Sturmgeschütz III

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sturmgeschütz 40)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sturmgeschütz III (Ausf G)
Rynnäkkötykkipataljoonan Sturmgeschütz III Ausf. G -rynnäkkötykkejä Enson paraatissa 4.6.1944
Rynnäkkötykkipataljoonan Sturmgeschütz III Ausf. G -rynnäkkötykkejä Enson paraatissa 4.6.1944
Valmistushistoria
Valmistusmaa  Saksa
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä 6,77 m
– pelkkä runko 5,4 m
Leveys 2,95 m
Korkeus 2,16 m
Taistelupaino 23,9 t
Telaketjut 400 mm
Maksiminopeus
– tiellä 40 km/h
– maastossa 20 km/h
Toimintasäde 155 km tiellä
Pääase 75 mm StuK 40 L/48 -panssarivaunukanuuna
Muu aseistus 2 × 7,92 mm MG 34-konekivääriä
Panssarointi 80–19 mm
Moottori Maybach HL120TRM V-12 bensiini
– hevosvoimat 300 hv
– kilowattia 224 kW
Miehistö 4

Sturmgeschütz III (StuG III) oli saksalainen rynnäkkötykki, joka oli Saksan eniten valmistama panssaroitu ajoneuvo toisessa maailmansodassa. Se oli rakennettu Panzer III -panssarivaunun alustalle. Alun perin se oli tarkoitettu liikkuvaksi, panssaroiduksi kevyeksi tykiksi jalkaväen tukemiseen, mutta jatkuvien muutosten myötä vuoteen 1942 tultaessa sitä käytettiin myös panssarintorjuntavaununa. Sturmgeschütz-sarjan vaunut ovat ehkä Suomen oloissa parhaiten tunnettuja erinomaisesta hinta/suorituskyky-suhteestaan. Kääntyvän tornin puuttuminen madalsi rynnäkkötykin profiilia tehden sen havaitsemisen vaikeammaksi. Rakennusmateriaaleja ja rahaa säästyi panssarivaunuihin verrattuna, koska pyörivä torni oli kallis rakentaa ja kuulalaakereista oli pulaa. Sodan loppuun mennessä oli rakennettu yli 10 500 vaunua.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sturmgeschütz III:n lähtökohtana oli eversti Erich von Mansteinin tekemä ehdotus kenraali Ludwig Beckille vuonna 1935, jossa esitettiin, että rynnäkkötykistön (Sturmartillerie) yksiköitä pitäisi käyttää suora-ammuntaroolissa jalkaväkidivisioonien tukena. Ehdotus johti siihen, että Daimler-Benz AG sai 15. kesäkuuta 1936 tilauksen kehittää panssaroitu jalkaväen tukemiseen soveltuva vaunu, johon voitiin asentaa 75 mm psv-kanuuna. Tykin suuntausalan tuli olla rajoitettu, mutta vähintään 25 astetta, ja sen tuli olla asennettu kokonaan suljettuun päällysrakenteeseen, joka antoi miehistölle suojan ylhäältäpäin. Vaunun korkeus ei saanut ylittää keskimääräistä miehen pituutta.

Daimler-Benz AG käytti uuden vaunun perustana vastikään suunnitellun Panzerkampfwagen III:n alustaa ja ajolaitteistoa. Prototyyppi teetettiin alihankintana Alkett-yhtiössä, joka valmisti viisi 0-sarjan StuG-prototyyppiä vuonna 1937 PzKpfw III Ausf. B -panssarin pohjalta. Näissä prototyypeissä oli niukkahiilisestä teräksestä valmistettu päällysrakenne ja Kruppin lyhytputkinen 75 mm psv-kanuuna mallia Sturmgeschütz 7,5 cm Kanone (L/24) (StuG 7,5 cm K).

