Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks
Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks Hanoi Rocks | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | helmikuussa 1981 | |
Julkaistu | helmikuussa 1981 | |
Tuottaja(t) | The Muddy Twins (Andy McCoy ja Michael Monroe) | |
Tyylilaji | hard rock, glam punk | |
Kesto | 35.52 | |
Levy-yhtiö | Johanna | |
Muut kannet | ||
Hanoi Rocksin muut julkaisut | ||
Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks 1981 |
Oriental Beat 1982 |
Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks on Hanoi Rocksin ensimmäinen albumi. Se julkaistiin helmikuussa 1981. Albumin tuottivat Andy McCoy ja Michael Monroe. Levy äänitettiin Tukholmassa, Park Studiossa. Alun perin levyn nimeksi piti tulla Some Like It Hot Michael Monroen Marilyn Monroe t-paidan tekstin Some Like It Hot tapaan. Haastattelussa on myös mainittu ensialbumin nimeksi tulevan Five Thunderbirds on the Run, ja muitakin nimiä oli annettu julkisuuteen ennen julkaisua. Wigwamin Jim Pembroke kuitenkin keksi tämän levyn lopullisen nimen, joka on itämainen ja sisältää yhtyeen nimen ja soveltui näin hyvin yhtyeen esikoislevyn nimeksi.
Levyn kannessa on liikkuvat Michael Monroe ja Andy McCoy, joka soittaa kolmemikrofonista vuoden 1958 Gibson Les Paul Custom "Black Beautya". Sama kitara, joka on McCoylla Pelle Miljoona Oy:n menestysalbumin Moottoritie on kuuma kannessa. Black Beauty on Andy McCoyn järjestyksessä toinen hankkima kitara, joka hänellä on ollut edelleen käytössä 2000-luvun alussa.
Levyn julkaisun tukemiseksi tammikuussa Hanoi Rocks teki Suomen rock-historian pisimmän kiertueen: 102 keikkaa vuodessa. Yhtye teki parhaimmillaan 58-59 keikkaa 56 päivässä. Hanoi Rocks julkaisi ensimmäisen albuminsa vain kuukausi ensimmäisen Suomen esiintymisensä uudenvuodenaattona 1980 Virtain urheilutalolla jälkeen.
Levyllä oleva Walking With My Angel on cover Bobby Veen kappaleesta. Kaikki kappaleet on kuitenkin merkitty Andy McCoyn nimiin paitsi "Cheyenne", jonka toiseksi säveltäjäksi Monroe mainitaan. Levy oli Suomen ensimmäinen melodinen hard- ja glam rock-albumi. Hyvästä vastaanotosta huolimatta levy ei myynyt Suomen mittapuulla kovin hyvin. Levyn arvostus kasvoi niin yhtyeen kuin yleisönkin mielissä, kun yhtye alkoi todella menestyä. Levyn hittikappale oli "Tragedy", joka on yksi Hanoi Rocksin vieläkin suosiossa olevista alkuajan kappaleista. "Don't Never Leave Me" kappale julkaistiin uutena suuren suosion saaneena "Don't You Ever Leave Me" -nimisenä versiona yhtyeen menestysalbumilla Two Steps From The Move.
Albumin kannen suunnitteli Stefan Bremer. Kansi valittiin keväällä 2012 yleisöäänestyksessä Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi levynkanneksi Roadrunnerin ja Seilin jälkeen.[1]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tragedy – 3.54
- Village Girl – 3.10
- Stop Cryin' – 3.38
- Don't Never Leave Me – 3.55
- Lost in the City – 3.45
- First Timer – 5.26
- Cheyenne – 3.21
- 11th Street Kidzz – 3.45
- Walking With My Angel – 2.10
- Pretender – 3.30
Arvostelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- All Music Guide -lehden arvostelu:
Levyllä soittavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Michael Monroe – laulu, piano, saksofoni, huuliharppu
- Andy McCoy – sähkökitara, taustalaulu
- Nasty Suicide – sähkökitara, taustalaulu
- Sam Yaffa – bassokitara
- Gyp Casino – rummut
- John Galaxy Groves - syntetisaattorit
- Anna Gederby - käsien taputus
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. ((1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Roadrunner on Suomen paras levynkansi Yle. Viitattu 26.4.2012.