Suklaalevy
Suklaalevy on litteään, usein suorakulmaiseen muotoon valettua suklaata. Levyn uritus helpottaa suklaan jakamista pienemmiksi paloiksi tai riveiksi.
Sadan tai kahdensadan gramman kokoisina myytävien levyjen ohella suklaan perusmuotoja ovat suupalan kokoiset konvehdit ja suklaapatukat, jotka noin 40 gramman kokoisina voi syödä kerralla. Suklaalevy soveltuu välipalaa ja suupalaa suurempaan tarpeeseen.[2] Suklaalevyjen pakkauksissa käytetään suojana usein foliota, joka auttaa suklaata säilymään. Folion päällä on tavallisesti paperinen tai pahvinen pakkaus.[3]
Suklaalevyissä yleisimmän suorakaiteen muodon ohella esimerkiksi Ritter Sportilla on neliömäisiä levyjä, joiden muoto on Saksassa patentoitu.[4] Suklaalevyn suklaa voi olla maitosuklaata, tummaa suklaata tai valkosuklaata. Levyjä on saatavissa täytesuklaina ja eri tavoin maustettuina.
Suklaalevyjä syödään Suomessa paljon. Pelkästään Fazerin Vantaan tehtaalla valmistui 2010-luvun alussa vuosittain 15 miljoonaa suklaalevyä, joista yli 80 % myytiin Suomessa.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyinen suklaalevy syntyi 1800-luvun kuluessa. Kaakao oli tullut Eurooppaan jo 1500-luvulla, mutta kiinteästä suklaasta valettujen suklaalevyjen tuotantoon päästiin vasta 300 vuoden kuluttua. Ensimmäiset tummasta suklaasta tehdyt levyt valmisti J.S. Fry & Sons 1847 Bristolissa. Raaka-aineita olivat kaakaojauhe ja kaakaovoi, jotka van Houten oli onnistunut erottamaan toisistaan, sekä sokeri. Suklaalevyistä tuli heti suosittuja.[5]
Miedompia maitosuklaalevyjä alettiin valmistaa vuonna 1875, kun maidon kuivaamiseen jauheeksi oli löytynyt menetelmä. Suklaan valmistukseen löytyi muitakin menetelmiä, joilla suklaasta saatiin sileämpää, kiiltävämpää ja paremmin säilyvää.[5]
Ensimmäinen askel täytesuklaan suuntaan oli Ranskassa kehitetty kermaa sisältävä ganache, joka johti suklaatryffelien ja muiden suklaaseen liitettävien makujen syntymiseen.[5] Jo atsteekit olivat maustaneet kaakaota vaniljalla, hunajalla ja pitaijalla. Espanjalaisupseerit taas lisäsivät juomaan hasselpähkinää ja mantelia. Hunajan sijaan he makeuttivat ruokosokerilla, jota oli saatu Eurooppaan Intiasta alunperin Aleksanteri Suuren lähettämänä.[6] Suklaalevyissä käytetään edelleen samoja täytteitä. Suosittuja ovat marja- ja hedelmä- sekä marmeladitäytteiden ohella kahvi, minuttu, marsipaani ja kinuski.[6]
Monet nykyisistä suklaalevyjen valmistajista aloittivat pieninä perheyrityksinä 1800-luvulla. Tällä hetkellä levyt valmistetaan pääosin teollisessa mittakaavassa muutaman suuren jättiyhtiön tuottamana.[7]
Suomessa Fazerilla suklaalevyjen tuotanto alkoi vuonna 1894.[8] Fazerin Sininen kuitenkin sai alkunsa vuonna 1922.[9]
Suklaalevyn kulttuurisia merkityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahvipaketin tapaan suklaalevy toimii maksuna vaihtokaupoissa,[10] lahjana tai tuliaisena.[11] Työpaikkojen kriisitilanteissa suklaalevyä on toisinaan pidetty liian vaatimattomana kompensaationa.[11] Toisaalta esimerkiksi Kuntaliiton lakimies on ohjeistanut, että suklaalevy on opettajalle kynttilän ohella sopiva lahja, kun taas kalliimmat lahjat voivat lähetä virkamiehen lahjontaa.[12][13] Suklaalevyä on käytetty jopa palkintona, joka ohjaa kuntalaisia käyttämään etäpalveluja.[14]