Koska StuG III oli tarkoitettu alun perin jalkaväkeä vastaan ja lähitaistelutukirooliin, ensimmäiset mallit oli varustettu matalalähtönopeuksisilla 75 mm StuG 7,5 cm K-tykeillä, joilla ammuttiin pääasiassa sirpalekranaatteja. Saksalaisten kohdattua Neuvostoliiton T-34-panssarivaunuja StuG III -vaunujen aseistusta alettiin kehittää. Uusi pääase oli 75 mm StuK 40 L/43, joka saatiin käyttöön keväällä 1942 F-mallissa. Tässä tykissä oli koko ampumatarvike vaihdettu uuteen, pidempihylsyiseen, tehokkaampaan malliin, ja putken pituus oli lähes kaksinkertainen aiempaan verrattuna. Saman vuoden syksyllä tuli käyttöön StuK 40-kanuunan, suomalaisittain 75 PsvK 40, uusi malli, jossa oli 48 kaliiperin pituinen putki. Uudella tykillä panssarikranaatin lähtönopeus oli jo lähes 800 m/s ja sillä kyettiin tuhoamaan useimmat vihollispanssarit vielä 1 000 metrin etäisyydeltä, missä läpäisy oli vielä noin 100 mm. StuG III:n myöhemmissä malleissa oli 7,92 mm MG34-konekivääri putken suuntaisesti asennettuna, näin parannettiin kykyä torjua vihollisen jalkaväkeä.

Saksalaisen 303. rynnäkkötykkiprikaatin StuG III Ausf. G Lappeenrannassa 25. kesäkuuta 1944.
Syyrian armeijalta vallattu Sturmgeschütz III Ausf. G, tykissä Saukopf-asekilpi, Yad la-Shiryonin museossa, Israelissa.
Kuvaa Ausf. G -mallisen rynnäkkötykin päältä Oulun Hiukkavaaran entisellä kasarmialueella.

Tuotetut mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sturmgeschütz III (Ausf A)
Valmistushistoria
Valmistusmaa Saksa [1]
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä 5,38 m
– pelkkä runko 5,38 m
Leveys 2,92 m
Korkeus 1,95 m
Taistelupaino 19,6 t
Telaketjut ? mm
Maksiminopeus
– tiellä 40 km/h
– maastossa 20 km/h
Toimintasäde 160 km tiellä
Pääase StuG 7,5 cm K L/24 -panssarivaunukanuuna
Muu aseistus ei ole
Panssarointi 50–19 mm
Moottori Maybach HL120TR V-12 bensiini
– hevosvoimat 300 hv
– kilowattia 224 kW
Miehistö 4
  • StuG III Ausf. A (1940, 30 valmistettu)
    • Käytössä ensimmäisen kerran Ranskan valtauksessa, StuG III Ausf. A:ssa oli Panzer III Ausf. F:n alusta ja StuG 7,5 cm K L/24 tykki.
  • StuG III Ausf. B (1940–1941, 320 valmistettu)
    • Leveämmät telat ja muita pieniä muutoksia.
  • StuG III Ausf. C (1941, 50 valmistettu)
    • Pieniä muutoksia StuG B:stä.
  • StuG III Ausf. D (1941, 150 valmistettu)
    • Pieniä muutoksia StuG C:stä.
  • StuG III Ausf. E (1941–1942, 272 valmistettu)
    • MG-34 konekivääri lisätty suojaamaan vaunua vihollisen jalkaväeltä ja muita pieniä muutoksia.
  • StuG III Ausf. F (1942, 359 valmistettu)
    • Ensimmäinen suuri muutos, sillä tämä versio aseistettiin pidemmällä 75 mm StuK 40 L/43 -tykillä. Tämän muutoksen myötä StuG:stä tuli enemmän panssarintorjuntavaunu kuin jalkaväen tulitukivaunu.
  • StuG III Ausf. F/8 (1942, 334 valmistettu)
    • Seuraava aseistuksen parannus, 75 mm StuK 40 L/48 -tykki.
  • StuG III Ausf. G (1942–1945, 7893 valmistettu)
    • Viimeinen ja yleisin StuG-sarjasta. G-sarjan StuG:ssä oli Panzer III Ausf. M:n runko ja vuoden 1944 jälkeen myös toinen konekivääri. Myöhemmissä versioissa tykin asekilpi oli valettua Saukopf (saks.: sianpää) -mallia, joka oli alkuperäistä teräslevyistä pultattua laatikkomaista versiota parempi ballistisilta ominaisuuksiltaan.
StuG III Ausf. F belgradilaisessa sotamuseossa.
Suomalainen StuG III Helsingissä.
Sturmgeschütz III Ausf G vuodelta 1944 (myöhempi malli Saukopf-asekilvellä).
Sturmhaubitze 42.

Muunnokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joihinkin StuG III-vaunuihin asennettiin Panzer IV:n telakoneisto, mutta vain noin 20 valmistettiin. Tarkoituksena oli yksinkertaistaa kenttäkorjauksia, mutta ajatus ei toiminut käytännössä, ja mallin valmistus peruttiin.

