The Stooges
| The Stooges | |
|---|---|
 The Stooges & Iggy Pop, Puola, Katowice Off Festval 2012-08-04 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1967–1974, 2003–2016 |
| Tyylilaji |
garage rock protopunk hard rock |
| Kotipaikka | Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Entiset jäsenet |
Iggy Pop, laulu |
| Levy-yhtiö | |
The Stooges (vuodesta 1973 alkaen Iggy & The Stooges) oli yhdysvaltalainen rockyhtye, jonka Iggy Pop perusti Detroitissa vuonna 1967. Yhtye luetaan punkrockin tärkeimpien edelläkävijöiden joukkoon. Ollessaan toiminnassa vuoteen 1974 saakka The Stooges ei vielä saanut suurta mainetta osakseen. Myöhemmin yhtyeen arvostus ja suosio ovat kuitenkin kasvaneet korkealle.The Stooges vaikutti voimakkaasti muun muassa Ramonesiin ja The Sex Pistolsiin.Yhtyeen studioalbumeja pidetään yleisesti rock-klassikkoina.
The Stooges halusi protestoida hippikauden romanttista ja pastoraalista popmusiikkia vastaan kehittämällä aggressiivisen ja kaoottisen musiikki- ja lavaesiintymistyylin, joka ilmaisi parikymppisen nuorten maanista ja ahdistunutta mielenmaisemaa.
Iggy & The Stooges kokoontui uudestaan vuonna 2003
Yhtye pääsi Rock and Roll Hall of Fameen maaliskuussa 2010.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iggy Pop esiintyi Ann Arborissa, Michiganin osavaltiossa paikallisissa yhtyeissä, joista tunnetuin on The Iguanas. Yhtye hajosi 1967, jolloin The Stooges perustettiin. Iggy Popin lisäksi yhtyeeseen kuuluivat veljekset Ron ja Scott Asheton sekä heidän ystävänsä Dave Alexander.
Yhtye sai mainetta omalaatuisista esiintymisistään. Iggy Pop shokeerasi yleisöä hieromalla rintaansa maapähkinävoita, sekä viiltelemällä itseänsä lasinsirpaleella. Aluksi yhtyeen musiikki oli kokeellista ja hyvin erilaista kuin mitä sen albumeilla myöhemmin kuultiin. Ensimmäisissä konserteissaan yhtye "soitti" omatekoisia soittimiaan, kuten pölynimuria ja tehosekoitinta. Scott Asheton paukutti vasaroilla tynnyreitä, sekä Ron Asheton soitti sitaria ja bassoa. Dave Alexander käytti efektilaitteita ja syntetisaattoreita toistaakseen efektejä.
The Stooges asui roudareineen Ann Arborin kaupungissa maatilalla, jota kutsuttiin nimellä "Fun House". Talossa sijaitsivat myös yhtyeen harjoitustilat. Vuoteen 1968 Iggy Pop oli siirtynyt yksinomaan laulajaksi ja Ron Ashetonin soittimeksi oli vakiintunut kitara. Scott Asheton oli rumpali ja Dave Alexander basisti. Yhtye esiintyi paljon Detroitissa Grande Ballroomissa MC5:n lämmittelijänä. MC5:stä kiinnostunut Danny Fields piti The Stoogesista ja järjesti heille levytyssopimuksen Elektra Recordsilta.
Esikoislevy ja Fun House (1969–1970)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1969 ilmestyi esikoislevy The Stooges, joka sisälsi muun muassa kappaleet "I Wanna Be Your Dog" ja "1969". Albumin tuotti aiemmin The Velvet Underground -yhtyeessä vaikuttanut John Cale. Albumi ei ilmestyessään saanut suurta suosiota, mutta on myöhemmin se on noussut rockin klassikkojen asemaan.
Seuraavana vuonna ilmestynyt LP-levy Fun House vei yhtyeen musiikkia vieläkin hyökkäävämpään suuntaan. Levyllä oli myös free jazz vaikutteita, koska Juuri ennen sen äänityksiä yhtyeeseen otettiin mukaan jazz-saksofonisti Steve Mackay. Scott Asheton kuvaili Stoogesin Fun House levyn musiikkia "kovaa rokkaavaksi jazziksi". Albumin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "TV Eye", "Loose" ja "1970".