Toisinaan suklaalevy nähdään keskeisenä lohturuokana ja tunnesyömisenä,[15] jolloin isokin levy syödään kerralla ja yksin.[16]
Suklaasta onkin löydetty ainesosia, jotka saattavat aiheuttaa suklaaholismia. Tutkija Alan Drewnowski on havainnut, että aivot tuottavat suklaan ansiosta luonnollisia opiaatteja, jotka aiheuttavat lievän euforista hyvänolon tunnetta ja lievittävät kipua. Suklaasta on löydetty myös anandamidia, jonka vaikutus muistuttaa kannabista, sekä kofeiinin tyyppisesti piristävää teobromiinia.[17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Fazerin sinisen suosio ei horju. Helsingin Sanomat 1.2.2012. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Pia Elonen: Makeispakkausten trendinä nyt pienuus – suomalaisyhtiöt eivät seuraa brittifirman esimerkkiä. Helsingin Sanomat 4.6.2014. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Dom Ramsey: Suklaa: intohimona suklaa, s. 50. Suomentanut Haapasalo, Jade. Readme.fi, 2017. ISBN 9789523214453
- ↑ Salla Varpula: Ritter Sportilla on yksinoikeus neliönmuotoiseen suklaalevyyn, saksalainen oikeusistuin linjasi. Helsingin Sanomat 23.7.2020. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ a b c Dom Ramsey: Suklaa: intohimona suklaa, s. 20-21. Suomentanut Haapasalo, Jade. Readme.fi, 2017. ISBN 9789523214453
- ↑ a b Bardi, Carla: Suklaa - kultainen kirja, s. 23, 41. Suomentanut Susitaival, Siiri. Readme.fi, 2012. ISBN 9789522205278
- ↑ Dom Ramsey: Suklaa: intohimona suklaa, s. 52. Suomentanut Haapasalo, Jade. Readme.fi, 2017. ISBN 9789523214453
- ↑ 125 vuotta makuelämyksiä - Fazerin historia lyhyesti. Cision. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Emmi Niiniaho: Tiesitkö? Näin Fazerin Sinisen resepti päätyi Suomeen – yllättävät faktat satavuotiaasta suklaasta. MTV-uutiset 10.9.2022. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Antti Ojala: Tv-taso maksaa kahvipaketin, sänky suklaalevyn ja koko olohuone satasen – näin sisustat kotisi lähes ilmaiseksi. YLE 19.2.2017. viitattu 22.12.2023.
- ↑ a b Aleksanteri Pikkarainen: Yhdelle 500 euroa ja älysormus, toiselle suklaalevy: Näin yritykset ovat muistaneet suomalaisia korona-aikana. Ilta-Sanomat 20.12.2020. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Ensio Karjalainen: Turun sivistysjohtaja: "Sopivin tapa muistaa opettajaa on toivottaa hänelle hyvää joulua" – Kuntaliiton lakimies: "Suklaalevy tai kynttilä on hyväksyttävä". YLE 13.12.2018. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Marjo Valtavaara: Espoo kielsi kalliit lahjat opettajille, koululuokissa kerätty jopa 500 euron lahjakortteja – OAJ: ”Virkamiehen lahjominen on kiellettyä”. Helsingin Sanomat 13.12.2018. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Jarno Tiihonen: Simon sosiaalitoimisto on alkanut tarjota etäpalvelua. YLE 15.5.2018. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Kira Gronow: Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla. Helsingin Sanomat 13.12.2017
- ↑ Eeva-liisa Pere: Huippukokkien lohturuuat – Alexander Gullichsen, Teresa Välimäki ja Jyrki Sukula paljastavat, mitä syövät yksin ollessaan. Helsingin Sanomat 9.3.2+015. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Bardi, Carla: Suklaa - kultainen kirja, s. 14. Suomentanut Susitaival, Siiri. Readme.fi, 2012. ISBN 9789522205278