Stokeri
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Puuttuu kunnolliset luotettavat lähteet. Poistin paikkalähteet, eivät ole julkaistuja. Yksi jälkikäteen korjattu lähde ei taida kattaa koko artikkelia. |
Stokeri on höyryvetureissa käytetty mekaaninen hiilensyöttölaite tai hakelämmitteisessä keskuslämmityskattilassa käytettävä hakkeensyöttölaite/poltin.
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stokeri muodostuu useasta osasta; tenderin lattia on viistottu ja siihen on keskelle muodostettu 1–2 kourua, joihin hiili putoaa omalla painollaan. Kouruissa on ruuvikuljettimet, joita käyttää erillinen höyrykone. Ruuvikuljettimiin liittyvät erilliset murskaimet, jotka pienentävät joukkoon osuneet suuremmat hiilenkappaleet sopivan kokoisiksi.
Tenderin ja veturin liitoskohdassa kourut muuttuvat putkiksi, jotka johtavat tulipesään. Hiili päätyy tulipesän suulla olevalle levylle, jolta se levitetään pesään höyrysuihkujen avulla. Tulipesän arina on liikuteltava.
Stokerilla varustettujen veturien tulipesä oli yleensä niin pitkä, ettei sen hoito onnistunut lapiotyönä; jos ruuvit katkesivat eikä voinut korjata linjalla, käsilämmitys onnistui vaivoin kahden miehen voimin. Tämän havaitseminen teki heti lopun ajatuksesta poistaa stokerit; ajatuksen lähtökohta oli se, että stokeria käyttävän lämmittäjän ammattitaito katoaisi.
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stokerilla varustettu veturi saa alkuhöyrynsä tavallisesti tallikattilasta; aluksi höyryä syötettiin vain stokerin omaan höyrykoneeseen. Kun ruuvit alkoivat pyöriä, hiili alkoi niiden voimasta työntyä eteenpäin aina syöttölevylle asti. Arinoille oli jo ajoissa tehty viriketuli, jonka oli annettu muodostaa sopiva hiillos. Höyrysuihkujen levittämän hiilen levitessä arinalle se syttyi, koska stokerissa käytettävä hiili oli käytännön syistä varsin pienirakeista. Lämmittäjä sääti stokeria niin että hiiltä tuli käyttöön sopivasti.
Vaikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stokerissa hankalinta oli se, että käytettävän hiilen piti olla suhteellisen pienirakeista eikä siinä saanut olla joukossa raudankappaleita, koska ne katkaisivat siirtoruuvit. Tämän vaurion havaitsi heti, koska stokerin oma höyrykone ryntäsi ylikierroksille.
Ruuvien korjaus kesken matkan oli eritoten alkuaikoina varsin tavallista. Jos se ei onnistunut, veturi pääsi yleensä seuraavalle varikolle käyttämällä kahta lämmittäjää, mihin turvauduttiin vain ääritilassa.
Stokerilla varustettuja vetureita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa ainoa stokerilla varustettu veturimalli oli amerikkalainen Tr2 Truman -veturi. Niitä ostettiin sodan jälkeen tarjoushinnalla. Veturi numero 1319 on Suomen Rautatiemuseossa.
Venäläiset suosivat stokeria vetureissaan, koska näin veturit saattoivat olla paljon suurempia. Malliesimerkki on FD (Feliks Dzerzinski)- ja L (Joutsen) -veturimallit. L-veturia on Suomessa yksi kappale Haapamäen höyryveturipuistossa, mutta veturin stokeri on vaihdettu öljypolttimeen jo työaikana. Veturin lahjoitti Jyväskylän ystävyyskaupunki Jaroslavl.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Resiina-lehti 2/79, s. 6 - 12