Kesäkuussa 1970 yhtye soitti kuuluisan konserttinsa Cincinnati Pop Festivaleilla. Konsertista näytettiin myöhemmin kooste Yhdysvaltojen valtakunnallisessa TV:ssä. Samalla se oli Iggy Popin ensimmäinen TV esiintyminen.Yhtyeen soittaessa kappaleita "TV Eye" ja "1970" Iggy Pop hyppäsi yleisön sekaan, jotka nostivat hänet käsillään ilmaan. Joku yleisöstä antoi Popin käteen maapähkinävoipurkin, jonka sisällön hän sotki rintaansa ja osan hän heitteli yleisön päälle. Dead Boys-yhtyeen laulaja Stiv Bators väitti myöhemmin olevansa purkin Popille antanut henkilö.
Elokuussa 1970 basisti Dave Alexander jouduttiin erottamaan yhtyeestä päihdeongelmansa takia. Viimeisessä konsertissaan Goose Lake Festivaaleilla Alexander joutui esiintymään suuren yleisön edessä ja hän nautti ennen lavalle nousua runsaasti päihteitä. Keikka sujui hänen osalta huonosti ja Iggy Pop erotti hänet heti konsertin jälkeen.
Korvaavaksi basistiksi otettiin ensin roudari Zeke Zettner, sekä roudari Bill Cheatham ylennettiin toiseksi kitaristiksi. Molemmat tahtoivat kuitenkin loppuvuonna takaisin roudarin työhön, ja heidät korvattiin kitaristi James Williamsonilla sekä basisti Jimmy Reccalla. Zettner kuoli myöhemmin heroiinin yliannostukseen vuonna 1973.
Pian Fun Housen julkaisun jälkeen yhtyeen toiminta muuttui hyvin epäsäännölliseksi. Syy tähän oli yhtyeen jäsenten liiallinen päihteiden käyttö. Vain Ron Asheton kieltäytyi kovista huumeista. Iggy Pop ei usein pystynyt kunnolla esiintymään huumeiden vaikutuksen alaisena, ja levy-yhtiö hylkäsi yhtyeen. Heinäkuussa 1971 The Stooges vetäytyi tauolle. Elektra Records irtisanoi yhtyeen levytyssopimuksen oltuaan tyytymätön sen musiikkiin. Lisäksi yhtyeen kotitalo Fun House sai purkutuomion. Asiaa juhlistaakseen Scott Asheton ja Bill Cheatham ampuivat haulikoilla talon seinät säpäleiksi.
Paluu ja romahdus (1972–1974)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Stoogesin ollessa tauolla Iggy Pop tapasi yhtyettä ihailleen David Bowien syksyllä 1971. Bowie halusi auttaa Popin uraa. Iggy Pop sai uuden levytyssopimuksen Columbia Recordsilta. Maaliskuussa 1972 Iggy Pop ja kitaristi James Williamson matkustivat Lontooseen. He olivat perustaneet The Stoogesin uudelleen ja käyttivät nyt nimeä Iggy & The Stooges. He eivät löytäneet Lontoosta mieleisiään muusikoita ja pyysivät Ashetonin veljeksiä mukaan. Ron Asheton siirtyi vastahakoisesti basistiksi. Kokoonpano siirtyi Fun Housen kokeelliselta linjalta repivään, suoraviivaiseen garage rockiin ja rock and rolliin.Vuonna 1973 ilmestyi kokoonpanon ainoaksi jäänyt studioalbumi Raw Power. Albumista on tullut The Stoogesin ehkä tunnetuin levy. Erityisesti kappaleesta "Search and Destroy" on vuosien saatossa tullut merkittävä rock klassikko.
Lontoosta yhtye muutti Los Angelesiin asumaan, missä Iggy Pop ystävystyi New York Dolls yhtyeen kitaristin Johnny Thundersin kanssa ja ajautui entistä syvemmin huumeisiin. Vuoden 1974 helmikuussa yhtye hajosi mielenterveys- ja päihdeongelmien johdosta. Erityisesti Iggy Pop oli huumeiden vuoksi huonossa kunnossa. Sekasortoinen jäähyväiskonsertti Detroitissa äänitettiin ja julkaistiin myöhemmin Metallic K.O. albumina vuonna 1976.
