Space Ritual

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Space Ritual
Hawkwind
Livealbumin Space Ritual kansikuva
Livealbumin tiedot
 Äänitetty  Liverpool ja Lontoo
22. ja 30. joulukuuta 1972
 Julkaistu 11. toukokuuta 1973
 Tuottaja(t) Hawkwind
 Tyylilaji space rock
heavy rock
progressiivinen rock
 Kesto 86.55 (alkuperäinen versio)
 Levy-yhtiö United Artists Records
EMI
Listasijoitukset
  • Yhdistynyt kuningaskunta 9.
  • Suomi 27.[1]
  • Yhdysvallat 179.
Hawkwindin muut julkaisut
Doremi Fasol Latido
1972 		Space Ritual
1973 		Hall of the Mountain Grill
1974

The Space Ritual Alive in Liverpool and London on Hawkwindin live-albumi vuodelta 1973. Ajan myötä albumi on noussut yhdeksi space rock -genren tärkeimmistä albumeista.[2] Albumi nousi julkaisuvuonnaan Ison-Britannian albumilistalla sijalle 9[3] ja nousi listoille myös Pohjois-Amerikassa ja Suomessakin.[1] Albumista on julkaistu kaksi bonus-raitoja sisältävää remasteroitua versiota vuosina 1996 ja 2007.

Konsepti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

”Space Ritual” oli yhtyeen suuri kiertue vuosina 1972-1973, jonka ideoi yhtyeen laulaja/runonlausuja Robert Calvert. Ideana oli tarjota yleisölle audiovisuaalinen kokemus avaruudessa ja ajassa matkustamisesta.[4][5] Lavasteet, teemat ja konserteissa nähdyt avaruus-animaatiofilmit olivat Calvertin ja taiteilija Barney Bubblesin kehittelemiä ja valoshowsta vastasi Liquid Len (Jonathan Smeeton) ryhmineen. Mukana olivat myös tanssijat Miss Renee ja Tony Carrera Hawkwindin oman tanssijan Stacian lisäksi. Varsinaisessa yhtyeessä soittivat Calvertin lisäksi kitaristi-laulaja Dave Brock, basisti Lemmy Kilmister, saksofonisti Nik Turner, elektronisista tehosteista vastaavat Dik Mik ja Del Dettmar sekä rumpali Simon King.

Calvert ja yhtyeen lähipiiriin kuulunut tieteiskirjailija Michael Moorcock kirjoittivat albumilla kuultavat, kappaleita linkittävät runot (”Earth Calling”, ”The Awakening”, ”Black Corridor”, ”Ten Seconds of Forever”, ”Sonic Attack” ja ”Welcome to the Future”), jotka Calvert lausui. Moorcockin kirjoittama ”Sonic Attack” -runo julkaistiin promo-singlenä.

Kiertueen menestykseen vaikutti kesällä 1972 julkaistu hitti-single ”Silver Machine”, joka nousi Top-3:een Ison-Britannian single-listalla ja löi yhtyeen läpi laajemmalle yleisölle. Itse asiassa juuri singlen menestyksestä saatu pääoma mahdollisti ”Space Ritual” -kiertueen toteutuksen.[6] Kappale kuitenkin puuttui setistä kyseisellä kiertueella. Ennen kiertuetta yhtye oli julkaissut myös tuoreimman studioalbuminsa Doremi Fasol Latido.

Uusia, tuolloin studio-albumeilla ennenjulkaisemattomia kappaleita albumilla runojen lisäksi ovat Dave Brockin ”Upside Down”, Del Dettmarin ja Dik Mikin esittämä elektroninen siirtymä ”Electronic No. 1” sekä Hawkwind-klassikoksi vuosien aikana noussut Robert Calvertin kirjoittama, psykiatri Wilhelm Reichin teorioihin perustuva ”Orgone Accumulator”. Kappaleen musiikissa on vaikutteita Canned Heatin ”Fried Hockey Boogie” -kappaleesta ja siinä Brockin raskas riffi ja Kilmisterin bassonsoitto ovat hyvin pinnassa. Albumin alussa kuultavaa ”Born to Go” -kappaletta ei myöskään oltu aiemmin julkaistu studio-albumeilla ja ”Seven By Seven” oli alun perin ”Silver Machine” -singlen b-puoli.

