammen matkailuhotelli myytiin 1970-luvun puolivälissä.[1] 1990-luvulla Autoliitto oli yksi tieliikennemuseo Mobilian perustajajäsenistä.
Jäsenet ja jäsenyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autoliitolla on noin 94 000 jäsentä. Jäseneksi pääsee vuosittaisen jäsenmaksun maksamalla. Jäsenille liitto tarjoaa erilaisia etuja, joista tärkeimpiä ovat alennukset laivalipuista, maksuttomat neuvontapalvelut (lakiasiat, tekninen neuvonta, matkailuneuvonta), katsastusedut, oma tiepalvelunumero ja automatkailuoppaat. Jäsenetuihin kuuluu myös Autoliiton Moottori-lehti, joka on Suomen vanhin autolehti (perustettu 1925[1]). Lehti ilmestyy yksitoista kertaa vuodessa. Hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja on Martti Merilinna. Autoliiton toimitusjohtaja on Pasi Nieminen. Autoliitolla on 50 paikallisosastoa.
|
|
|
|
Tiepalvelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autoliitto ylläpitää yhtenä toimijana tiepalvelua Suomessa. Toiminta käynnistyi olympiavuonna 1952. Lähes 200 vapaaehtoista tiepalvelumiestä auttaa autoilijoita tieliikenteessä, kun matkanteko keskeytyy yllättäen. Vapaaehtoisten tekemää päivystystä tehdään viikonloppuisin ja ennen kaikkea vuoden merkittävimpien juhlapyhien aikaan. Joulun liikenteen turvaava kampanja on nimeltään Operaatio Lumihiutale ja pääsiäisen Operaatio Pajunkissa. Edellinen järjestettiin ensimmäisen kerran jouluna 1969 ja jälkimmäinen keväällä 1970.[3]
Autoliiton tiepalvelukeskus palvelee 24 tuntia vuorokaudessa, vuoden kaikkina päivinä maksullisessa palvelunumerossa 0200 8080. Palvelu töineen ja tarvikkeineen on maksullista. Autoliiton jäsenet saavat alennuksia joistakin palveluista, kuten Autoliiton akkupalvelusta. Autoliiton tiepalvelu on nykyisin yhä useammin alan yritysten tuottamaa. Vapaaehtoisen tiepalvelun päivystäessä tilattu apu saattaa tulla perinteiseltä vapaaehtoispartiolta. Apua tilattaessa onkin hyvä ennalta sopia siitä mitä palvelua tilaa, kuka tulee avustamaan ja varautua avun kustannuksiin. Auttaja saattaa olla tiepalvelupartio tai hinausalan yrittäjä.[4]
Autoliitto tarjoaa jäsenilleen myös vuosimaksullista matkanjatkamispalvelua, niin sanottua laajennettua tiepalvelua, jonka nimi on AL-plus-jäsenyys.
Testit ja ajoneuvot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autoliiton keskeinen tehtävä on tuottaa ja jakaa autoiluun liittyvää kuluttajatietoa. Liitto on mukana lukuisissa liikenneturvallisuushankkeissa. Euro NCAP -törmäystestiohjelmassa tuotetaan puolueetonta tietoa eri automallien turvallisuudesta. Testiohjelmassa on listattuna lähes 300 automallia.
Lasten turvaistuintesti kattaa useat Suomessa myytävät lasten turvaistuinmallit. Vuodesta 2008 lähtien Suomessa julkaistavissa tuloksissa on huomioitu myös ulkomailla myytävien istuinten tulokset, koska turvaistuimia ostetaan nykyään paljon internetistä.
Autoliitto julkaisee myös henkilöautojen ympäristöominaisuuksia mittaavan EcoTestin tulokset. EcoTest tarjoaa puolueetonta tietoa autojen ympäristövaikutuksista. Tietoa voidaan käyttää esimerkiksi oman auton ympäristövaikutusten selvittämisessä tai ostopäätöksen apuna. EcoTestattuja ajoneuvoja on tällä hetkellä yli 800.
Automatkailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autoliitto on automatkailun asiantuntija. Se tarjoaa maan ainoana tahona automatkailuun keskittyviä matkailupalveluja. Liitosta saa tarkkaa ja ajantasaista tietoa eri maiden vaatimista automatkailuasiapapereista ja -määräyksistä. Asiapapereita ovat mm. kansainvälinen ajokortti ja -leirikortti, USA-liite, hostellikortti ja valtakirja. Autoliitto tuottaa myös automatkailuun liittyvää tietoa, oppaita ja muita kirjoja.
Liikenneturvallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autoilun turvallisuuden parantaminen on Autoliiton keskeisiä tavoitteita. Tärkeitä aiheita ovat mm. tiestön kuntoon liittyvät kysymykset. Autoliitto peräänkuuluttaa esimerkiksi pääteiden nykyaikaistamista, jotta ne vastaavat tämän päivän liikennemääriä ja liikenneturvallisuustavoitteita.
Autoliitto järjestää vuosittain neljäs- ja viidesluokkalaisille koululaisille polkupyörän hallintaa ja liikennetietoutta mittaavan Fillarimestari-kilpailun. Valtakunnallisen kilpailun tehtävä on tukea suomalaisten koulujen liikennekasvatustyötä. Fillarimestari-kilpailu huipentuu vuosittain Fillarimestarin EM-kilpailuihin, jossa Suomea edustaa alue- ja SM-kilpailuissa parhaaksi selviytynyt neljän hengen joukkue.
Autourheilu ja AL-Sports
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autoliitto on mukana edistämässä suomalaista autourheilua. Osa liiton osastoista kuuluu Suomessa autourheilua koordinoivaan AKK-Motorsport ry:hyn (Autourheilun Kansallinen Keskusliitto). Autoliiton jäsenet voivat osallistua laajaan autourheilutoimintaan joko toimitsijana tai kilpailijana. Monet autourheilutapahtumat toteutetaan Suomessa yhä talkooväen voimin.
Kansallinen yhteistyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autoliitto on Suomen Punaisen Ristin koordinoiman, esimerkiksi poliisilaitoksia kadonneen henkilön etsinnöissä avustavan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun jäsenjärjestö.[5]
Kansainvälinen yhteistyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autoliitto kuuluu autoilun ja matkailun kansainväliseen, yksityisautoilun keskusjärjestö FIA:an (Federation Internationale de l’Automobile). Jäsenyys vahvistaa Autoliiton mahdollisuuksia vaikuttaa kansainväliseen liikenteeseen ja automatkailuun liittyviin määräyksiin. Aktiivinen yhteistyö lukuisten ulkomaisten sisarjärjestöjen kuten Saksan ADAC:n ja Yhdysvaltain AAA:n kanssa takaa ulkomailla autoileville Autoliiton jäsenille tietoja ja palveluja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Kimmo Levä (toim.): Auton vuosisata. Mobilia-vuosikirja 1999, s. 81−87. Kangasala: Mobilia Säätiö, 1999.
- ↑ Esko Laaksonen: Herraklubista koko kansan autoliitoksi: Autoliiton 75 vuotta, s. 12. Helsinki: Autoliitto ry, 1994.
- ↑ Kirsti Lehtomäki (toim.): Auto edessä, mökki takana: Mobilia-vuosikirja 2014, s. 23. Kangasala: Mobilia-säätiö. ISBN 978-952-67739-2-6.
- ↑ Aromaa, Pekka: Liikkumisturvapalvelut. Ja matka jatkuu? sekä kainalojuttu Mitä tehdä, kun matka katkeaa? Tekniikan Maailma, 13/2016. Digilehti (digitilaajille).
- ↑ Verkosto, joka pelastaa ihmishenkiä Vapepa. Viitattu 29.9.2023.