Hajoamisen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Stoogesin jälkeen Iggy Popilla oli suuria ongelmia huumausaineiden kanssa. Hän äänitti uusia kappaleita Los Angelesissa James Williamsonin kanssa. Nuo äänitykset julkaistiin vuonna 1977 Kill City nimisenä albumina. David Bowie halusi auttaa vanhaa ystäväänsä ja hänen avulla Iggy Pop sai ison levytyssopimuksen RCA levy-yhtiöltä.
Punk-liikkeen nousun myötä ajankohta oli aiempaa otollisempi. Iggy Popin ensimmäiset sooloalbumit The Idiot ja Lust for Life vuonna 1977 nostivat hänet suosituksi ja samalla myös The Stoogesin musiikki alkoi saavuttaa arvostusta. Iggy Popin sooloura jatkui menestyksekkäästi 2000-luvulle saakka, ja The Stoogesin albumit nousivat suosittujen rock-klassikoiden joukkoon.
Vuonna 1999 julkaistiin vuoden 1970 Fun House -albumin kaikki äänitykset sisältävä boxi 1970: The Complete Fun House Sessions, jota laitettiin myyntiin vain 3 000 kappaletta. Iggy Pop miksasi Raw Powerin uudelleen vuonna 1997, sillä hän ei koskaan pitänyt David Bowien alkuperäisestä miksauksesta.
Paluu (2003–2016)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2000 Ron ja Scott Asheton perustivat The Stoogesin kappaleita soittaneen tribuuttiyhtyeen, jossa heidän lisäksi soittivat Mike Watt ja Dinosaur Jr yhtyeen J Mascis. Iggy Pop huomasi vuonna 2003, kuinka hauskaa he pitivät yhtyeensä kanssa, ja hän halusi liittyä mukaan. Tämä johti The Stoogesin paluuseen.
Vaikka yhtye käytti vuonna 1973 syntynyttä nimeä Iggy & The Stooges, kyseessä oli oikeastaan alkuperäisen The Stooges -kokoonpanon paluu. Alkuperäisjäsenistä jäi puuttumaan vain Dave Alexander, joka oli kuollut jo vuonna 1975. Saksofonisti Steve Mackay palasi takaisin yhtyeeseen J Mascisin jäädessä sivuun.Yhtye lähti kiertueelle ja konsertti Detroitissa julkaistiin DVD:nä, ja The Stooges soitti myös Iggy Popin sooloalbumilla Skull Ring.
Vuonna 2005 The Stoogesin ensimmäiset -studioalbumit (The Stooges ja Fun House) julkaistiin remasteroituina painoksina, jotka sisältävät bonuslevyn. Kesäkuussa 2006 yhtye esiintyi Suomessa Tampereen Sauna Open Air Metal Festivalilla. Vuoden 2007 alussa The Stooges julkaisi uuden albumin nimeltä The Weirdness. Sitä pidettiin yleisesti pettymyksenä, eikä se saanut lehdistöltä kovin hyviä arvioita.
The Stooges esiintyi Helsingin Jäähallissa sunnuntaina 9. syyskuuta 2007. Yhtye soitti 2000-luvulla aluksi vain kappaleita albumeiltansa The Stooges, Fun House ja The Weirdnes. Sekä muutaman kappaleen Iggy Popin sooloalbumilta Skull Ring. Raw Powerin kappaleita otettiin mukaan settilistaan vasta kesällä 2008.Maaliskuussa 2008 yhtye yllätti faninsa esittämällä kaksi Madonnan kappaletta Rock and Roll Hall of Famen valintaseremoniassa, johon Madonna oli päässyt.Viimeisen kerran The Stooges konsertoi Ron Asheton kitaristinaan Sloveniassa 29. syyskuuta 2008.
Kitaristi Ron Asheton löytyi sydänkohtaukseen kuolleena kodistaan tammikuussa 2009. Iggy & The Stoogesin toiminta jatkui samana vuonna Raw Power -albumin levyttäneessä kokoonpanossa kitaraa soittaneen James Williamsonin korvatessa Ashetonin. Yhtyeen alkuperäinen kokoonpano, sekä James Williamson pääsivät Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2010.