Neuvostoliiton SU-76i-telatykki pohjautui sotasaaliiksi saatuihin saksalaisiin StuG III- ja Panzer III -vaunuihin. Noin 1 200 tällaista vaunua muutettiin Puna-armeijan käyttöön lisäämällä suljettu päällysrakenne ja 76,2 mm ZiS-5-tykki.

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miehistö: 4
  • Taistelupaino: 23 900 kg
  • Teho-painosuhde: 12,55 hv/tonni
  • Mitat
    • Pituus putki edessä: 6 770 mm
    • Pituus ilman putkea: 5 400 mm
    • Korkeus: 2 160 mm
    • Suurin leveys: 2 950 mm maastoteloilla, 3 230 mm talviteloilla
    • Maavara: 390 mm
    • Tulikorkeus: 1 570 mm
    • Raideleveys: 2 510 mm maastoteloilla
  • Nopeus, 3 000 kierr/min: 40 km/h
    • Telan leveys: 400 mm (maastotela)
  • Jousitus: sauvajousitus
  • Iskunvaimentimet: 4 kpl
  • Kahlauskyky: 800 mm
  • Moottori: Maybach HL 120 TRM
    • Tyyppi: 4-tahtinen V-12 bensiini
    • Polttoaine: 74-oktaaninen bensiini
    • Teho: 300 hv
    • Iskutilavuus: 11,9 l
    • Polttoainetäyttö: 310 l
  • Vaihteisto: ZF Aphon SSG 76
    • Tyyppi: Synkronoitu manuaalivaihteisto
    • Vaihteiden lukumäärä: 6 + 1 R
  • Kytkin: monilevyinen, kuiva
  • Ohjausjärjestelmä: Kytkin-jarru
  • Pääase: 7,5 cm Sturmkanone 40 (L/48)
    • Tyyppi: panssarivaunukanuuna
    • Kaliiperi: 75 mm
    • Ammuksen lähtönopeus: 770 m/s (panssarikranaatti)
    • Putken pituus: 48 kaliiperia
    • Hylsyn pituus: 495 mm
    • Lukko: puoliautomaattinen putoava kiilalukko
    • Laukaisujärjestelmä: sähköinen
  • Tykin tähtäin: Sfl. ZF. 1
    • Tyyppi: tähtäysperiskooppi
    • Suurennos: 5 x
    • Näkökenttä: 8°
  • Konekiväärit: 1 tai 2 kpl 7,92 mm MG 34 (Suomessa 1 kpl 7,62 mm DT-pikakivääri)
    • Tulinopeus: 900 ls/min

Käyttö Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi osti yhteensä 59 kpl StuG III -vaunuja Saksalta vuosina 1943 ja 1944. Yhden vaunun hinta oli 165 000 valtakunnanmarkkaa (kahden komentovaunun 168 000 RM), eli 3,2 miljoonaa Suomen markkaa. Vaunut tuhosivat 87 vihollispanssaria omien tappioiden ollessa 8 vaunua.[2] 29 vaunuista ehti jatkosodan taisteluihin. Koska varaosista oli puutetta, yksi vaunu purettiin osiksi. Loput 30 vaunua eivät ehtineet jatkosotaan.

"Sturmi" -lempinimen saaneet vaunut palvelivat Rynnäkkötykkipataljoonassa aina vuoteen 1966, jolloin ne korvattiin Neuvostoliitosta vuosina 1959−1966 ostetuilla T-54- ja T-55-taistelupanssarivaunuilla. Useita kappaleita sijoitettiin museoihin ja muistomerkeiksi. 25. syyskuuta 2007 järjestetyssä huutokaupassa myytiin kolme romukuntoista vaunua ulkomaisille ostajille.

Museokappaleet Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen StuG III Ausf G, Ps. 531-45, Parolan panssarimuseossa.

Yksi vaunu, Ps. 531-8 Aili, on Haminassa Kadettikoulunkadun eteläpuolella Reserviupseerikoulun esikunta- ja viestikomppanian edessä. Toinen vaunu on Panssarimuseossa. Kolmas vaunu on Hiukkavaaran entisellä varuskunta-alueella Oulussa.lähde?

