Joutsen (veturi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
L
Neuvostovalmisteinen L-sarjan veturi L-2196 vm. 1953 Haapamäen höyryveturipuistossa
Neuvostovalmisteinen L-sarjan veturi L-2196 vm. 1953 Haapamäen höyryveturipuistossa
Perustiedot
Tyyppi höyryveturi
Valmistaja Kolomnan, Brjanskin ja Luganskin tehtaat
Lukumäärä 4 200
Valmistusvuodet 1945–1955
Lempinimi Joutsen, tulee venäjän alkukirjaimesta L
Tekniset tiedot
Huippunopeus 85 km/h
Paino 170 t
Korkeus 4 873 mm
Suurin akselipaino 18 t
Pyörän halkaisija 1 500 mm
Moottorin teho 2 200 hv

L (kyrillisillä merkeillä Л), lempinimeltään Lebed eli Joutsen, on neuvostoliittolainen tavaraliikennekäyttöön tarkoitettujen, raskaiden höyryvetureiden sarja. Prototyyppi valmistui 1945 Kolomnan veturitehtaalla. Nimettiin aluksi P-sarjaksi (Pobeda, 'voitto'), mutta nimettiin lopulta L-sarjaksi suunnittelijan L. S. Lebedjanskin kunniaksi.[1] L-luokan vetureita pidetään edistyneimpinä entisessä Neuvostoliitossa rakennettuina höyryvetureina. Veturi oli varustettu mekaanisella hiilensyöttölaiteella eli stokerilla.

Haapamäen höyryveturipuistoon tuotiin 1980-luvulla ystävyyskaupunkitoiminnan myötä näytille L-veturi. Siellä se ehti olla esillä vuoteen 2024 asti, jolloin se romutettiin osana epäselvissä olosuhteissa tapahtunutta kaluston hävittämisen sarjaa.[2] Haapamäen veturi oli jossain vaiheessa muutettu öljypolttoiseksi. Kyseinen yksilö eli L-2196 oli ennen romutustaan Suomen suurin museoveturi.[3]

Tyyppiä rakennettiin kaiken kaikkiaan 4 200 kappaletta Kolomnan, Brjanskin ja Luganskin veturitehtailla vuosina 1945–1955. Veturi oli käytössä Venäjän rautateillä vuoteen 1975 asti.

Veturin pyörästöjärjestys on 2-10-0 ja suurin sallittu nopeus 85 km/h. Veturin massa on 170 tonnia.[3]

  1. Ross, David, ed. (2003). The Encyclopedia of Trains and Locomotives. Barnes & Noble, p. 206.  ISBN 978-0-7607-9679-5.
  2. Jaakko Palvaila: Anne Teirisalo ihmetteli veturipuistossa, missä hänen raitiovaununsa oli – ”En todellakaan halunnut romuttaa niitä” Yle.fi. 22.10.2024. Viitattu 22.10.2024.
  3. a b L-2196 (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 12.1.2020.