Stéphane Mallarmé

Stéphane Mallarmé
Félix Nadar, Stéphane Mallarmé, 1896.
Henkilötiedot
Syntynyt	18. maaliskuuta 1842 Pariisi, Ranska
Kuollut	9. syyskuuta 1898 Valvins, Ranska
Kansalaisuus	ranskalainen
Ammatti	runoilija
Kirjailija
Kirjallinen suuntaus	symbolismi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Stéphane Mallarmé (18. maaliskuuta 1842 Pariisi – 9. syyskuuta 1898 Valvins, lähellä Fontainebleauta), oikealta nimeltään Étienne Mallarmé, oli ranskalainen symbolistirunoilija.

Elämä

Mallarmé toimi päätoimisesti englannin opettajana ja toimittajana. Hän järjesti kotonaan kirjallisia salonkeja, joihin osallistuivat muun muassa Marcel Proust, W. B. Yeats, Rainer Maria Rilke, Paul Valéry ja Paul Verlaine. He tapasivat kokoontua tiistai-iltaisin, josta syystä ryhmää kutsutaan nimellä les Mardistes. Charles Baudelairen Pahan kukat -runokokoelma (1861) vaikutti suuresti Mallarmén varhaistuotantoon. Hän ihaili myös Edgar Allan Poen runoja, joita hän käänsi ranskaksi.

”Maailma on olemassa päätyäkseen kirjaan”

Vuonna 1866 Le Parnasse contemporain julkaisi kymmenen Mallarmén runoa, muun muassa runon ”Brise marine” (Merituuli). Hän kirjoitti myös runomuotoista näytelmää Hérodiade, joka jäi kuitenkin keskeneräiseksi. Sille läheistä sukua on pitkä rooliruno ”Faunin iltapäivä” (L’après-midi d’un faune, 1876).

Mallarmé suunnitteli pitkään suurta teosta, Kirjaa isolla K:lla, josta hän kertoi kirjeenvaihdossaan ystävilleen. Tätä suurteosta hän ei kuitenkaan koskaan julkaissut. Siitä on jäljellä vain katkelmia, joista Jacques Scherer on toimittanut kokoelman Le ’Livre’ de Mallarmé (1957/1977). ”Kirjan” piti olla kaikkien kirjojen hyperbola ja sen tarkoitus oli kattaa koko kaikkeus. Mallarmén kuningasajatus on, että ”Maailma on olemassa päätyäkseen Kirjaan.” (Le monde existe pour aboutir à un Livre).

Édouard Manet, Stéphane Mallarmé, 1876.

Symbolismi

---

Fernand Khnopff, Hopeinen tiara, 1911.

Symbolismi

Fin de siècle | Romantiikka | Dekadenssi | Symbolismi kirjallisuudessa | Venäläinen symbolismi

Symbolisteja

Léon Bakst | Charles Baudelaire | Aubrey Beardsley | Arnold Böcklin | Magnus Enckell | Gustav Klimt | Max Klinger | Stéphane Mallarmé | Gustave Moreau | Mihail Nesterov | Edgar Allan Poe | Sully Prudhomme | Arthur Rimbaud | Konstantin Somov | Émile Verhaeren | Paul Verlaine

Symbolismia

Pahan kukat | Ad Astra | Haavoittunut enkeli | Halla | Kuoleman puutarha | Köynnöksenkantajat | Lemminkäisen äiti | Symposion | Terror Antiquus

Mallarmén merkitys jälkipolville

Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.

Tunnetuimmat teokset

Mallarmén tunnetuimpia teoksia ovat Faunin iltapäivä (1876, suom. Einari Aaltonen (2006), Divagations (Harhautumia, 1897) ja Un coup de dés jamais n’abolira le hasard (Yksi nopanheitto ei milloinkaan poista sattumaa, 1897) sekä postuumisti ilmestynyt Igitur (1925).

Muita teoksia

• Album de vers et de prose (1887)
• Pages (1891)
• Hérodiade (1896)
• Poésies (1899)
• Contes indiens (1927)

Suomennoksia

• Nopanheitto. ((Un coup de Dés jamais n’abolira le Hasard, 1897.) Suomennos ja saatesanat: Helena Sinervo) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32357-8
• Faunin iltapäivä. Valitut runot. (Suomentanut ja selityksin varustanut Einari Aaltonen) Turku: Savukeidas, 2006. ISBN 952-5500-13-6
• Nopanheitto ei koskaan tuhoa Sattumaa. Runo. ((Un coup de Dés jamais n’abolira le Hasard, 1897.) Suomentanut Helena Sinervo) Helsinki: Sémiosquare, 2014. ISBN 978-951-97491-2-9

Kirjallisuutta

• Benichou, Paul: Selon Mallarmé. Paris: Gallimard, 1995. (ranskaksi)
• Korhonen, Kuisma: ”Kirja Joka Ei Ollut Olemassa”. Nuori Voima 4–5/2001, s. 42–43.
• Korhonen, Kuisma: Yö, varjot ja tulen virtuaaliset välähdykset. Mallarmén kirous eli ranskalaisen obskurantismin perintö. Teoksessa Mehtonen, Päivi (toim.): Kielen ja kirjallisuuden hämärä. Tampere: Tampere University Press, 2002. ISBN 951-44-5205-4
• Lücke, Hendrik: Mallarmé – Debussy: Eine vergleichende Studie zur Kunstanschauung am Beispiel von „L’Après-midi d’un Faune“. Studien zur Musikwissenschaft, Bd. 4. Hamburg: Dr. Kovac, 2005. (saksaksi)
• Mallarmé, Stéphane: Œuvres complètes. Bibliothèque de la Pléiade. Paris: Gallimard, 1970. (ranskaksi)
• Mallarmé, Stéphane: Poésies. Paris: Gallimard, 1966. (ranskaksi)
• Sartre, Jean-Paul: Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre. Texte établi et annoté par Arlette Elkaïm-Sartre. Paris: Gallimard, 1986. (ranskaksi)
• Scherer, Jacques: Le «Livre» de Mallarmé. Premières recherches sur les documents inédits. Paris: Gallimard, 1957. (ranskaksi)
• Temple, Michael (toim.): Meetings with Mallarmé in contemporary French culture. Exeter: University of Exeter Press, 1998. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• http://authorscalendar.info/mallarme.htm
• Jyväskylän yliopiston digitaalinen kirjallisuudenhistoria (Arkistoitu – Internet Archive).
• Blomberg, Kristian: Kesäklassikko: Virtuaalisuuden runoilija. Arvostelu Mallarmén Faunin iltapäivän suomennoksesta. Kiiltomato.net 7.6.2006.
• Korhonen, Kuisma: Satavuotias avantgarde herättää yhä intohimoja. Helsingin Sanomat 31.12.2006. (Internet Archive)
• Peura, Annukka: Tyhjyyden arkkitehti (Arkistoitu – Internet Archive). Turun sanomat 10.9.2006.