Sturmgeschütz III tyyppi sijainti valmistaja
Ps. 531-1 Aune tuhoutunut, 19440615, Kuuterselkä Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-2 tuhoutunut, 19440628, Nurmilampi, suomalainen panssarimiina Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-3 tuhoutunut, 19440628, Nurmilampi MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-4 Lisbeth panssarimuseon varasto MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-5 tuhoutunut, 19440711, Vuosalmi Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-6 Liisa panssariprikaati [4] MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-7 käytetty varaosiksi panssarikeskuksessa 19441024 päätöksen jälkeen MIAG, Braunschweig [3]11
Ps. 531-8 Aili Hamina, Kadettikoulunkatu, maasotakoulun reserviupseerikoulun esikunta- ja viestikomppanian edusta
Ps. 531-9 Toini tuhoutui harjoitusmaalina sodan jälkeen Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-10 Bubi Panssariprikaati Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-11 Airi Panzermuseum Munster MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-12 Lea Kuljetusvarikko Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-13 käytetty varaosiksi Äänislinnassa Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-14 Vappu [5] ei museoitu MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-15 ei museoitu Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-16 The Military Vehicle Technology Foundation, Kalifornia -> v.2018 American Heritage Museum Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-17 menetetty Kuuterselässä 19440615 tai 19440614 M.A.N. [3]
Ps. 531-18 panssarimuseossa Alkett, Berliini [3]
Ps. 531-19 Marjatta panssarimuseossa MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-20 Meeri ei museoitu MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-21 ei museoitu MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-22 ei museoitu MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-23 menetetty Kuuterselässä 19440615 tai 19440614 MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-24 menetetty Kuuterselässä 19440615 tai 19440614 MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-25 Kyllikki ei museoitu MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-26 Mikki, sodanjälk. Ausf G Oulu, Hiukkavaara [6]
Ps. 531-27 ei museoitu MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-28 käytetty varaosiksi panssarikeskuksessa 19441024 päätöksen jälkeen MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-29 menetetty Kuuterselässä 19440615 tai 19440614 MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-30 ei museoitu MIAG, Braunschweig [3]
Ps. 531-31 Ausf G, sianpäämantletilla Lappeenranta, Rakuunamäki
Ps. 531-45 Ausf G, sianpäämantletilla Hattula, Panssarimuseo

[7]

Ps. 531-17 on rakennettu Panzerkampfwagen III:n rungolle.

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Chamberlain, Peter / Doyle, Hilary: Encyclopedia of German Tanks of World War Two. Cassell, 1999. ISBN 1-85409-518-8
  • Fleischer, Wolfgang: Die deutschen Sturmgeschütze 1935-1945. Podzun-Pallas Verlag, 1996. ISBN 3-7909-0588-7
  • Fleischer, Wolfgang: Waffen-Arsenal - Deutsche Sturmgeschütze im Einsatz. Podzun-Pallas Verlag, 1999. ISBN 3-7909-0659-X
  • Käkelä, Erkki / Lärka, Andreas: Suomalaisten rynnäkkötykkien kohtalot. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31423-4

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sturmgeschütz III.
Saksan asevoimien panssariajoneuvot toisessa maailmansodassa
Panssarivaunut

Panzer I • Panzer II • Panzer III • Panzer IV • Panther • Tiger • Tiger II • Panzer 35(t) • Panzer 38(t)

Telatykistö

Wespe • Hummel • Grille • Panzerwerfer • sIG 33 • Wurfrahmen 40

Rynnäkkötykit

StuG III • StuG IV • StuIG 33 • StuH 42 • Brummbär • Sturmtiger

Panssarintorjuntavaunut

Panzerjäger I • Marder I • Marder II • Marder III • Hetzer • Jagdpanzer IV • Jagdpanther • Nashorn • Jagdtiger • Elefant

Puolitelavaunut

SdKfz 2 • SdKfz 4 • SdKfz 6 • SdKfz 7 • SdKfz 10 • SdKfz 11 • SdKfz 250 • SdKfz 251 • SdKfz 252 • SdKfz 253 • SdKfz 254

Panssariautot

SdKfz 221/22/23 • SdKfz 234 • ADGZ

Ilmatorjuntavaunut

Flakpanzer IV: Möbelwagen, Wirbelwind, Ostwind, Kugelblitz • Flakpanzer 38(t)

Prototyypit

Maus • E-sarja • Panther II • Waffenträger • Neubaufahrzeug • Sturer Emil

Suunnitelmat

Panzer VII Löwe • Panzer IX • Panzer X • Ratte • Monster

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sturmgeschütz_III&oldid=22812067”