Rumpali Scott Asheton sai kesäkuussa 2011 yhtyeen ollessa matkalla Englantiin vakavan sairaskohtauksen, johon hän oli vähällä kuolla. Tämän jälkeen yhtyeen konserteissa rumpuja soitti pääosin Iggy Popin soololevyiltä tuttu rumpali Toby Dammit.[2] Asheton ja Toby Dammit soittivat molemmat rumpuja vuoden 2013 Stooges-levylle Ready to Die, joka julkaistiin 30. huhtikuuta 2013.
Scott Asheton kuoli sydänkohtaukseen 15. maaliskuuta 2014.Yhtyeen alkuperäisjäsenistä on elossa enää Iggy Pop. Vielä aiemmin samana keväänä kerrottiin James Williamsonin aikovan levyttää 1970-luvun Stooges tuotannosta levyttämättä jääneitä kappaleita.[3] Popilla ei ollut halukkuutta osallistua projektiin. James Williamson julkaisi seuraavana vuonna Stooges kappaleita sisältävän sooloalbumin Re-licked.
11. lokakuuta 2015 Iggy Pop ilmoitti Facebook-sivullaan yhtyeen saksofonistin Steve Mackayn kuolleen sepsikseen [4]. McKay oli kuollessaan 66-vuotias. Kesäkuussa 2016 James Williamson ilmoitti The Stoogesin lopettaneen toimintansa. Hänen mielestään ei ollut enää järkeä jatkaa yhtyeen uraa, sillä suurin osa sen jäsenistä on kuollut. Hän kertoi myös keikkailun käyneen ikävystyttäväksi.[5]
Jim Jarmusch ohjasi The Stoogesista kertovan dokumenttielokuvan nimeltä Gimme Danger vuonna 2016. Elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 19. toukokuuta 2016.
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Alkuperäinen (1967–1970) |
|
|---|---|
| (1970) |
|
| (1970–1971) |
|
| (1971–1972) |
|
| (1972–1974) |
|
| (2003–2009) |
|
| (2009–2011) |
|
| (2011–2014) |
|
- Iggy Pop – laulu
- Ron Asheton – kitara (1967–1972, 2003–2009), basso (1972–1974)
- Dave Alexander – basso (1967–1970)
- Scott Asheton – rummut (1967–1974, 2003–2014)
- Steve Mackay – saksofoni (1970–1971, 2003–2015)
- Bill Cheatham – kitara (1970–1971)
- Zeke Zettner – basso (1970–1971)
- Jimmy Recca – basso (1971–1972)
- James Williamson – kitara (1972–1974, 2009–2016)
- Mike Watt – basso (2003–2016)
- Toby Dammit – rummut (2011–2016,)
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Stooges (Elektra, 1969)
- Fun House (Elektra, 1970)
- Raw Power (Columbia, 1973) (nimellä Iggy & The Stooges)
- Skull Ring (Virgin, 2003) (Iggy Popin sooloalbumi, jolla The Stooges soittaa muutamalla kappaleella)
- The Weirdness (Virgin, 2007)
- Ready to Die (Virgin, 2013) (nimellä Iggy & The Stooges)
Livealbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Metallic K.O. (Skydog, 1976) (nimellä Iggy & The Stooges)
- Live in Detroit (MVD, 2004)
- Telluric Chaos (Skydog, 2005)
- Have Some Fun: Live at Ungano’s (Rhino, 2010)
Boxit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1970: The Complete Fun House Sessions (1999) (julkaistu ainoastaan 3 000 kappaletta)
- Heavy Liquid (2005)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- I Wanna Be Your Dog (Elektra, 1969)
- 1969 (Elektra, 1969)
- Down On The Street (Elektra, 1970)
- I Got A Right (Bomp!, 1972)
- Search And Destroy / Pentration (Columbia, 1973)
- Shake Appeal (Columbia, 1973)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Abba pääsi Hall of Fameen YLE Uutiset
- ↑ Scott Asheton recovering form illness and Iggy Pop on James Williamson[vanhentunut linkki] Rolling Stone
- ↑ Klassinen jenkkibändi tekee albumin ilman keulakuvaansa – mitähän järkeä tässä on Soundi
- ↑ The Stooges' Steve MacKay has died[vanhentunut linkki] Pitchfork
- ↑ James Williamson: The Stooges are no more
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Stooges Wikimedia Commonsissa