Vuoden 1972 Doremi Fasol Latido-albumilta on mukana viisi kappaletta (”Down Through The Night”, ”Lord of Light”, ”Space Is Deep”, ”Brainstorm” ja ”Time We Left (This World Today)”) ja kahdelta ensimmäiseltä albumilta vain yksi (In Search of Space-albumin ”Master of the Universe”). Musiikillisesti yhtyeen esiintyminen on hyvin heavy rock-painotteinen efekteillä höystettynä.

Nauhoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi nauhoitettiin kahdessa konsertissa 22. joulukuuta 1972 Liverpoolin Stadiumilla ja 30. joulukuuta Brixton Sundownissa, Lontoossa. Konsertit nauhoitti myöhemmin muun muassa Motörheadin tuottajana tunnettu Vic Maile. Maile ja Anton Matthews miksasivat nauhat myöhemmin Olympic-studioilla Lontoossa. Kansitekstien mukaan kappaleita ”Brainstorm” ja ”Time We Left” jouduttiin lyhentämään liiallisen pituuden vuoksi. Leikkaamattomia ja dubbaamattomia versioita kappaleista on saatavilla vuoden 1985 puoli-virallisella Space Ritual Volume 2-koosteella, sekä vuonna 2007 julkaistulla Collectors Edition -painoksella. Lisäksi konserteissa encorena kuultu ja alkuperäiseltä versiolta poisjäänyt ”You Shouldn’t Do That” löytyy remasteroiduilta painoksilta. Vuoden 2007 painoksella oleva DVD-audioversio mahdollistaa albumin kuuntelun kokonaisena jatkuvana konserttina ilman levyn / puolenvaihtoja. Perinteiseen live-konserttiin nähden ”Space Ritual” ei sisältänyt välispiikkejä tai yleisön ja yhtyeen välistä kommunikaatiota, vaan konsertti kulki musiikin ja runojen myötä yhtenä jatkumona.

Kansitaide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi on tunnettu myös Barney Bubblesin suunnittelemasta kansitaiteesta. Alkuperäinen vinyyliversio julkaistiin kuuteen osaan jakautuvassa kansipaneelissa, jotka sisälsivät psykedelisin värein tehtyjä maalauksia sekä mustavalkoisia valokuvia sekä runotekstejä ja muita kirjoituksia.[7] Albumi pääsi Q-lehden sadan parhaan levynkannen listalle.

Albumin vastaanotto ja arvostus mediassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Space Ritual julkaistiin toukokuussa 1973 ja se menestyi hyvin nousemalla Brittein albumilistalla sijalle 9. Myös arvostelut albumista olivat myönteisiä. New Musical Express -lehden Nick Kent kirjoitti arvostelussaan, että ”Hawkwind on löytänyt avaruuden tunnelman ja pystynyt luomaan todellisen tuntuisen ympäristön, ja he ovat myös Britannian paras psykedeelinen yhtye”.[8] Sounds-lehden kriitikko totesi, että ”yhtye rokkaa kuin mielipuoli, ja sen tahdissa voi hyvin bailata, vaikkei sanoituksia heti ymmärräkkään”.[8]

Albumi julkaistiin Pohjois-Amerikassa lokakuussa 1973 ja se nousi niukasti siellä Billboardin albumi-listalla sijalle 179. Rolling Stone -lehti oli varauksellinen arviossaan: ”Basisti soittaa edelleen kahta samaa nuottia ja yhtyeen pääpaino näyttäisi olevan albumikansien tekemisessä, mutta he ovat myös todiste, että jotkut käyttävät edelleen happoa”. Billboard-lehti puolestaan oli positiivisempi: ”Yksi Britannian tämän hetken parhaista bändeistä on julkaissut villin miksauksen efektejä sisältävää musiikkia ja avaruusaiheisia tarinoita. Levyn pitkät soolot suorastaan kietoutuvat kuuntelijaan”.[9] Space Ritual nousi myös Suomessa albumilistan top-30:neen.[1]

Nykyään albumi on arvostettu proge- ja space rock -piireissä korkealle. Mojo-musiikkilehti kehui albumia vuoden 1999 artikkelissaan ”yhtyeen ehdottomaksi virstanpylvääksi” ja sanoo yhtyeen onnistuneen täydellisesti ”heavy metalin ja acid rockin yhdistämisessä”.[10] Vuonna 2005 albumi rankattiin sijalle 8. Mojon ja Q-lehden ”40 Cosmic Rock Albums” -äänestyksessä[11]. Se valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[12].

