Stefan Bremer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stefan Bremer haastateltavana Kirjan ja ruusun päivänä Helsingissä 2012

Carl Stefan Bremer (s. 19. kesäkuuta 1953 Helsinki)[1][2] on suomalainen valokuvaaja ja valokuvataiteilija.[3] Osa Bremerin töistä on dokumentaarisia, osa kokeilevampaa taidevalokuvausta. Monet hänen valokuvasarjoistaan esittävät ihmisiä.[4][5]

Bremerin valokuvauskipinä syntyi Creamin konsertissa 1967, jonne hän oli lainannut kameran isältään, valokuvaaja Caj Bremeriltä. Pari vuotta myöhemmin hän pyrki isän tietämättä 17-vuotiaana oppisopimuksella Hufvudstadsbladetin kuvatoimistoon Pressfotoon ja pääsikin, ensin filminkehittäjäksi ja siten lehtikuvaajaksi.[6] Bremer opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa 1974–1980. Hän on toiminut valokuvaajana monissa lehdissä, kuten Suomen Kuvalehdessä. Hän tuli tunnetuksi Helsingin yöelämän ja rockmuusikkojen kuvaajana ja tätä kautta monien äänilevykansien tekijänä, aluksi kuvaajana ja myöhemmin myös graafisena suunnittelijana.[6] Teatterikuvauksesta tuli hänen työnsä keskeinen osa, kun hän aloitti 1978 Suomen Kansan teatterissa Pete Q:n kuvaajana. Teatterikuvista hän järjesti Teatterimuseossa loppuvuodesta 2011 näyttelyn The Best of.[7]

1980-luvun alussa Bremer kehitti kuvankäsittelytekniikan, joka perustui mustavalkokuvien maalaamiseen erilaisilla kemikaaleilla ja lasuuriväreillä. Hänen käsitellyt kuvansa muodostivat merkittävän osan Suomen 1980-luvun rockvalokuvauksesta. Bremerin kädenjälki näkyy lukuisien levyjen kansissa, esimerkiksi Hanoi Rocksin Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks (1981), Dingon Nimeni on Dingo (1984) ja Sielun Veljien L’amourha (1985). [8]

Henkilökohtaisesti merkittävimpinä töinään Bremer pitää nuorisokulttuuria ja Helsingin yöelämää kuvannutta Helsinki by Nightia (1983) sekä ihmisen ruumiillisuutta käsittelevää kuvasarjaa Man and Woman – Mies ja nainen (1998). [8]

Bremer on toiminut Kuvataideakatemian opettajana vuosina 1987–1990 ja Taideteollisen korkeakoulun (Aalto-yliopiston) valokuvataiteen ja elokuvataiteen osaston opettajana vuodesta 1979. [8]

Bremerille myönnettiin taiteen valtionpalkinto 1988, taiteilijaprofessorin arvo 1999 ja Helsingin kulttuuripalkinto 2011.[9]

Vuonna 2022 Bremer menetti näön valokuvauksessa käyttämästään silmästä. Hän käsitteli uutta elämäntilannettaan valokuvasarjassa Musta aukko (2022). [8]

Valokuvasarjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Valokuva on rock (1982)[10]
  • Helsinki by Night (1983)[10]
  • Yön hahmot (1984–1986)[10]
  • No Comments (1990)[10]
  • Still no comments (1992)[10]
  • Ecce Homo (1992)
  • Man (1994–1996)[10]
  • Woman (1995–1999)[10]
  • New York Horizon (1998)lähde?
  • Raivo ja haltioituminen, Rage and Rapture (2000)[10]
  • Fifty-Fifty (2003)lähde?
  • Afrikka, Meno – paluu (2005)[11]
  • Jos-Om-If (2007)[12]
  • Kosketus-Touch (2009)lähde?
  • Jakorasia – Junction Box (2011)[13]
  • Musta aukko (2022). [8]

Valokuvakirjoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ecce homo, Opus, 1992 (Portfolio käsintehdylle paperille)
  • Slogan, Painatuskeskus, 1994
  • Valokuvan tanssi, Pohjoinen, 1998
  • Stadin nuoret, Tammi, 2000
  • Raivo ja haltioituminen, Musta Taide, 2000
  • Watch Your Step, K2, 2001
  • Strech, Tanssiryhmä teatterissa, Like kustannus, 2003
  • Oi Maamme, Musta Taide, 2007
  • Risto Vuorimies: Hirvi, älä tule tielle ja muita suomalaisia vinyylilevynkansia, Johnny Kniga 2008
  • Viulunsoittaja kadulla, Teos, 2009

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 74–75. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Biografiregister B. (Arkistoitu – Internet Archive), Uppslagsverket Finland. Viitattu 10.4.2014.
  3. ↑ Noordlicht (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Rajakari, Päivi, (toim.) 1998: Frames – Viewing Finnish Contemporary Photography. Helsinki: Frame Finnish Fund for Art Exchange
  5. ↑ ForumBox (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ a b Risto Vuorimies: Hirvi, älä tule tielle ja muita suomalaisia vinyylilevynkansia, Johnny Kniga 2008, ISBN 978-951-0-33876-6, Sivut 56–61.
  7. ↑ Anu Uimonen, Rockkuvaaja astui lavalle, Helsingin Sanomat 18.10.2011 sivu C 1
  8. ↑ a b c d e 70-vuotias | Uraauurtava valokuvaaja Stefan Bremer menetti näön kuvaussilmästään, mutta jatkaa työtään – ”Kunhan oikea silmä suostuu toimimaan” Helsingin Sanomat. 19.6.2023. Viitattu 19.1.2024.
  9. ↑ Helsingin kulttuuripalkinto Stefan Bremerille, viitattu 10.11.2011 (Archive.org 19.5.2012)
  10. ↑ a b c d e f g h Stefan Bremer - raivo ja haltioituminen Valokuvataiteen museo. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 7.5.2015.
  11. ↑ Bukowskis
  12. ↑ Ny tid
  13. ↑ Digikamera.net
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Stefan_Bremer&oldid=22770074”