Hawkwind vuonna 1973

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Space Ritual-kiertue huipentui toukokuussa 1973 pidettyyn suureen konserttiin Wembleyn areenalla Lontoossa.[6] Saman vuoden kesällä julkaistun ”Urban Guerilla” -singlen jälkeen Robert Calvert lähti yhtyeestä soolouralle. Myös alkuperäisjäsen Dik Mik poistui yhtyeestä saman vuoden lopulla. Marraskuussa yhtye lähti ensimmäiselle Pohjois-Amerikan kiertueelle pääesiintyjänä, vaikka sillä ei ollut ollut suurempaa menestystä taikka hittiä uudella mantereella. Tästä huolimatta yhtye soitti lähes aina täysille saleille kyseisellä kiertueella ja varsinkin yhtyeen valoshowta kehuttiin.[6] Space Ritualin jälkeen yhtye loitontui avaruus-teemasta ja seuraavien albumien tekstit ja teemat liittyivät enemmän "maanläheisiin aiheisiin" kuten fantasia ja mytologia, ja myös yhtyeen musiikki muuttui melodisemmaksi.

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen vinyyliversio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. "Earth Calling" (säv. Calvert) - 1:46
  2. "Born To Go" (säv. Calvert, Brock) - 9:56
  3. "Down Through The Night" (säv. Brock) - 6:16
  4. "The Awakening" (säv. Calvert) - 1:32

B-puoli

  1. "Lord Of Light" (säv. Brock) - 7:21
  2. "The Black Corridor" (säv. Moorcock) - 1:51
  3. "Space Is Deep" (säv. Brock) - 8:13
  4. "Electronic No. 1" (säv. Dik Mik, Dettmar) - 2:26

C-puoli

  1. "Orgone Accumulator" (säv. Calvert, Brock) - 9:59
  2. "Upside Down" (säv. Brock) - 2:43
  3. "Ten Seconds Of Forever" (säv. Calvert) - 2:05
  4. "Brainstorm" (säv. Turner) - 9:20

D-puoli

  1. "Seven By Seven" (säv. Brock) - 6:13
  2. "Sonic Attack" (säv. Moorcock) - 2:54
  3. "Time We Left (This World Today)" (säv. Brock) - 5:47
  4. "Master Of The Universe" (säv. Turner, Brock) - 7:37
  5. "Welcome To The Future" (säv. Calvert) - 2:03

Vuoden 1996 remasteroitu versio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD 1

  1. "Earth Calling"
  2. "Born To Go"
  3. "Down Through The Night"
  4. "The Awakening"
  5. "Lord Of Light"
  6. "The Black Corridor"
  7. "Space Is Deep"
  8. "Electronic No. 1"
  9. "Orgone Accumulator"
  10. "Upside Down"
  11. "Ten Seconds Of Forever"
  12. "Brainstorm"

CD 2

  1. "Seven By Seven"
  2. "Sonic Attack"
  3. "Time We Left (This World Today)"
  4. "Master Of The Universe"
  5. "Welcome To The Future"
  6. "You Shouldn't Do That" (säv. Turner, Brock) - 6:55
  7. "Master Of The Universe" (säv. Turner, Brock) - 7:26
  8. "Born To Go" (säv. Calvert, Brock) - 13:04

Vuoden 2007 Collectors Edition

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD 1

  1. "Earth Calling"
  2. "Born To Go"
  3. "Down Through The Night"
  4. "The Awakening"
  5. "Lord Of Light"
  6. "Black Corridor"
  7. "Space Is Deep"
  8. "Electronic No. 1"
  9. "Orgone Accumulator"
  10. "Upside Down"
  11. "Ten Seconds Of Forever"
  12. "Brainstorm" (editoimaton versio) - 13:46

CD 2

  1. "Seven By Seven"
  2. "Sonic Attack"
  3. "Time We Left (This World Today)"
  4. "Master Of The Universe"
  5. "Welcome To The Future" (editoimaton versio) - 2:49
  6. "You Shouldn't Do That" (ennenjulkaisematon versio) - 10:38
  7. "Orgone Accumulator" (vaihtoehtoinen versio) - 8:50
  8. "Time We Left (This World Today)" (vaihtoehtoinen versio) - 13:22
  9. "You Shouldn't Do That" (vaihtoehtoinen versio) - 6:42

DVD-audio (DTS 96/24 ja 24 bit/48kHz Stereo)

  1. Earth Calling
  2. Born To Go
  3. Down Through The Night
  4. The Awakening
  5. Lord Of Light
  6. Black Corridor
  7. Space Is Deep
  8. Electronic No. 1
  9. Orgone Accumulator
  10. Upside Down
  11. Ten Seconds Of Forever
  12. Brainstorm (editoimaton versio)
  13. Seven By Seven
  14. Sonic Attack
  15. Time We Left (This World Today)
  16. Master Of The Universe
  17. Welcome To The Future (editoimaton versio)
  18. You Shouldn't Do That (ennenjulkaisematon versio (Liverpool 22. joulukuuta 1972))

Ekstrat:

  • "Silver Machine" (säv. Calvert, Brock) (promovideo 1972) - 4:40
  • "Urban Guerilla" (säv. Calvert, Brock) (promovideo 1973) - 3:41
  • Kuvagalleria

Singlejulkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Sonic Attack" (promo) UA, 7", yksipuolinen, radio-asemille tarkoitettu promo-julkaisu, 1973

Muusikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hawkwind - tuottaja
  • Vic Maile ja The Pye Mobile - nauhoitus
  • Vic Maile ja Anton Matthews - miksaus
  • Barney Bubbles - kansitaide

Arvosteluja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • toukokuu 1973: United Artists Records, UAD60037/8, UK (alkuperäinen vinyyli-versio)
  • lokakuu 1973: United Artists Records, UA-LA120-H, USA vinyyli
  • 1980: United Artists Records, UAD60037, UK vinyyli (uusintapainos)
  • syyskuu 1992: One Way Records, S2257659, USA 2CD (tämä versio masteroitiin suoraan vinyyliltä alkuperäisten master-nauhojen sijaan[13])
  • maaliskuu 1996: EMI Remasters, HAWKS4, UK 2CD (ensimmäinen painos digipak-kannella, seuraava vuonna 2001 perinteisellä tupla-CD kotelolla)
  • kesäkuu 2007: EMI Remasters, HAWKSR4, UK 2CD+DVD (Collectors Edition)
  • lokakuu 2010: Rock Classics, RCV016LP (2-lp) ja RCV017LP (2-lp) ("Collectors Edition")

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 156. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  2. ↑ http://www.allmusic.com/album/r40140 arvostelu Allmusic-sivustolla
  3. ↑ http://www.starfarer.net/chartpos.html (Arkistoitu – Internet Archive) Hawkwindin listasijoitukset
  4. ↑ Space Ritual-albumin Collectors Editionin kansivihko
  5. ↑ http://www.starfarer.net/infinity.html (Arkistoitu – Internet Archive) artikkeli albumista Mojo-lehdessä 1999
  6. ↑ a b c Soundi-lehden Hawkwind-artikkeli, 1983, Waldemar Wallenius
  7. ↑ http://www.collectable-records.ru/groups/hawkwind/space.htm kuvia alkuperäisestä kansitaiteesta
  8. ↑ a b http://www.starfarer.net/srlplive[vanhentunut linkki] arvostelut NME- ja Sounds-lehdissä, toukokuu 1973
  9. ↑ http://www.superseventies.com/sphawkwind3.html arvostelut Rolling Stone- ja Billboard-lehdissä, 1973-1974
  10. ↑ http://www.starfarer.net/infinity.html (Arkistoitu – Internet Archive) artikkeli Mojo-lehdessä, heinäkuu 1999, Mark Paytress
  11. ↑ Q Classic: Pink Floyd & The Story of Prog Rock, 2005
  12. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
  13. ↑ Hawkwind-remasterointien lehdistötiedote 1996

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Space_Ritual&oldid=22647212”